Kaunein talvi/kevätaurinko ikinä. Pakko palata mökille ja kotiutua kaupunkiin vasta maanantaina. Viime yö meni siis kaupungissa pikkumiesten kanssa. Olin unohtanut, miten tehokkaasti metrinmittainen valtaa parisängyn, käsiä ja jalkoja tuntui olevan joka suunnassa. Jopa kaikki tyynyt olivat aina pikkumiehen alla.
Kaksivuotiaan piti olla levottomampi ja yksivuotiaan rauhallisempi nukkuja. Mummolassa roolit vaihtuivat: vanhempi nukkui levollisesti poski Mummin tyynyllä ja nuorempi heräili useamman kerran säälittävään itkuun. Liekö syynä outous, elämän ensimmäinen yö ilman äitiä ja isää. Mutta aamulla herätessä hymy oli taas herkässä.
Ukin lempituoli on uhannut pakkasia ja varttoo kevättä ja uskollista ystäväänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti