lauantai 8. helmikuuta 2014

Takaisin kotiin


Lyhytkin reissu voi tuntua ihanan pitkältä. Esikoisen perhe oli reissussa vain yhden päivän - lauantaiaamusta lauantai-iltaan ja Mummi ja Ukki peräti kaksi päivää ja yhden yön. 

Etelänmatkamme jatkui vielä siis tämän päivän - nyt Esikoisen, Vävyn ja pikkupoikien kanssa. Ja paljon ehdittiin. Poikien päiväunien aikana Esikoinen nautti lämpimästä kylvystä Mummin ja Ukin hotellihuoneessa ja me muut nautimme kahvia ja valkkaria hotellin aulassa. Poikien herättyä aioimme mennä Lentosataman Titanic-näyttelyyn, mutta pitkän jonon takia suuntasimmekin Miia-Milla-Manda leikkimuseoon. Pikkupojat tykkäsivät, joten kaikki olivat tyytyväisiä. Titanic jää seuraavaan kertaan. 

Ennen kotimatkaa ehdimme vielä herkutella ravintola Dominicissa Vene-kadulla. Taivaallista kukkakaalipyrettä ja itävaltalaista valkoviiniä. Ne jäivät päällimmäisenä mieleen. Ja sitten sukkelasti tilataksilla Tallinkin satamaan ja koti-Suomeen.

Matkasta jäi kaikille hyvä mieli. Pikkupoikakin kysyi "Onks tää Italia?", kun kuljimme helmikuun hämärässä Tallinan vanhoja kujia. Ja Muru ja Muruvahditkin - Juniori ja Opiskelijapoika - olivat pärjänneet.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Tyhjä Tallinna


Taas Tallinnassa! Nyt Ukin kanssa kaksistaan - huomiseen asti. Kaivattiin vaihtelua ja päätettiin eilen lähteä Matkalle. En ole koskaan ennen nähnyt kaupunkia ja sen ravintoloita näin tyhjinä. Kaduilla ja toreilla pari hassua ohikulkijaa. Outoa, kun on tottunut lämpimämpään Tallinnaan, jonka keskusta kuhisee turisteja. Mutta sopii hyvin meille erakoille. 

Olemme saaneet tosi hyvää palvelua niin taksissa, hotellissa kuin ravintolassa. Söimme lounasta italialaistyylisessä Bocca-ravintolassa Olevimägi-kadulla. Tyylikäs iso tila (jossa meidän lisäksi vain yksi toinen seurue), suloinen tarjoilija (vain meitä varten), maittavat alkuruoat (Salmon carpaccio with avocado and strawberry salad ja Scallop and king prawn with asparagus in delicate white wine and ginger sauce), mutta pääruokarisotto ja sitruunakakku vain tavanomaisia. Viini ja seura hyvää!

Alkuillasta Esikoinen soitti Suomesta ja kertoi, että menevät huomenna päivämatkalle pikkupoikien kanssa Tallinaan. "Arvaa, missä me olemme." "Ei voi olla totta!" Sovittiin, että vaihdamme huomiset paluulippumme myöhemmäksi ja pidämme hotellihuoneen iltapäivään. Mummi ja Ukki pääsevät lounaalle Esikoisen perheen kanssa ja pikkupojat päikkäreille hotellisänkyyn rattaiden sijaan. Kiva yhteensattuma.

Illalla nautin hotellin isosta kylpyammeesta, katsoin Ukin kanssa telkusta Sotshin avajaisia ja söin laivalta ostettuja Halvan salmiakkikaloja.

torstai 6. helmikuuta 2014

Kaunista


Onneksi ehdin nauttia aamupäivän auringosta - kaunisti niin koivut ulkona kuin tulppaanit sisällä.

Illalla olin fusku-treeneissä Puistokulmassa. Ihanaa, kun oppii ja tulee hiki. Tekee vanhalle hyvää, niin kropalle kuin mielelle. Toisin kuin viikko sitten nyt pärjäsin jatkoryhmässäkin. Ja kolme tuntia oli vain nauttimista ja liikunnan riemua!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

tiistai 4. helmikuuta 2014

maanantai 3. helmikuuta 2014

Lumen haju



Muru hienona viimeviikkoisen trimmauksen jälkeen. 

Viikonlopun lumipyryjen jälkeen tuttu lenkki Murun kanssa kestää kauemmin kuin ennen. Ilmeisesti kaikki hajut voimistuvat tai ovat ainakin selvemmin haistettavissa uuden lumipeitteen päällä ja mielenkiintoista haistettavaa tuntuu olevan joka käänteessä. 

