Esko’s Apartment

11.-14.2.2019

Armas 1v

Pikkupojista nuorin juhlii tänään yksivuotisiaan perheensä kanssa Vietnamissa.

Onnea Pienelle :):)

Talvista Marbellaa

Kaunista

Tyhjää

Rauhallista

Keltasirkut valtasivat kaupungin

Viuh viuh viuh - sirk sirk sirk. Pieniä tummatukkaisia keltapaitoja viuhahteli kymmenittäin ympäri kapeita katuja - jatkuvasti ilosta kiljahdellen ja väliin rakennuksiin, toisiinsa tai vastaantulijoihin kevyesti törmäten. Kuin valtava, innosta puhkuva kanarialintuparvi. Vai sittenkin joukko lähikoulun ympäristöopin tehtäviä ratkaisevia alakoululaisia?

Tuulisena keskiviikkoaamuna Marbellan vanhakaupunki vasta heräili ja availi laiskasti oviaan. Kivijalkakauppojen myyjät asettelivat kylttejään kapeille kujille ja lisäkseni vain jokunen iäkäs turistipariskunta köpötteli hitaasti kaduilla.

Vikkelät, joka paikan tutkivat ”keltasirkut” nostivat hymyn useimman vastaantulijan kasvoille. Olivat enemmän kuin tervetulleita - valoa pilviseen aamupäivään!

Aito korttelikapakka

Marbellan sataman liepeillä kävellessäni pistäydyin pääkadun varrella olevaan pieneen Cafe Bar Granadaan, joka osoittautui mukavaksi ja rennoksi lähiseudun ihmisten kohtauspaikaksi - korttelikapakaksi.

Levähtäessäni tilasin vajaa kahdella eurolla pienen oluen, jonka kanssa tuotiin maksuton perinteinen tapas. Viehättävä espanjalainen tapa, joka useimmista turistikuppiloista on nykyään kadonnut. Sain vihreiden oliivien lisäksi leipää, juustosiivun, perunapiirakkaa (tortilla de patatas) ja lorauksen öljyä. Tykkästyin paikan ystävälliseen, mutta ei liian tungeksivaan palveluun. Yksin oli helppo istua lasin tyhjennyttyäkin - omissa mietteissään, tyhjää tuijottaen :):)

Lomaviikon ensimmäisenä pilvisenä päivänä sopi istua sisemmällä ja leveistä avoimista ovista seurailla ohikulkijoita ja baariin sisään ja ulos rientäviä paikallisia. 

Maailman suurin rueda

Ikivanha härkätaisteluperinne elää edelleen Espanjassa ja etenkin sen lounaisosassa eli Andaluciassa. Asenne taisteluihin on maassa ristiriitainen, ja mm. Kanarian saaret ja Katalonia ovat kieltäneet ne alueellaan. Tällä vuosituhannella härkätaistelujen määrä on Espanjassa merkittävästi vähentynyt, mutta edelleen maassa järjestetään yli tuhat härkätaistelua vuodessa. Ja yksin Andalusiassa on noin 70 härkätaisteluareenaa, Marbellassakin omansa.

Rondassa oleva, Espanjan vanhin härkätaisteluareena on rakennettu 1700-luvun lopussa, ja edelleen siellä ”taistellaan”. Kaksikerroksiseen katsomoon mahtuu ”vain” 5 000 katsojaa, mutta pyöreä härkien hiekka-areena eli rueda on maailman suurin. Sen halkaisija on 66 metriä - luonnossa yllättävänkin pieni. Nykyaikaisen espanjalaisen härkätaisteluperinteen - tarkasti säädeltyine kuvioineen - sanotaan syntyneen juuri Rondassa.

Rakennus on pikkuhiljaa häviävän kulttuurin kiehtova jäänne hempeine puumaalauksineen ja koristelaatoin koristelluine portaikkoineen. Mielenkiintoista katsottavaa...

