Fuskaten

Ruuhkainen, riehakas ja hikinen fuskutreeni Malmin työväentalolla. Vakiope Pirjo Kärnä oli sairastunut ja tuuraajana oli Martti Lång. Taas tajusin, miten osaava tanssiopettaja Pirjo on. Hän jaksaa vuodesta toiseen kerrata kunkin tanssilajin perusaskelia ja lähes kädestä pitäen ohjata uusia - ja vanhoja - oppilaita oikeaan suuntaan ja osuvaan rytmiin. Aina yhtä innostuneesti ja kannustavasti.

Martti Lång on osaava tanssija ja taitava viejä, mutta hänen opetusmetodeissa on toivomisen varaa. Hänellä on oma persoonallinen tapansa tanssia, kuten jokaisella osaavalla tanssijalla. Hän liikuttaa laiskasti - sananmukaisesti fuskaten - jalkojaan ja pyörittää naista kivoihin kiemuroihin. Naisena ja seuraajana Martin ohjauksessa on helppo ja kiva tanssia, mutta voisin kuvitella että viejänä olisin hänen opettaessaan hukassa, kun epätoivoisesti yrittäisin hahmottaa minne suuntaan kukin askel on tarkoitus astua.

Opetellessani uutta tanssia tai uusia kuvioitan toivon, että opettaja on alkuun korostetun selkeä ja suurieleinen. Uuden kuvion sisäistettyäni voin tehdä tanssistani pienieleisempää ja halutessani koristella kuviota omilla muunnoksillani - "rentouttaa" tanssiani. Kaipasinkin maanantaina Pirjon selkeyttä ja rauhallisuutta.

Martti opetti kymmenistä (sadoista) fuskukuvioista kymmenkunta omaa suosikkiaan. Opin uutta mm. "lonkkapuskuista eli bumtsibumeista". Tutussa versiossa vastakkaiset lonkat kopautetaan kevyesti yhteen hidas,hidas,nopnop -askelluksella, jolloin lähdetään avo-otteesta tai yhdellä kädellä 'naisen oikea ja miehen vasen' -otteesta. Martti opetti uuden rytmirikkoisen version, joka lähtee usein ristiotteesta - naisen oik ja miehen oik käsi - jossa mies alkuun nostaa naisen oik käden kaulansa ympäri ja käsien irrotessa nainen vetää kätensä alas miehen vas käsivartta pitkin.

Itse lonkkaliike on sama, mutta askellus kolmella hitaalla ja loppuun nopnopit. Eli naisen oik lonkka/pylly koskettaa miehen vas lonkka/pyllyä naisen astuessa oik jalalla miehen kylkeä kohti (hidas), naisen vas jalka heilahtaa/astuu eteen (hidas), minkä jälkeen nainen astuu vas jalallaan takaisin vas sivulle (hidas) ja lopuksi nopnopit taakse alkaen oik jalalla. Tärkeää, että mies antaa merkin ja pysäyttää liikkeen toiselle hitaalle joko ottaen kevyesti kiinni naisen oik olkapäästä tai jos naisen käsi on miehen kaulalla, niin tarttuen naisen oik vyötäröön.

Onneksemme Martti suostui opettamaan moninaista ja meluisaa ryhmää, muutenhan olisimme jääneet ilman kivaa tanssi-iltaa! Sillä kivaa oli - kivoja kuvioita ja kivoja viejiä.

Kuulla ja kuunnella

Sydämellä kuunteleva on työstänyt omaa elämäänsä,

haavoittuvuuttaan, asenteitaan ja olettamuksiaan.

On vilpitön pyrkimys ymmärtää sitä,

mistä toinen ihminen on tehty.

Aina on riski väärintulkintaan. 

Ja tarvitaankin suuruutta olla käymättä keskustelua 

vain oman tulkinnan kautta.

Sydämellä kuuntelemisesta kirjoitti Malmin seurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Minna-Sisko Mäkinen kesäkuisessa Helsingin Kirkko ja Kaupunki -lehdessä (8.6.2017).

Humppa yllätti

Helsingin Tanssikursseilla oli viime viikolla kävelyhumppaa. Joskus olen Ukin kanssa kävellyt lavalla humppamusiikin tahdissa. Ja kivaa on ollut vaikka humppaopissa en ole aiemmin ollutkaan. Eli kurssitonkin pärjää - uutta minulle tarkkapipolle.