Onneksi pakkanen on lauhtunut, joten Mummiakaan ei palele vaikka lenkki kestää. Ja illalla Valioliigaa: Chelsea - Manchester City!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Suvun nuorin


Suvun nuorimmalla oli tänään nimenanto-juhlat. Nykylapsilla on isovanhempia monessa polvessa. Nuorimmallakin on kaksi isoisoäitiä ja yksi isoisoisä ja liuta isovanhempia ja isotätejä, joihin Mummikin lukeutuu. Pikkuisen kauniin kukkakuvioisen juhlamekon oli ommellut vauvan isän Mari-ystävä vauvan äidin isoäidin vanhasta juhlamekosta. Kivat ja lämminhenkiset juhlat.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kauden herkkuja


Eilen herkuteltiin Siskon kanssa kahvila Briossissa Kalevankadulla. Iltapäivällä oli täyttä ja kiireistä, mutta seura oli mukavaa. Siskon mielestä Briossissa saa kaupungin parhaimmat laskiaispullat. Minä ihastuin kosteisiin ja sopivan mataliin Runebergin torttuihin. 

Illaksi olin pitkästä aikaa varannut leffaliput. Ukki päätti kuitenkin lähteä mökille ja Siskolla oli muuta menoa, joten pyysin seuraksi Äitimuorin. Viinilasillisen ja puolitetun kilpikonnaleivoksen (ihana marsipaanin ja kreemin sekoitus) jälkeen menimme Tennispalatsiin katsomaan ensi-iltaan tullutta Philomena-nimistä elokuvaa. Ihana 79-vuotias Judi Dench näyttelee ihanaa kioskikirjoja ahmivaa eläkeläistä, joka yrittää löytää aikuista poikaansa. Etsinnöissä Philomena-rouvaa auttaa potkut saanut ex-uutistoimittaja ja "älykkö" (Steve Coogan). Tarina on herkullinen ja surullinen, mutta samalla niiiin elämänmyönteinen. Ja perustuu tositarinaan. Molemmat tykkäsimme, onneksi taskusta löytyi nenäliinoja. Eläköön Judi-Philomenan rypyt! Kauden herkkuja sekin.

Juniori kävi kavereiden kanssa katsomassa toisen kehutun tositarinan Dallas Buyers Clubin, joka kertoo AIDS:iin sairastuvasta, homovitseja kertovasta heteromiehestä (Matthew  McConaughey). Se pitänee katsoa seuraavaksi.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Äidinäiti kiinnostaa

Alma-mummi työssään Helsingissä 1950-luvulla.

Minua kiehtoo sukuni naisten historia, jota edelleen hiljakseltaan kaivellen ja kysellen. Sata vuotta
sitten eli vuonna 1914 Alma-mummi - Äitimuorin äiti - oli 22-vuotias naimaton nainen ja asui ilmeisesti Helsingissä. Hän oli 19-vuotiaana kirjoittanut ylioppilaaksi Kotkan suomalaisesta yhteiskoulusta ja muuttanut sen jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Pikkumummi - kuten me lapset häntä hänen lyhyytensä vuoksi kutsuimme - valmistui lääkäriksi vuonna 1923 eli 13 vuotta ylioppilaaksi tulonsa jälkeen.

Vastavalmistuneena lääkärinä Pikkumummi lähti Berliiniin jatkamaan opintojaan ja valmistui 1925 lastenlääkäriksi. Tämän jälkeen hän työskenteli kaksi vuotta Viipurissa. Berliinissä Pikkumummi oli tavannut suomalaismiehen, jonka kanssa hän meni naimisiin jouluna 1926 ja muutti asumaan Töölöön Helsinkiin.

Kolmeentoista vuoteen Pikkumummin ylioppilaaksi tulosta lääkäriksi valmistumiseen mahtui ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen 1917 ja tätä seurannut sisällissota. Mitä hänen elämässä tapahtui noina historiallisina vuosina? Oliko hän koko ajan Helsingissä? Miten hän nuorena opiskelijanaisena osallistui tapahtumiin? Lääkäriksi opiskelu ei noinakaan vuosina kestänyt 13 vuotta. Mitä muuta Pikkumummi teki? Miten hän elätti itsensä?

Pitääpä kysyä, mitä Äitimuori ja hänen kaksi myös yli 80-vuotiasta siskoa tietävät ja muistavat äitinsä nuoruudesta.

