Yllättäen hyvää

Keskiviikkona kävimme Äitimuorin kanssa molemmille tutulla Hakaniemen torilla ja torille rakennetussa väliaikaisessa lasihallissa (täällä). Lasihalli rakennettiin runsas vuosi sitten väliaikaiseksi hallitilaksi vanhan punatiilisen hallirakennuksen peruskorjauksen ajaksi. Korjaustöiden on tarkoitus valmistua ensi vuonna.

Lasihallissa aistii, että sekä kauppiaat että asiakkaat tuntuvat ihastuneen väliaikaiseen halliin - huolimatta rakennussuunnitelmien aikaisesta ajoittain voimakkaastakin vastustuksesta. Harmi, että alkuperäinen suunnitelma todellisesta lasihallista jäi toteutumatta, kun lasiseinien päälle rakennettiin tukeva säleikkö. Liekö kyse säästöistä vai rakennusteknisistä syistä.

Lasihallin keskiosassa on useampia kahviloita ja ruokapaikkoja, ja lisäksi myös vapaata pöytätilaa, jossa voi esimerkiksi nauttia hallikauppiailta ostettuja herkkuja. Äitimuorin kanssa valitsimme tällä kertaa Hallikahviloiden kuppila ja yhden sen kolmesta ikkunan viereisestä kahden hengen pöydistä.

Äitimuori söi hallin perinteisen lohi-munaleivän, mutta minä valitsin (yllättäen) kanasalaatin. Ja olipa (yllättäen) hyvä: tuoretta salaattisekoitusta, maittavia broilerin paloja, hyviä pikkutomaatteja, rapeita krutonkeja ja paksuja parmesansiivuja. Ja päällä (yllättäen) juuri sopivankokoinen kasa majoneesipohjaista kastikekastiketta, jonka sai itse sekoittaa mukaan. Yllättäen siksi, että niin monesti olen pettynyt kuppiloiden salaattiannoksiin...

Ja jälkkäriksi olimme salakuljettaneet viereisestä Marian konditoriamyymälästä supersuperrunskit :):)  Marian kosteisiin ja mantelisiin Runebergin torttuihin en kyllästy ikinä (täällä).

Marian konditorian herkkurunskeja.

Aamunrepäisy 3

Hesarissa lähikuukausina...

It’s coming

Suomiherkku

Ukin valmistama siskonmakkarakeitto, 

johon hän lisää aina ison nipun tuoretta persiljaa 

ja maustaa Välimäen ohjeen mukaan kirvelillä. Herkkua.

Tuli tehtyä ex-suurperheen tarpeisiin, joten kahdelle herkkua riittää koko viikoksi.

Lumi suli, kevät tuli

Perjantaina palasimme Espanjasta Suomeen. Lähtiessä lunta oli kasoittain ja kaikkialla. Tullessa jalkakäytävät olivat paljaat ja talitintit lauloivat. Valo oli lisääntynyt - vaudeli vau.

Lauantaina kävin Hakaniementorilla ja ostin ison kimpun keltaisia tulppaaneja. Ja viisi ruukkunarsissia, jotka laitoin parvekkeelle. Kevät on alkanut myös Suomessa!

Mukava lounaspaikka

Marbellassa kävelin paljon yksinäni. Välillä kiertelin laiskasti ympäri kaupunkia ja välillä vaeltelin reippaasti pitkin loputonta rantabulevardia. Heti rantakaupunkien takana alkavassa vuoristossa on kuulemma ihania kävelyreittejä, mutta ne jäivät tällä reissulla kokematta.

Pitkät rantakävelyt olivat parhaita. Meditatiivisesti toistuva meren kohina. Talvityhjät, mutta puhtaat hiekkarannat. Veden ja hiekan rajalle kertyvät, aaltojen tuomat ja meren hiomat sileät kivet harmaan kaikissa sävyissä. Ihan pakko oli poimia ja tunnustella kädessä kiven pehmeyttä ja lämpöä.

Välillä saatoin pysähtyä kahville (cafe cortado), lasilliselle tai joskus lounaalle. Eräällä retkellä kulutin pitkän tovin avokadosalaatin, valkoviinin ja kirjan seurassa El Luca (täällä) -nimisessä baarissa yhdellä sataman ja sairaalan välisistä sivukaduista.

Helmikuun kävelyihin mahtui niin kirkasta aurinkoa, tummia pilviä kuin kovaa tuultakin.

Kiva tapasbaari

Kierrettyämme aamupäivällä Marbellan kirkkoja (täällä) päätimme vanhankaupungin reunalla istahtaa sangrialle. Tähän lähes pakotti sekä Ukin väsyneet jalat että kutsuva tapasbaari Castillejos-kadun kulmassa. Bodega La Verbena -nimisen baarin (täällä) edessä oli sopivasti kaksi pikkuruista pöytää, joista toisen valtasimme.