Tanssiope Kimmo Luukkonen ohjeisti astumaan kävelyhumppaa kuin satavuotias "juoksisi" maratonia eli lönkötellen ja polvista joustaen - letkeästi, laiskasti ja rennosti. Musiikkia kuunnellen - eteenpäin kanta-askelilla ja taaksepäin päkiöiden kautta. Paino etupainotteisesti päkiöillä ja liikkeen suunta eteenpäin "kohti jäätelöautoa".

Nainen aloittaa astuen oik jalalla taakse, ja yleensä lasketaan neljään. Tarkoitus on kiertää vartaloa askelten tahdissa vastakiertoon eli kun nainen astuu oik jalalla taakse hänen oik ylävartalonsa kiertyy eteenpäin jne. Viejä voi laskea vas kätensä (jossa myös naisen käsi) alas lantion viereen ns. juna-asentoon, jolloin kädet voivat heilua edestakaisin tanssin tahdissa.

Viejä voi avata naisen neljännellä askeleella oik kyljelleen, minkä jälkeen nainen lähtee eteenpäin oikealla ulkojalalla. Asento hieman mieheen päin eli ei kokonaan auki, ja askeleet astutaan pienellä niiauksella kääntäen ylävartaloa ulkojalalla astuttaessa hieman miestä päin, ei voimakasta heijaamista. Mies voi ohjata naisen kyljeltä toiselle, jolloin nainen lähtee miehen puoleisella jalalla (yks,kaks,kol) ja palaa samoin kolmella askeleella. Viejä voi myös ohjata naisen kahden kylkiaskeleen jälkeen eteensä vartalokontaktiin ja heti takaisin sivulle tai pyöräyttää naisen takaisin tämän käden alitse. Esimerkiksi...

Kiva, helppo ja leikkisä tanssi, jossa ei tarkkoja sääntojä. Yllättäen tykkäsin tosi paljon. Eli lavalle leikittelemään!

Pelle Salossa

Lauantaisella toriretkellä Pikkupojat halusivat välttämättä mennä katsomaan Salon torin lavalla ilmaiseksi esiintyvää pelle Dodoa (Jari Siljamäki). Onneksi halusivat, sillä sanaton pelletaituri lumosi myös Mummin. Ympärillämme oli muitakin mummoja lastenlastensa kanssa, ja kaikki hohotimme yhdessä kun Dodon nenäliina katosi luudan varren päähän ja valkoinen kangaskani muuttui taikurinhatussa pilkulliseksi.

Yllättäen vanhempi Pikkupoika pääsi samanikäisen tytön kanssa Dodon avustajaksi lavalle. Ja kiherrystä riitti.

Seikkailu sumussa

Sumusireeni tahditti torstaista paluumatkaamme Tallinasta Helsinkiin sankan sumun ympäröidessä laivamme lähes koko matkan. Lähestyessämme kapealla väylällä Helsinkiä laiva jarrutti yllättäen täysillä, ja sumusta laivan eteen ilmestyi toinen laiva. Jännittävän läheltä mentiin...

Jännitimme tilannetta aitiopaikalta, sillä olimme yhdeksännen kannen etuosassa Tallinkin Star-laivan Comfort-luokassa. Comfort lunasti taas täydellisesti paikkansa, kuten maaliskuussakin (täällä). Ovella olleen kyltin mukaan comfort oli täyteen buukattu, mutta silti kokassa oli ihanan väljää ja rauhallista. Kaupan päälle sai hyvät kahvit ja päivän lehdet.

Myös Länsisataman uusi terminaali yllätti valoisuudellaan ja avaruudellaan. Ja ennen kaikkea se lyhensi kävelymatkaa merkittävästi laivaan siirryttäessä. Positiivisiin kokemuksiin kuului yllättäen myös ratikkamatka satamasta keskustaan. Aiemmin olen liikkunut Ukin kyydillä tai taksilla kaveriporukan kanssa, jolloin yhdessä on hermostuttu Länsisataman liikennesumppuun. Ysin ratikka sen sijaan oli vikkelä ja sujuva. Ja tilaa oli rutkasti...

