Marraskuu.

Kurtturuusu Töölönlahden rannalla Helsingissä marraskuun lopussa 2016.

Joulua kohti 2

Joka joulu kaivan komeron perältä nämä parisenttiset pikkutontut, jotka kolme pikkutyttöäni väsäsivät askartelumassasta 1990-luvulla - kuten jo blogini alkumetreillä olen kertonut (täällä). Asettelen  tontut huolellisesti pöydän kulmalle tai ikkunalaudalle, jossa ne ovat ilahduttaneet kasvanutta perhettämme vuodesta toiseen. Ne tuovat minulle muistoja joulunalusajoista, jolloin viisi pientä availi täpinöissään joulukalenterin luukkuja ja unelmoi jouluaaton lahjavuoresta.

Muutenkin jouluamme koristavat samat, vuosien varrella rakkaimmiksi valikoituneet tontut, tähdet ja kynttilänjalat. Vanhojen koristeiden joukkoon ostetaan paljon uusia kynttilöitä, kukkia ja havuja. Ja suklaata!

Vanhassa vara parempi...

Kiitos valosta!

Käpy kutsuu

Äitimuori Espoosta tykkää Hakaniemen hallista Helsingissä. Viikkotapaamisemme tavanomainen kahvipaikka Tapiolan keskustassa vaihtuukin välillä Hakaniemen kauppahallin kahviloihin ja kesäisin torin ulkokuppiloihin.

Perjantaina istahdettiin hallin yläkerran Hallikahvilaan (täällä) ja tilattiin tavanomaiset perussämpylät - mauttomia ja mielikuvituksettomia - ja jälkkäriksi Äitimuori otti voisilmäpullan - maukas ja perinteinen. Minä päätin räväyttää ja maistaa vitriinin mehevännäköistä käpyleivosta. Kuulemma jonkin pienleipomon valmistama. Ja olipahan herkku! Runsaalla pehmeällä marsipaanilla peitetty kostea kakkupala ja välissä runsain mitoin kreemiä ja herkullista keltaista hilloa. Aivan ihana - kannatti poiketa rutiineista.

Tankattuamme ja rupateltuamme kiertelimme pitkän tovin hallin yläkerrassa tutkien pikkuliikkeiden tarjontaa - aina yhtä kiehtovaa. Ja löysihän Äitimuori ostettavaakin: herttaisesta Lahjaduosta (täällä) elävästi lepattavan patterikäyttöisen saksalaisen Sompexin kynttilän. Sikakallis, mutta paras tekokynttilä mitä olen nähnyt! Ja ainoa turvallinen vaihtoehto kynttilöitä rakastavalle Äitimuorille.

Harmaata Töölöä

Harmaata ja sateista, tyyntä ja lämmintä. Pilvet roikkuvat melkein niskassa. Kosteus korostaa upeasti luonnon värejä myös kaupungissa.

Kärräsin pojanpoikaa jälleen ympäri Töölönlahtea. Ruskeaa, kellertävää ja vihreää kymmenissä eri sävyissä. Koiraihmisenä osaan varautua joka säähän, ja vauva pärjää loistavasti nykyaikaisissa vaunuissa paksujen sadesuojien suojassa. Joten sade ei Mummin eikä Maxin menoa haittaa. Mutta pimeys....

Onneksi kuukauden kulutua päästään talvipäivän seisaukseen, ja suunnataan kohti valoa!

Miehet matkassa

Isän sylissä maailmaa tutkimassa.

Ateneumin Moligdiani

Ateneum pettää harvoin. Jo rakennus itsessään on upea. Tulija voi valita hulppean sisääntulon rautatieaseman puolelta tai modernimman oven Ateneuminkujalta. Toisen ja kolmannen kerroksen näyttelytilat muodostavat kaksi sopivankokoista ympyrää jylhän kiviportaikon ympärille. 

