keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pirteä polkka

Eilen opettelin polkkaa - ekaa kertaa. Tähän asti olen polkkaa vältellyt, kun olen ajattellut sen olevan vanhalle liian raskasta. Hikistä olikin, mutta hikipyyhe vyötäröllä selvisin. Onneksi ulkona oli heinäkuisen koleaa.

Polkan poljennan oppiminen oli yllättävän vaikeaa, vaikka opeteltiin hidastetussa musiikissa. Ta-dam, yks, kaks. Nainen aloittaa oik kylki menosuuntaan rintamalinja kohti miestä ja naisen vas käsi miehen oik kädessä. Nainen hypähtää ylös vas jalalla ja palaa maahan samalle vas jalalle (ta) nostaen oik jalkaa ylös ja laskien sen painottomana vas jalan viereen (dam). Päkiöiden kautta. Helpottaa jos painopiste hypähtävän jalan päällä tai asento jopa vähän vinossa tulosuuntaan. Sitten askel sivuun oik jalalla (yks) ja paluu vas jalalle (kaks). Tämän jälkeen sama toistetaan aloittaen hypähdyksellä oik jalalla. Vapaa käsi kansantanssien tapaan koukussa vyötäröllä. Ja sitten vaan seurataan miestä avauksiin ja pyörähdyksiin...

Kolmas tunti oli masurkkaa. Ylväs, peruspolkkaa kevyempi tanssi, mutta siinä rytmin vaihtelu toi ongelmia. Liikkeelle lähdetään rinnakkain kävellen. Aloitetaan ulkojalalla. Yks, kaks, hyppy (jalka koukistetaan kevyesti astuvan jalan säären edessä) toistetaan kolme kertaa, minkä jälkeen nainen askeltaa kolmella askeleella miehen editse tämän toiselle puolelle. Toistetaan sama ja käännytään kolmella askeleella miehen eteen suljettuun asentoon, josta jatketaan polkka-askelilla pyörähdellen.

Välillä pieniä onnistumisia, mutta polkan letkeä poljento ei vielä löytynyt. Jäipähän muhimaan. 

4 kommenttia:

  1. Voi kuinka hauskaa että harjoittelet polkkaa.. Nyt vain koko ajan polkkamusiikkia kotona ja harjoittele. Me oltiin joskus 20 v sitten vahingossa polkkakurssilla (se oli jonkun muun varsinaisen tanssin kylkiäisenä), enkä oppinut. Mutta niin hauskaa meillä ei ole ollut koskaan tanssitunnilla kun yritettiin saada hypyt yhteen sovitettua, kun ensin niitä harjoiteltiin yksin. Mulla meinas tulla nauraessa pissat housuun. Silloin oli vielä sellaiset tunnit, että piti olla oma pari. Mutta sen virheen tein, ettei me sitä polkkaa harjoitellut, mun kaveria ei koko tanssi kiinnostanut, enkä mä sit kotona treenannut, oli muut tanssit päällimmäisenä. On mua jotkut tässä vuosien varrella opettaneet, ja helppohan se polkka periaatteessa on, mutta saada oma kroppa nousemaan, niin huh heijaa. Ja toisaalta kun olisin halunnut oppia sitä oikeata polkaa (mm. kansantanssi) enkä sitä hevosenlaukkaa.. heh. Kerran olin sellaisella parinvaihtopolkkatunnilla, ja siinä ei kyllä opi mitään, kun kukin vaihtomies on eritasoinen hyppijä. Ikinä en ole tanssinut lavoilla polkaa - tai no keran kun yks mies kysyi joskos tulisin polkkaamaan, ja mä halusin kokeilla, niin se tanssikin humppaa !!! Vähän hävetti.
    Tsemppiä sulle ja innostusta treenaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa kuulin jonkun puhuvan vessassa. Hän oli kuulema monta viikkoa soittanut kotonaan joka päivä pari polkkaa ja hyppinyt yksikseen. Eli ilmeisesti poljento katoaa herkästi muiden useammin soitettujen tanssien rytmin tieltä mielen onkaloihin piiloon.
      Toistaiseksi minulla on vielä työtä perusrytmeissäkin, joten minun polkkaharjoitukset taitavat jäädä hetkeksi hautumaan. Mutta kivaa harjoittelu oli.
      Ps. Huomenna Mummi suuntaa Valasrantaan satojen muiden tanssi-intoilijoiden seuraan. Vanhaa ujostuttaa...

      Poista
  2. Minäkin, muutoin huono tanssija, olen nuorena vetäissyt polkkaa. Se on kyllä iloinen tanssi.

    Jenkka on oikeastaan ainoa, jonka osaan hyvin, se tuli opituksi koulun voimistelutunnilla.
    Olimme miehen kanssa tanssikurssilla silloin, kun lambada oli muotia. Sitä keinahtelimme pikkujoulussa ylpeinä, kun muut, kunnon tanssijat, eivät osanneet.
    Kurssille menimme, koska Kuhmon kaupungin vilkkaassa ystävyyskaupunkitoiminnassa saattoi joutua tanssimaan milloin missäkin. En minä kyllä oppinut estoisuudestani johtuen paljon mitään. Lonkkakin alkoi vaivata ja kurssi jäi kesken.
    Pitäis ehkä ryhtyä harrastamaan tanssia nyt, kun ikä on poistanut ainakin osan hermoilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenkkaa minäkin opin koulussa aikoinaan - kiva ja aika helppo tanssi ja jotenkin mennyt takaraivoon, kun nuorena oppi. Samaa kuvittelin polkasta, mutta eihän se pitänytkään paikkaansa. Taas oltiin uuden tanssin kanssa alkutekijöissä ihmettelemässä "Miten joku helppo voikin olla niin vaikiaa?" Ja nöyrtymässä - kömpölönä liikkuminen vaatii nöyryyttä, mutta - kuten mainitsit - se on näin iäkkäämpänä paljon helpompaa kuin nuorena kaikkitietävänä. Tanssi tuo iloa - kaiken ikäisille! Olen muuttumassa airasamuliniksi...

      Poista