Seikkailumatkailijan sattumuksia :):)

Torstai Tallinnassa

Toisena Tallinna-päivänä satoi aamusta iltaan ja lämpötila laski keskiviikon hellelukemista kymmeneen asteeseen. Onneksi olin ottanut mukaan vaihtokengät, pitkän kevyttoppatakin ja rakkaan sadetakkini. Sopivissa varusteissa kävelimme Inan kanssa Karnaluxin jättimäisestä käsityömyymälästä (täällä) keskustaan. Ina tosin reteesti avonaisessa ohuessa kesätakissa ja märissä kengissä, mutta nauttien - tukka sateesta kihartuen. Parasystävä vierasti sadetta ja valitsi taksin.

Vajaa kahden kilometrin matkalla nautimme hiljaisista sivukaduista ja ihailimme sateessa hehkuvia, komeasti kukkivia hevoskastanjoita, jotka tuntuivat täyttävän koko kesäkuisen Tallinnan. Etenkin reitillemme osunut rehevä Politsei-puisto ihastutti.

Puolelta päivin nautimme pitkän lounaan satamassa sijaitsevassa uudehkossa italialaisessa ravintola Enzossa (täällä), jonne meidät johdatti Parasystävän pettämätön ravintolavaisto. Valoisa ja moderni paikka sekä ystävällinen ja nopea palvelu. Ja ruoka oli hyvää. Etenkin Parasystävän alkupalaksi tilaama hanhenmaksasta ja croisant-taikinasta rakennettu kaunis torni vei välittömästi herkkusuuystävämme kielen. Myös pääruokana tarjoillut kanaraviolit sienikastikkeessa olivat tuoreita ja maukkaita. Jälkiruoaksi maisteltu mutakakku olisi voinut olla mehevämpää...

Parasystävän hanhenmaksaherkku

Ennen laivan lähtöä ehdimme Inan kanssa käydä vielä Viru-hotellin toisessa kerroksessa kasvo- ja jalkahoidoissa. Kauneussalonki SiStylen (täällä) kosmetologit osasivat hommansa. Kasvohoitoni oli rentouttava, eikä liian helläkätistä hipelöintiä, kuten joskus aikaisemmin. Olimme molemmat Inan kanssa tyytyväisiä.

Eli hyvin perinteinen Tallinna-päivä, jota sade, hevoskastanjat ja hanhenmaksa piristivät. Tallinnan lukuisat kiehtovat kirkot jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Ei senttiäkään

Lähes poikkeuksetta kokemukseni Tallinnan ravintoloista ovat olleet positiivisia - riippumatta onko ruokapaikka etukäteen valittu (täällä) tai yllättäen eteen putkahtanut (täällä). Harmiksemme ravintolavalintani pettivät pahasti jo perinteiseksi muodostuneella Tallinnan matkalla Siiman ja Inan kanssa.

Ajattelin että kokeilemme jotain uutta, emmekä pitäydy Venekadun hyviksi todetuissa ravintoloissa. Kesäkuun ensimmäisen lämpimän päivän kunniaksi valitsin blogeissa vilahdelleen, paikalliseen sesonkiruokaan keskittyneen Leib RestoAed -nimisen Uus-kadulla sijaitsevan ravintolan (täällä). Suunnitelmani kesälounaasta aurinkoisessa puutarhassa kariutui alkuiltapäivän kovaan tuuleen. Pyörivä tuuli häiritsi liikaa ulkona syömistä, mutta onneksi ravintolan sisätilakin oli valoisa ja viehättävä.

Odotukseni ravintolan ruoasta oli korkealla, mutta valitettavasti petyimme. Annokset olivat "ihan ok, very nice", mutta ei mitenkään mieleenpainuvia. Alkusalaatin tomaatit olivat makeita, mutta pääruoan lisukkeena tarjotut alkukesän vihannekset valjuja - porkkanan, punajuuren ja kevätsipulin makuja ei paljoa toisistaan erottanut. Paistettu maksa ja lampaanribsit tuli syötyä ilman kummempia kehuja.