Levähdyshetkemme pitkittyi, kun etenkin minä jäin innokkaana seuraamaan viereiseen pieneen leipomoon lähes jonona kiiruhtavia asiakkaita ja kapealla kadulla ohiajavia toinen toistaan hienompia autoja. Ja myös vastapäisen vanhanaikaisen alusvaateliikkeen mallinukeissa ja seinämainoksissa riitti ihmettelemistä.

Hurmaava hetki bodegassa eli viinikellarissa. Jalat lepäsivät, aurinko lämmitti ja sangria maistui.

Kirkkokierros

Ermita del Santo Cristo 

Tiistaina sain Ukin mukaani kiertämään Marbellan vanhan kaupungin kirkkoja. Ohessa tosin ihailimme muitakin keskustan kauniita koloja ja kukkia, ja kerran istahdimme kahville ja kerran sangrialle. 

Kirkoista suurin ja komein on Neitsyt Marian kirkko (Iglesia de Nuestra Senora de la Incarnacion), mutta se ei minua koskettanut. Pienin ja pramein on Pyhän Jaakobin kappeli (Ermita de Santiago) tunnetun Naranjos-aukion reunalla, mutta sekään ei ollut minun juttuni. Eniten tykästyin vanhan kaupungin toisella laidalla olevaan yksinkertaiseen ja vaatimattomaan Pyhän Kristuksen kappeliin (Ermita del Santo Cristo), jonne pääsi sisään vain jumalanpalvelusten aikaan. Yksinkertainen puhuttelee kirkoissakin - ei tekokukkakimppuja, ei sekulaareja, muovikrääsää muistuttavia ikoneja. Toki ymmärrän, että kukin uskoo ja harjoittaa uskontoaan omalla tavallaan.

Tykkään käydä ja hiljentyä eri uskontojen kirkoissa. Tällä hetkellä katolisissa kirkoissa käydessäni en kuitenkaan voi olla miettimättä maailmanlaajuista pedofiiliongelmaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä...

Ermita del Santo Cristo sisältä. 

Plaza Santo Cristo, Marbella

Marbellan vanhasta kaupungista löytyy paljon rauhoittavaa kauneutta,

kirkkojen ulkopuoleltakin.

Hyvä rantaravintola

Rippeet jäljellä ravintola Basilion herkuista. 

Tuoreet, maukkaat eikä yhtään sitkeät pikkusimpukat (Coquinas) valkosipuliöljyssä ja sopivasti grillattu valkolihainen kala (Leguado plancha). Superherkkua aurinkoisella, mutta tuulisella rannalla aivan huoneistohotellimme edessä. Ukki istuu toivomassaan varjossa lempeän bambuvarjon suojissa ja minä puoliauringossa - toppatakki päällä :):) Eli kaikki jälleen hyvin Aurinkorannikolla...

Olemme jo toista kertaa Chiringuito Basilia -nimisessä ravintolassa Playa la Fontanillalla (täällä). Sanakirjan mukaan chiringuito tarkoittaa rantakahvilaa tai kioskia eli ravintola/kuppilaa, jossa raja rantahiekan ja -tuolien ja ravintolapöytien välillä on epämääräisen poukkoileva. Sopii hyvin minulle - ihanan rentoa ja helppoa. Ja jos vielä sattuu saamaan hyvää ruokaa, kuten Basiliossa, niin lomanautinto on huipussaan. Ainut ”häiritsevä” tekijä oli afrikkalaiset kaupustelijat, jotka kiersivät rantaravintoloita kuin herhiläiset. Mutta syynsä kaikessa...

Tosin paikan puhelias ja ronski naistarjoilija oli ekalla kerralla karkoittaa Ukin ehdottaessaan Ukille kovalla äänellä heti hänen istuuduttuaan: ”What do you drink - vodka?” Ärhäkkä Ukki jäykistyi ja tylytty takaisin: ”How do you think that I would like to have vodka?” Ei Ukin vitsejä... Onneksi espanjalaiset ovat tottuneet kovaääniseen ja kinastelevaan keskusteluun, joten tarjoilija jatkoi huumorilla, ja sopu säilyi myös Ukin ja minun välillä.

Tällä ekalla kerralla söin Basiliossa matkan parhaat grillatut isot katkaravut, jotka oli nimetty gambon, ei langostinos. Katkarapujen nimissä menen jatkuvasti sekaisin. Olen luullut, että langostinos tarkoittaa jättikatkarapuja, ja ovat isompia kuin gambas tai gambon. Mutta tomera tarjoilijamme väitti, että heillä ”gambon” ovat isompia ja kalliimpia kuin langostinos. Joten tilasin gambon, ja sain isoja ja herkullisia ja tuoreita katkarapuja, joten nimestä ei väliä...

Ja ruokailun jälkeen siirryimme pari metriä kohti merta. Rantatuoleissa maaten nautimme kumpikin puolisen tuntia thaimaalaisesta hieronnasta - silmät kiinni, aaltojen kohistessa...

Coquinas salteadas 

Gambon

Lehdetön hirvi :):)

Avenida Ramon y Cajal, Marbella