perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulua kohti 3


Perjantaina piti Ukin kanssa mennä mökille siivoamaan joulua varten. Oltiin pakattu koirat ja ruoat autoon ja huristeltiin jo Junatiellä Sörnäisissä, kun radiouutiset vahvisti epäilyksemme: "Tuhansia talouksia ilman sähköä Lounais-Suomessa". Ukki soitti mökkinaapurille - vakiasukille, joka vastasi metsästä: "Juu, olen raivaamassa sähköjohtojen päälle kaatuneita puita, sähköt meni yöllä kahden aikaa, jatkosta ei tietoa." Hetki mietittiin ja päätettiin kääntää auto takaisin kaupunkikotiin. Se siitä mökkiviikonlopusta.

Ennen mökillelähtöyritystä oltiin jo käyty Hakaniemen hallissa aamukahvilla. Yläkerran kahvilan vieressä on Elokaunokki-niminen pikkurihkamaa myyvä lahjatavarakauppa. Pitihän kaupan tarjonta taas tarkistaa. Ihastuin punaisista kulkusista tehtyyn sydämeen (7,5 e) ja kotimaiseen olkitähteen - vain 12 euroa.

Ostokset oli tarkoitus viedä mökille, mutta nyt sydän riippuu eteisen lasiovessa ja tähti olohuoneen pikkuikkunassa. Kauniita ne ovat kaupunkikodissakin.

Ja aurinko paistaa, taas!


torstai 12. joulukuuta 2013

Mummin mekko


Ostin Marimekon - oikein perinteisen sellaisen. Tämä uusi "kihlatasku" on kuulema modernosoitu versio 1960-luvun klassikosta - kavennettu ja lyhennetty. Muutosta ei huomaa henkarilla, mutta päällä sen tuntee. Olen mallia aiemmin vierastanut, paitsi pikkutytöillä. Liekö syynä ikä vai mummous, mutta nyt se tuntui omalta.

Mummi menee joulun Marissa. Alle vain punaista, niin joulumummi on valmis.

tiistai 10. joulukuuta 2013

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ei laulettu Temppelissä


Iltapäivällä piti Äitimuorin kanssa mennä Temppeliaukion kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Muttei mentykään. Tavattiin lauluaikeissa Kampin metroasemalla, mutta todettiin yhdessä "nyt tarvitaan kahvia ja rupattelua eikä joululauluja", ja niin ahtauduimme lähimpään kuppilaan. Lepo ja rupattelu tekikin molemmille hyvää.

Ja kaikella on tarkoituksensa. Kun olimme saaneet pahimmat höyryt puhuttua, kuppilan ohi kulki Serkkupoika isäni puolelta - yli viisikymppinen perheenisä - jonka olin nähnyt viimeksi viitisen vuotta sitten. Serkkupoika oli vapaapäivänään jouluostoksilla, mutta ehti istua kanssamme toista tuntia. Saimme päivitettyä perheidemme kuulumisia puolin ja toisin. Kaikille tuntui jäävän tapaamisesta tosi hyvä mieli. Joululaulut vaihtuivat Serkun tapaamiseen, mikä sopi hyvin tähän Annan päivään.

Eilen käytiin Ukin, Opiskelijapojan ja Juniorin kanssa ravintola Pekingissä, jonka kokonaisena paistettu kuha on Mummin herkkua. Ja pojat tykkää kevätkääryleistä ja paistetuista banaaneista, kaiken muun lisäksi.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Muisto syksystä


Aurinkoinen, sateeton ja kaunis.
Sellainen oli syksy 2013.
Onneksi. Ja upea ruska.

Ps. Kuvassahan on sama värimaailma kuin eilisissä raitasukissa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Lisää raitasukkia


Yllättävän kivoja väriyhdistelmiä löytyy seiskaveikkojen jämäkasasta. Onneksi lankoja on vielä kassillinen, joten uusia yhdistelmiä on luvassa. Ja onneksi pimeitä "puutarhattomia" iltoja riittää ennen huhtikuuta. Edelliset valmistuivat marraskuussa.

Fedja ja Pikkupoika


Olin Kolmevuotiaan kanssa teatterissa. Viihdyttiin molemmat. Pikkupoika seurasi intensiivisesti tunnin ajan Fedja-sedän, kissa ja koiran seikkailuja Piimälässä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Poika tykkäsi eniten hulluttelevasta postinkantajasta ja koirasta, jonka eläimiä tutkiva professori oli opettanut puhumaan. 