Harmi, sillä Leib RestoAed oli miellyttävä, kutsuva ja sopivan pieni - kymmenisen pöytää sisällä ja samanverran ulkona vanhojen kivitalojen reunustamassa, rehevässä puutarhassa. Onneksi jälkkäri - Dried egg yolk with cherry cream and yogurt sorbet - yllätti jäisenä herkkuna, erikoisoluet maukkaudellaan ja tarjoilijatytöt ystävällisyydellään. Ehkä puutarhalounas pitää yrittää toteuttaa toiste ja antaa Leibille toinen mahdollisuus.

Kevyttä illallista varten olin valinnut modernia aasialaista ruokaa tarjoilevan Chedi-ravintolan (täällä). Ruokailimme ravintolassa arki-iltana pari tuntia - kahdeksasta kymmeneen - parin muun pöytäseurueen kanssa. Eli tyhjää oli. Siitä huolimatta tarjoilu oli käsittämättömän hidasta ja laiskaa, Tuntui kuin olisimme lähes tyhjässä ravintolassa muuttuneet näkymättömiksi. Liekö paikka tavoitellut itämaista viipyilevää tunnelmaa, kuten Parasystävä arveli. Mutta väsyneinä ja nälkäisinä olisimme kaivanneet paljon sutjakampaa toimintaa.

Ja taaskaan ruoka - paahdettu ankka Szechuanin pippurikastikeessa, sienidimsumit ja pehmeäkuoriset ravut - ei vakuuttanut. Ainoa herkku oli Inan alkupalaksi tilaamat wasabilla maustetut rapeat katkaravut. Parasystäväkin, jonka periaate on aina jättää juomarahaa - poika työskentelee tarjoilijana - , sanoi oma-aloitteisesti: "Nyt ei tytöt taideta jättää senttiäkään!"

Mutta Tallinnassa on hyviä ruokapaikkoja! Onhan? Kaupunkiin pitänee palata, jotta eilisen kokemuksen jälkeen saisin tälle uskolle vahvistusta.

Hikinen foksi-ilta

Maanantaina tuli hillitön halu lähteä Pirjon foksitreeneihin Malmille, vaikka olen vakaasti päättänyt että annan kropalle riittävän palautumisajan enkä säntää treeneihin kahtena perättäisenä iltana. Mutta kun on ollut tavallista pidempi tanssitauko ja tykkään sikana foksista... Ja tällä viikolla en pääse muina päivinä tanssiin... Eli muttakuneja riitti. Aamulla kroppa odotetusti reistaili vähän - onneksi vain vähän -, mutta jatkossa pitänee pysyä ruodussa.

Malmin työväentalo oli tupaten täynnä innokkaita tanssijoita ja lähes tasaparit eli jokainen sai tanssia sydämensä kyllyydestä. Pääosin alkeisjatkotason viejiä. Kohdalleni sattui vain pari herraa, joiden viennissä sain tunteen reippaasti etenevästä, rytmirikoilla leikittelevästä tanssista. Useimmat askelsivat säntillisesti Pirjon kulloinkin opettamia askelkuvioita. Ja sitähän perusoppia olemme tunneille tulleet hakemaan, ja tanssin huumaa voi kukin yrittää löytää tanssilavoilta. Mutta kun minun tanssikokemukseni rajoittuvat pääosin harjoitustilanteisiin - harvoilla tanssilavavierailuillani kokeneet viejät ovat kiertäneet kaukaa.

Opinko foksista uutta? Pirjo korosti entiseen tapaansa naisille tarkkaa viennin kuuntelua sekä miehille hitaissa askelissa selvää vastakiertoa (myötäliikettä?), jota nainen kropallaan rennosti seuraa. Ja että foksissakin voi leikitellä ohiaskelilla, käden ali pyörähdyksillä ja seesteisillä linjoilla. Muuten kuviot olivat minulle pääosin tuttuja tai ainakin helposti opittavia.

Lopussa Pirjo opetti viisiaskelfoksia: kolme hidasta ja kaksi nopeaa eli hidas,hidas,hidas,nopnop ja käännöksissä yksi hidas ja kaksi nopeaa eli hidas,nopnop,hidas,nopnop. Perusfoksista poiketen viisiaskelluksen nainen aloittaa astuen vas jalalla taakse. Piti todella keskittyä, ettei rytmitys karkannut tuttuun hidas,hidas,nopnop -rytmiin. Varsinkin tuttujen foksikappaleiden soidessa oli vaikea ylläpitää pitkään viisiaskel-rytmiä - keskittymisen karatessa huomasi yrittävänsä askeltaa perusfoksia.