HS Kuukausiliitteessä alkoi sopivasti Mirkka Lappalaisen ja Ilkka Malmbergin kirjoittama historiasarja, jossa seurataan ensimmäisen maailmansodan aikaa alkaen vuodesta 1914. Ensimmäisen artikkelin mukaan Helsingissä asui 1920 arviolta 140 500 ihmistä. Kaupungissa oli konepajoja, telakka, kutomoita, satama, sokerotehdas. Keskustan kivitalojen välissä ja sisäpihojen varjoissa oli puisia röttelöitä. Oli ahdasta, vuonna 1910 Sörnäisissä 60 % asui huoneissa, joissa eli yli neljä henkeä. Vesiklosetti oli koko Helsingissä vasta runsaalla kolmanneksella.

Artikkelin mukaan naisten ääniä ei juuri kuultu. Naiset olivat äitejä, rakastajattaria ja suvaitsevia vaimoja. 20-vuotias arkkitehtiopiskelija Salme Setälä istui Ekbergillä, juhli Ostrobotnialla aamuun asti ja sai "hermoihinsa" valeriaanaa ja arsenikkia. Millaista lienee ollut 22-vuotiaan, maalta yksin Helsinkiin muuttaneen Alma-ylioppilaan elämä?

Alma-mummi työssään Helsingissä 1940-luvulla.
Alma-mummi (oik.) työssään Viipurissa 1920-luvulla.

torstai 30. tammikuuta 2014

Arkipäivä


Kännykän kello herättää puoli kahdeksan, kuten aina (paitsi kesäaikana seitsemältä) - arkena ja sunnuntaina - hyvin ja huonosti nukutun yön jälkeen. Se takaa unen saannin iltaisin. Nuorempana oli toisin, pitkään nukkuminen ei häirinnyt unirytmiä, vaan oli tervetullutta vaihtelua aikaisten työaamujen jälkeen.

Aamupala - EarlGrey-teetä, tummaa leipää ja omena kuorittuna ja viipaloituna - hesarin kanssa. Ukki on herännyt jo viiden jälkeen - leipurin poika - joten hesari on yksin minun. Muru jatkaa vielä aamupisun jälkeen uniaan jaloissani ja sylissäni. 

Varttia vailla yhdeksän olemme molemmat (Mummi ja Muru) valmiita runsaan puolen tunnin aamulenkille. Mummilla välihousut ja Murulla kirppistoppis. Taivas on kirkas ja aurinko kajottaa lupaavasti metsän takaa. Ihanaa, nautimme molemmat. Kierrämme tutun lenkin. Muru juoksee puolet matkasta vapaana ja ajaa innoissaan kahta lumella tallustelevaa varista, mutta tottelee hienosti tänne-kutsua. Mummi on ylpeä pennustaan.

Aamupäivällä vien Murun Kannelmäkeen kasvattajan suosittamalle trimmarille. Kymmenkuinen pysyy toista tuntia rauhallisena kapealla trimmauspöydällä. Ja Mummi on taas ylpeä. Karvan vähetessä Murusta kuoriutuu oikea kääpiösnautseri. Lähtiessä Muru käy puntarilla: vajaa kuusi kiloa.

Kotona keittiön siivousta ja päiväkahvi juustoleipien kanssa. S-marketista banaaneja, leikkeleitä (en saa Juniorin toivomaa herkkusienileikettä), viiliä ja pakkaseen pari litraa Valion vaniljajäätelöä. Kolmen aikaan taas lenkille Murun kanssa. Seuraa kiltisti rinnalla, vaikka matkalla törmäämme toistuvasti lähikoulusta palaaviin juokseviin lapsiin. Auringonpaisteesta huolimatta merenrannalla tuulee niin, että Mummi vetää hupun tiukasti päähänsä.

Puoli viiden aikaan kevyt päivällinen - yksin. Ukki on kuskaamassa jalkavaivasta Junioria harrastuksiin. Kuudeksi Käpylän Karjalatalolle fusku-treeneihin. Fusku on lempitanssejani, mutta osallistun ensimmäistä kertaa jatkotunneille. Opetus etenee vaudilla, enkä aina pysty seuraamaan taitavien kavaljeerien vientiä. Onnistumisen kokemukset jäävät vähiin, ja poistunkin jo kahden tunnin jälkeen. Ehkä alkeisryhmä on sittenkin vielä minun juttuni. Kotona lämmin suihku, ihon rasvaus, iltapala ja telkun töllötystä Juniorin, Murun ja yökylään tulleen Chloe-koiran kanssa. Ukki lenkittää Murun.

Hyvä päivä. Täysin erilainen kuin päivät joitakin vuosia sitten, jolloin aamuksi töihin ja illaksi kotiin. Ja joka välissä lasten pukemista, kuskaamista, ruokkimista, pyllyn pyyhkimistä, satujen lukemista..... Nautin niistä päivistä ja nautin näistä päivistä. Aikansa kutakin.