Italialaisen Amedeo Moligdianin (1884-1920) työt on esillä museon kolmannessa kerroksessa. Upeita, värikylläitä ja mielenkiintoisia muotokuvia, jotka on asetettu katsojaystävällisesti esille. Tarvittaessa huoneita on jaettu rauhoittavilla verhoelementeillä. Näyttelystä löytyy sopivasti tietoa taiteilijasta ja 1900-luvun alun Euroopasta. Ja portaikon seinälle heijastetut videot kuvaavat kauniisti mennyttä maailmaa.

Moligdianin seuraan sopii hyvin Kaarina Kaikkosen (s.1952) käytetyistä paidosta koottu Valon paino, joka levittäytyy hienosti Ateneuminkujan puoleisen aulan kattoon. Kannatti piipahtaa...

Moligdiani: Punainen pää 1915

Kaarina Kaikkosen tilateos

Yö museossa

Pikkupojat Lontoontytön vieraana.

Risteily-ylläreitä

Syysaamu merellä.

Tukholman tarjousmatka Silja Symphonyn 11. kerroksen parisägyllisessä hytissä kahdelle hengelle erikoisaamiaisineen maksoi 180 euroa. Yllätyksenä hintaan sisältyi myös tervetulokuoharit ja ilmaiset oluet, vedet ja limut hytin jääkaapissa.

Isompi yllätys oli laivan Bon Vivant -ravintolan ruoka. Edellisellä kerralla runsas vuosi sitten menu oli pettymys (täällä), joten odotuksemme eivät olleet korkealla. Nautimme viiden ruokalajin  Nordic-menuun viineineen, ja se osoittautui huomattavasti odotuksiamme maukkaammaksi. Saimme vielä ikkunapöydän, jotka viime reissulla pidettiin kuulemma varattuina neljän hengen seurueille - eli useimmat tyhjinä koko illan. 

Aamiainen rauhallisessa Tavolata-ravintolassa oli tavanomainen munakokkeleineen ja leikkeleineen. Erikoisuutena tarjottu sienipiirakka muistutti lähinnä sienimuhennosta ja italialainen pestoleipä oli kuiva ja mauton. Aamiaisen iloinen yllätys oli pieni suklaamuffinssi, joka jäi melkein maistamatta, kun näytti niin kuivalta. Onneksi kokeilin, sillä tumma muffini osoittautui aamiaisen helmeksi: tuore ja kostea sekä täynnä ihanaa makeaa moussea.

Rauhaa rakastavien eläkeläisten matkanautintoja: maittava, rauhassa nautittu ruoka ja hyvä, rauhallinen sänky. Iloksemme kumpikin toteutui! Ja bonusyllärinä ystävälliset hyttisiivoojat, joihin törmäsin kun laivasta lähdön jälkeen hain hyttiin unohtuneen laturini.

Bon Vivantin kaunis jälkkäri, jossa mm. haudutettua omenaa ja piimäjäätelöä.

Ostoksia reissusta

Ruotsin reissulla sorruin ennakkoaatoksista huolimatta ostelemaan vähän suurta ja paljon pientä. Laivan lego-kaupasta pakattiin lähes-kuusivuotiaalle synttärilahjaksi ainakin mummista cooli starwars-huppari. Vastapäisestä muotikaupasta mummi löysi itselleen alennuksessa olleen juuritarpeellisen polvipituisen mustan ja kevyen sadetakin.

Tukholman Horngatanin suloisesta butiikista ostin joulupöydän koristeeksi pihlajanmarjajäljitelmistä pujotetun nauhan ja itselleni ihanat seebrakuvioiset farkut. Kaupassa oli kiva myyjä, joka ystävällisenä etsi sopivia kokoja vajaakieliselle suomalaismummille. Aiemmilla Ruotsin reissuilla olen herkästi vaihtanut kielen sujuvampaan englantiin, mutta nyt Ukin esimerkin innoittamana pitäydyin kouluruotsissa, ja yllätyksekseni sain äärestystavällistä palvelua. Ja oli kivaa!

Horngatanin kulmassa jäi käymättä mukavan näköinen mm. pellavavaatteita myyvä KetUS-butiikki (täällä) - hyvä syy uuteen Tukholmen reissuun!