Pikkupoika oli nähnyt saman esityksen jo kuukausi sitten isänsä kanssa. Silloin istuivat ensimmäisellä rivillä ja nyt Pikkupoika selitti Mummille, että "ne huutaa niin kovaa että korviin sattuu". Onneksi Mummin kanssa istuttiin viidennellä rivillä eikä näyttelijöiden puhe tuntunut yhtä kovalta. Varmuudeksi Pikkupoika istui koko esityksen ajan Mummin sylissä, mikä Mummista tuntui ihanalle.

Esityksen jälkeen Fedja-setä, joka sadussa - nimestä huolimatta - on noin 5-vuotias poika, tuli tervehtimään katsojia. Sekös oli Ykkösestä outoa ja jännää. Piti pitkään tuijottaa yöpukuun pukeutunutta miestä - näytti samaanaikaan sekä aikuiselta että pikkupojalta.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Messutuliaisia


Piipahdin Naisten joulumessuilla Vanhassa satamassa. Piipahdus tarkoitti yli kahta tuntia - paljon väkeä, valtavasti myyjiä ja jonoja takkisäilytykseen, kahville ja vessaan. Muuten oli ihan mukavaa. Paljon sukkia, tiffany-töitä, tuoksusaippuoita ja helmikoruja, joista en niin piittaa. Lähinnä oli kiva katsella, mitä kaikkea eri-ikäiset naiset olivat väsänneet. Tänä vuonna viehätyin piristävän värisistä, huovutetuista tontuista, joita ostin kaksi (10 euroa/kpl, 10 cm).

Messuilla oli edelleen myynnissä samoja rautalankaseppeleitä, joihin ihastuin jo viime vuonna Ornamon myyjäisissä, sekä lasitonttuja, joita ostin joitakin vuosia sitten joistakin toisista joulumyyjäisistä. Se välillä juuri harmittaa, että samat myyjät ja samat tuotteet ovat esillä vuodesta toiseen. Onneksi joukkoon aina mahtuu jokunen uusikin idea. Tänä vuonna se oli ehkä käsintehdyt ahvenanmaalaiset suklaakonvehtit ja kahden nuoren naisen kierrätysmateriaaleista tehdyt nallet ja lastenvaatteet.

torstai 5. joulukuuta 2013

Talven tärkeimmät


Näitä ilman en selviäisi talvesta. Lilaraitaisen myssyn sain pari vuotta sitten joululahjaksi Opiskelijatytöltä. Tyttö oli itse sen neulonut ohuesta villalangasta. Rakas myssy keikkuukin talvisin aina päässäni. Väri on oiva ja neulos on tarpeeksi ohutta ja väljää eikä paina hiuksia.

Oranssit Sauson nahkakäsineet olen itse ostanut seitsemän vuotta sitten erään koulutuksen päättymisen kunniaksi. Ihanan pehmeät ja kestävät. Jatkuvasta käytöstä huolimatta hanskat ovat vielä ehjät eikä saumat ole ratkenneet. Eikä kumpikaan hanska ole kadonnut - mikä on ihme. Sauson hanskat eivät ole kaikkein halvimmat, joten ehkä niistä on pyrkinyt pitämään tavallista parempaa huolta - uusia samanlaisia ei enää saa.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Valoa pimeään


Parasystävä kutsui Mummin ja Ukin kuuntelemaan työkaverinsa kuoroa Uspenskin katedraaliin. Parasystävän siipankin piti tulla, mutta oli venähdyttänyt selkänsä, joten hätiin kutsuttiin Virpi, Parasystävän naapuri.

Ennen kuoroesitystä nautittiin pikakahvit Johan ja Nyström -nimisessä kahvilassa Katajanokan rannassa. Ihana ja kodikas uusi tuttavuus - pieni ja intiimi. Tosi hyvä cafe latte, ja runsas teevalikoima. Tullaan toistekin.

Uspenski viehättää aina. Komea ja suureellinen ulkoa, mutta pieni ja viihtyisä sisältä. Ja kuoron acapella-laulut toivat joulua lähemmäksi. Osa sovituksista ei puhutellut, mutta perinteinen "En etsi valtaa loistoa" tehoaa aina.