Kummallinen, ympäristöön sopimaton pönttö, jonka olen kiertänyt kaukaa. Tänään kävelin taas pöntön ohi kuluttaen tunnin odotteluaikaa kahden tapaamisen välillä. Pönttö oli jo selkäni takana, kun käännyin ympäri ja menin sisälle. Hämmästyin.
Uskomattoman kaunis, valoisa, sopusuhtainen puukappeli. Ihanat puuseinät, joita halusi silittää. Rakennuksen sisällä asui rauha - saattoi istua omissa ajatuksissa. Pieni alttari, jossa paloi kynttilä ja vaasissa valkoisia tulppaaneita. Takaosassa paikka rukouskynttilöille ja sivulla kutsuva tyynyröykkiö. Varttitunnin aikana sisällä kävi pari nuorisoporukkaa, kaksi keski-ikäistä naista ja yksi eläkeläispari. Aulassa olisi saanut ilmaiseksi kahvia ja keskustelukumppanin. Taidanpa pistäytyä toistekin.
Minullekin käy joskus noin, kävelen monasti jonkun jutun ohi ja sit joku kerta lähemmin asiaan/paikkaan tutustuessani siitä tuleekin tärkeä juttu minulle. Hieno oivallus joltakulta rakentaa keskelle kaupunkia tuollainen hiljentymiseen tarkoitettu paikka. Luonnonläheiset materiaalit kutsuvat luokseen. uskonpa sinun piipahtavan sinne toistekkin.
VastaaPoistaOli vähä kuin luonto keskellä hälinää
Poista