Huivi harteille

Turun serkku eli Äitimuorin pikkusiskon esikoistyttö kutoi Äitimuorille 85-vuotislahjaksi upean hartiahuivin. Liukuvärjätyn mohairlangan Äitimuori valitsi sukunaisten keväisellä Tallinan matkalla.

On se vaan tyylikäs - niin Muori kuin huivi.

Ihanat sukat

Ihanien sukkien resepti: raitamalli kahdesta eri harmaasta, kahdesta eri tiilenpunaisesta ja mausteeksi valkoista. Löysin hylätyn sukkapinon pohjalta kauniin parittoman sukan (joita suurperheessä riittää), ja viehätyin sen yksinkertaisesta ja helposta raitamallista. Alkujaan sukkapari on ilmeisesti ostettu Tallinasta tai sitten Parasystävän kutoma. Mummin sukkiin värit valikoitui seiskaveikka-lankakerien jämistä.

Huomenna ihanat sukat matkaavat Opiskelijatytön laukussa Lontooseen lämmittämään Lontoontytön ranskalaisystävän jalkoja. Toivotaan että maanläheiset värit viehättävät myös ranskatarta.

Liisan päivät

Äitimuori ja minä olemme molemmat Liisoja. Liisa on kummankin toinen nimi, eikä kumpaakaan ole koskaan kutsuttu Liisaksi. Äitimuori sai syntyessään vuonna 1928 nimen äidinäitinsä - Ahvion mamman - mukaan. Äitimuorin äiti olisi halunnut tytöstä komeasti Elisabetin, Englannin pikkuprinsessa mukaan. Prinsessa Lilibet - nykyinen kuningatar Elisabet II - oli Äitimuorin syntyessä vajaa kolmevuotias. Äitimuorin pohjanmaalainen isä kuitenkin vastusti "hienostonimeä".

Yllä Time-lehden kansikuva huhtikuulta 1929 (public domain) kolmevuotiaasta Elisabetista.

Ulkona ja sisällä

Pihalla jouluruusut valmistautuvat kukkimaan.

Kuten viimejouluisessa postauksessa jo kerroin tykkään valkoisista joulukukista ja erityisesti jouluruusut ovat lähellä sydäntäni, kuten Leena Lumikin kirjoitti pari päivää sitten. Tänään ostin Plantagenista kolme uutta, joista nautin ensin sisällä ja keväällä istutan ne ulos entisten viereen. 

Tai ehkäpä pääsen istutushommiin jo joulun jälkeen, jos ilmat jatkuvat yhtä lauhoina eikä maa routaannukaan (toiveajattelua). Illalla telkusta amerikanpoikien morsiamen etsintää - Love connection.

Samoin sisällä.

Puutarhassa kukkii myös sinivuokko (18.11).

Marraskuun koira

Ateneum, Sandro ja kuutamo

Mukava päivä - parhaimpana tietenkin mahtava aurinko ja komea kuutamo. Kumpikin loisti upeana myrskytuulista piittaamatta.

Mukava 2: Käytiin Ateneumissa katsomassa Järven lumo -näyttely, joka esittelee 1900-luvun alun taiteilijayhteisön elämää Tuusulanjärven rannalla: Juhani Aho, Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Jean Sibelius vaimoineen ja lapsineen. Mielenkiintoisia maalauksia ja grafiikkaa perheiden jäsenistä lukemassa, soittamassa, puutarhatöissä, hiihtämässä, uimassa ja muissa arjen askareissa.

Mukava 3: Käytiin Ukin, Juniorin ja Opiskelijapojan kanssa syömässä Kallion Sandrossa, joka tarjoaa modernia pohjoisafrikkalaista ruokaa. Syötiin makkarapitsaa, simpukoita, katkarapusalaattia ja ankanrintaa - kaikki erinomaisia ja kivasti maustettuja, ei liian tulisia. Jälkkäriksi herkullista itsetehtyä baklavaa. Paikka oli pääosin täynnä nuoria, mutta Mummi ja Ukki sopivat hyvin sekaan ja viihtyivät erinomaisesti. Suloisia ja ystävällisiä nuoria tarjoilijoita. 

Lähtiessämme naisDJ juuri viritteli soittovälineitään iltakuntoon. 

Kirppislöytö

Ihanasta auringonpaisteesta huolimatta vietin aamupäivän kirpputorilla Helsingin jäähallissa. Paikka oli tosi ankea ja pakkasella varmaan kylmä, mutta oli loppuunmyyty ja tein hyviä ja edullisia löytöjä, mm. kirjoja ja palapelejä Pikkumiehille. Itselle löysin ihanan, sopivankokoisen ja käyttämättömän näköisen COSin harmaan puseron - ohutta 100% merinovillaa ja niskassa ihana lila rusetti - 8 eurolla.

Tykkään kierrellä kirppareilla, mutta suljetun Vallilan jälkeen en ole löytänyt mukavaa kiertelypaikkaa. Kesällä tykkään perinteisestä Hietsusta, jo pelkästään ulkoilman takia.

Päivän peitto

Neljäs siksak-päiväpeitto valmistui: 150x170 cm, kaksinkertaisesta Novitan Isoveli-langasta, 10:n puikoilla. Mallia on tosi kiva kutoa, mutta lankojen päättely vaatii kärsivällisyyttä. Aiemmat peitot kudoin musta-valko-harmaa-oranssi raidoilla (Äitimuorille ja Opiskelijatytölle) (täällä) ja siniharmaa-sävyillä (Parasystävälle). Ja jatkoa seuraa!

Ohje löytyy mm. Novitan sivuilta hakusanoilla 'neulottu aaltoileva torkkupeitto'. Minulla lankaa meni vain 2/3 ohjeessa mainitusta.

Sukkalandian blogissa löytyy myös kiva dominoneuleella tehty päiväpeitto (täällä).

Vuosi kuvina 15.11

Ihastuin Täällä toisen tähden alla -blogissa törmäämääni haasteeseen, jossa sama maisema kuvataan kerran kuussa vuoden ajan. Kuulema haaste kiertää blogeissa ja esimerkiksi Susannan työhuoneessa on nähtävillä hänen kuvaamansa vuosi. Olen aika laiska haasteihminen, mutta tämä tuntuu omalta. Katsotaan jaksanko/viitsinkö loppuun.

Päätin kuvata jokapäiväista arkeani - joka-aamuista koiralenkkiäni - paikan jossa aina päästän Murun juoksemaan vapaasti. Paikan jossa kummankin askel rentoutuu ja kumpikin voi rauhassa alkaa tutkia ympäristöä ja omia ajatuksiaan. Onpa muuten mutainen vesi?

Kuvaan kännykällä, joten kuvan laatu etenkin maisemakuvissa vähä mättää. Ja aina kuun 15. päivänä, säästä riippumatta.

Kahvia teltassa

Tänään oltiin aamupuurolla Hakaniemen torilla jo seitsemän jälkeen: Ukki, Mummi ja Pikkumiehet. Haettiin pojat Sörnäisistä, syötiin ohrapuurot kahviteltassa ja kärrättiin pojat kaksoisrattailla yhdeksäksi Linnunlaulun tarhaan. Olisi tarjennut vielä ulkotuoleillakin, mutta teltassa oli enempi valoa ja kodikkaampaa.

Myyjät tuntuivat leppoisemmilta kuin kiireisinä kesäaamuina. Pikkupojat saivat erityishyvää palvelua - huolehdittiin sopivista tuoleista ja käsien pyyhkimisistä.