Katsomon rappusten reunoissa oli satoja erilaisia härkätaisteluun liittyviä keramiikkalasttoja.

Rondan rotko

Ajettuamme vajaa tunnin kiemuraista, mutta hyväkuntoista vuoristotietä Marbellasta suoraan pohjoiseen saavuimme 35 000 asukkaan vuoristokaupunkiin - Rondaan. Meitä ja lukuisia muita turisteja veti sinne etenkin 120 metriä syvä El Tajon rotko ja sen yli 1700-luvun lopulla rakennettu jykevä kivisilta.

Marbellasta ajaessa saavuimme ensin aika tylsään ”uuteen kaupunkiin” ja vasta Puente Nueve -nimisen kivisillan toiselta puolelta löytyi kiehtovampi, maurien rakentama ”vanha kaupunki” pikkukujineen.

Rotko ja sen ylittävä silta olivat todella vaikuttavia, mutta yllättäen jokin kuitenkin häiritsi minua nauttimasta upeasta näkymästä. Yksi syy saattoi olla se, että harvoin pystyn nauttimaan hienoimmistakaan ns. nähtävyyksistä, jos/kun katselen niitä suuressa turistiryhmässä jossa vielä kaikki valokuvaa yhtäaikaa samoja kohteita. Toiseksi olen usein levoton, jos tiedän että joku odottaa ja/tai seuraa minua. Rondassa olimme Espanjassa asuvan, mukavan tuttavapariskunnan kanssa. He itse olivat käyneet katsomassa rotkoa useita kertoja monien Suomesta tulleiden vieraidensa kanssa, joten he pääasiassa odottelivat meitä. Ja kolmanneksi Ukin liikkuminen ruuhkaisilla kujilla oli ajoittain hidasta, vaikkei hän koskaan valitakaan.

Mutta rotko on käsittämätön luonnon oikku ja ehdottomasti retken arvoinen...

Pyhäaamun rauhaa

Playa de La Bajadilla, Marbella

Hetki ennen pimeyttä

Edessä Playa del Faro ja takana Playa de La Fontanilla, Marbella

Lumesta lämpöön

Ei korvalappuja eikä villakaulaliinaa. Ei sukkahousuja, eikä loskan ja lumen kestäviä nilkkureita. Ei auton kaivamista lumikasojen alta, eikä lumitöitä. 

Vaan - paljaat varpaat, aurinkolasit ja kylmä valkoviini. Pilvetön taivas, lämmittävä aurinko ja aaltojen kohina. Ja lounas hiekkarannalla... Sää todella hellii meitä Espanjan aurinkorannikolla, jonne Ukin kanssa lensimme eilen lumen valtaamasta Helsingistä. 

Marbellan rantaravintolassa viereisen pöydän englantilaiset ”vanhukset” kehuivat tarjoilijalle olleensa viimeksi Marbellassa vuonna 1973. Ukki totesi minulle kymmenvuosia painottaen: ”Ajattele 50 vuotta sitten!” unohtaen taas ikänsä. Minä olen viimeksi ollut Aurinkorannikolla 17-vuotiaana eli myös lähes 50 vuotta sitten. Olin elämäni kolmannella ulkomaanmatkalla lapsuuden perheeni kanssa - kaksi viikkoa Torremolinoksessa.

Ensimmäisen matkani tein yksin 15-vuotiaana pohjoismaiselle partioleirille Etelä-Ruotsiin ja toisen 16~vuotiaana perheen kanssa Italian Riccioneen. Ensimmäisellä matkalla jännitin lähes koko ajan - osin yksin selviämistä, mutta pääosin ruotsin kieltä (olin aika tuppisuuna lähes koko reissun). Toisella matkalla osasin jo nauttia niin Venetsiassa kuin Roomassa piipahduksistamme. Muistatko Sisko reissujamme?

Ja sääennusteen mukaan Etelä-Espanjassa jatkuu poikkeuksellisen lämmin sää :):)