Innostava ope ja mukavia tanssittajia. Iloinen, rento ja hyväksyvä meininki. Eli hauska ja hikinen kolmetuntinen. Onneksi menin - kaikesta huolimatta.

Valssi virkistää

Eilen tanssitreeneissä Helsingin Puotilassa - Kimmo Luukkonen opetti perusvalssia. Kimmo on hurmaava opettaja. Hänen herskyvä huumorinsa puree minuun "teitä on niin kiva opettaa, kun teillä on niin paljon opittavaa" ja opetuksen taso - alkeisjatkon ja jatkon välissä - sopii minulle, samoin Kimmon tapa opettaa. Ja Helsingin Tanssikurssien paritakuu toimii - Markun aktiivisuuden ansiosta.

Pariviikkoisen tanssitauon jälkeen oli yllättävän vaikea saada itsensä taas liikkeelle. Monenmoiset tekosyyt puskivat pintaan - pääosin psykologiset. Isoimpana mörkönä takaraivossa mörisee ääni, joka yrittää lannistaa muistuttamalla iästä, vanhenemisesta ja kömpelyydestä. Vaikka arkielämässä koen hyväksyneeni kropan vanhenemisen ja ihon rypistymisen, niin tanssielämässä sitä on ajoittain vaikea hyväksyä. Hävettää tunnustaa, ja toisaalta hävettää olla niin innostunut tanssista. "Vanha mummo", takaraivo muistuttaa.

Joka kerta tanssi kuitenkin vie mukaansa. Treeneissä puhkun ilosta ja hyvästä olosta, vaikka tullessa olisin ollut varautunut tai allapäin. Musiikin rytmissä liikkuminen, aiemmin opitun hiominen ja uusien kuvioiden harjoitteleminen. Ja naisellisuuden pilkahdukset - naisellisuus joka arkielämässäni usein piiloutuu työ- ja äitiroolien - tehokkuuden ja touhuamisen - alle.

Ja sitten itse valssista. Keinuva banaanitanssi, kuten Kimmo kuvaili. Pyritään etenevään tanssiin, jolloin nainen astuu sekä ykkösellä että kakkosella reippaasti taakse tai takaviistoon ja kolmosella viereen. Kimmo suosittaa tanssimaan vartalokontaktissa, vaikka "Åke komensi säilyttämään siveellisen hajuraon". Pylly ja pakarat jäntevänä vartalon linjassa eikä törröllä taaksepäin.

Valssin oikea käännös tehdään näyttävämmin vartalon heilahduksin kuin vasen käännös. Vasemmassa käännöksessä kannattaa Kimmon mukaan suosia lukkoaskelta. Siinä nainen astuu vas käännöksen alun (yks,kaks,kol) jälkeen normaalisti vas jalalla miestä kohti kääntäen (yks), sitten oik jalalla sivulle (kaks) ja lopuksi vas jalka vedetään lukkoon oik jalan eteen tämän lähelle ja varpaat samaan suuntaan. Seur askel astutaan normaalisti oik jalalla taakse. Lukkoaskel helpottaa vas käännöstä, ja sen opittuaan harva kuulemma siitä enää luopuu.

Kiva ja hikinen treeni kylmästä kesäkuun sunnuntaista huolimatta. Treenin jälkeen ilmaiset parituntiset levytanssit, joihin toistaiseksi en ole rohjennut jäädä. Josko lähiaikoina...

Salon suosikki

Kesäkuun toka, mutta jäätävä pohjoistuuli ja lämpömittarissa seitsemän astetta. Radiossa kerrottiin, että vain pari kertaa vuosisadassa kesäkuun alussa on näin kylmää - yleensä tällainen sää on huhtikuun alussa. Kali, kali, kuten pojan vaatetuksestakin näkyy. Minäkin kaivoin käsineet ja talvimyssyn esiin.

Toivotaan, että ilo ja onni lämmittää kesäisiin juhlahepeniin pukeutuneita ammattiin tai ylioppilaaksi valmistuneita nuoria tänään ja huomenna.