Ei meidän puutarha?

Mutta odottakaahan pari viikkoa, 

kunhan parannutaan, kunhan lumet sulaa, kunhan saadaan kantoapua ....

Koira?!?

Olemme Ukin kanssa hissukseen toivoneet uutta koiraa Oskun kuoltua runsas kaksi vuotta sitten. Onneksi olemme usein saaneet lainata Opiskelijatytön koiraa, josta on meille paljon iloa. Erilaisia vaihtoehtoja on harkittu ja tutkittu. Nyt toive voi olla lähellä toteutua. Tänään sain tietää, että Lea Haanpään kennelissä (kennel Dinafix's) on 3.4. syntynyt kolme valkoista kääpiösnautserin pentua.

Saas nährä miten Mummin käy. Jos katsomaan mennään, niin se on menoa. Tiedän kokemuksesta. Sain sähköpostissa kuvan pennuista, mutta en uskalla panna edes blogisivulle ettei asia tunnu liian todelta. Joten ihastellaan jouluruusun nuppuja!

7.4.2013

Onneksi huomasin nostaa uudet terapianarsissit turvaan parvekkeen lasikkoon ennen iltapäivän lumisadetta. Lumen alle jäi jo aiempina pakkasöinä nuutuneet etupihan narsissiraukat.

Kukkaterapiaa 1

Tervehtymään päin ja heti piti päästä Plantagenin, teki mieli samoja pieniä pelargonian taimia, joita viime keväänä ostin useita 1-2 eurolla. Onneksi Ukki suostui kuskiksi. Pettymys oli suuri, kun tympeä myyjä ilmoitti että nehän on jo loppunut ajat sitten. Ehkä muutkin asiakkaat huomasivat viime vuonna että taimet kasvoivat tosi hyvin - minun riippupelargonioista tuli upeita lähes metrisiä runsaskukkaisia yksilöitä.

Piti tyytyä tarjouksessa olleisiin narsisseihin "neljä 5 eurolla". Ne löysivät paikkansa muuten tyhjältä parvekkeelta. Onneksi on kylmää, niin kestävät vielä pitkään. Ja pitihän ottaa vielä lisäksi kesäisempiä kukkia: keltasydämisiä orvokkeja "eihän niissä nyt vielä hintaa voi olla kun ne on juuri raijattu sisään". Ukki otti vielä keittiöön muhkean ruukkurosmariinin. Kuskinpalkkaa!

Taimista kasvattamia riippupelargonioita en yrittänytkään säilyttää yli talven. Onneksi seitsemän muuta viimekesäistä pelargonia, jotka talvella leikkasin onnettoman lyhyiksi, ovat nyt ihanassa kasvuvaudissa parvekkeen aurinkoisessa lasikossa.

Puutarha mielessä

Räkätaudissa sohvan nurkassa. Onneksi löytyi pino viimekeväisiä puutarhalehtiä, jotka luovat uskoa paranemiseen. Löysin hyviä vinkkejä kaupunkipihan ruokailuryhmän vieressä olevaan varjoplänttiin. Siinä on yli 20 vuotta kasvanut hyvinvoivat kuunliljat, jotka aikoinaan istutettiin Äitimuorin ja viiden pikkulapsen avustuksella. Muistan vieläkin miten useina pyhäpäivinä lounaan jälkeen kyykimme Äitimuorin kanssa koiranputkia ja muita kiemurajuurisia rikkakasveja kitkien. Lapset pyöri ympärillä multaisina ja matoja ihastellen. Onneksi aika kultaa muistot.

Varjopaikka on vuosia kaivannut lisäehostusta, mutta jäänyt vain haaveeksi. Josko tänä kesänä saan aikaiseksi. Lehtien mukaan mm. taponlehtiä, rotkolemmikkiä ja kalliokieloa voi yrittää.

No London

Taas peruttu matka! Nenä valuu, yskä salpaa hengityksen ja alakulo painaa päälle. Piti lähteä viikonlopuksi Opiskelijatytön kanssa katsomaan Lontoon tyttöä. Nyt Opiskelijatyttö lähtee yksin ja Mummi jää Itä-Helsinkiin, kääriytyy viltteihin, keskittyy flunssan parantamiseen ja harjoittelee kestämään harmia.

Eilinen flunssapäivä taittui seuraten CIA-agentti Carrien mielenliikkeitä Isänmaan puolesta -videoboksilta, jonka vuokrasin Makuunista. Puree Mummiin. Onneksi boksien vuokra-aika on kaksi päivää. Seuraavassa flunssataudissa pitänee etsiä israelilaisen rinnakkaissarjan boksi Sodan vangit.

Onneksi oli vielä jäljellä mökillä leivottua juustokakkua, jota syötiin jälkkäriksi ihanan Fiskarsista ostetun karpaloliköörihyydykkeen kanssa. Paitsi että Mummille ei pahemmin maistunut.

Flunssaa pukkaa

Taas valkoista

Helmililjoistakin pidän enempi valkoisista kuin sinisistä. Nämä on Salon torilta neljä kympillä. Jo parina vuonna olen laittanut kukkineet sipulit maahan ja nyt minulla on kaupunkikodissa komea rivi ihania valkoisia helmililjoja oven pielessä. Toivotaan että nousevat maasta taas tänä keväänä. Paikka on tosin tosi varjossa, joten vielä ovat painavien lumikinosten alla. Odotellaan, odotellaan ja otetaan förskottia torikukilla.

Kävelylenkillä Koiran kanssa näimme ensimmäiset valkoiset lumikellorykelmät naapuritalon aurinkoisella seinustalla. Saas nähdä ovatko pihalle viime keväänä siirtämäni lumikellot säilyneet. Sipuleita kaivettiin viime tingassa Äitimuorin rivitalopihalta asunnon vaihtaessa omistajaa. Uuden omistajan iloksi pihalle jäi vielä paljon yllätyskukkia. Ehkä uusivat koko pihan ja Äitimuorin yli 50 vuotta rakkaudella hoidettusta pihasta kukkineen jää vain ylöskaivamani sipulit. Ehkä käyn salaa ensi kesänä tiirailemassa nuoruuteni pihaa, tai ehkä en sittenkään.

Kevät!!

Ei olisi raaskinut lähteä kaupunkiin. Kylmästä huolimatta kevään tulo on mahtavimmillaan. Ihana valo, jota valkoinen lumi korostaa. Mahtava hankikanto - mökin pihahanget kantaa niin koiran kuin emännänkin. Onneksi se aurinko näyttää paistavan täällä kaupungissakin.

Ja onneksi saatiin ennen lähtöä uusi linnunpönttö pihapuuhun, sillä jo puolen tunnin kuluttua tiaispari oli kurkistamassa aukosta sisään. Toivotaan, että ensi kesänä saadaan lasikosta seurata kahta lintupoikuetta.

Onneksi on radio!

Aamupäivällä radiosta tuli perinteinen 2-tuntinen Luonto herää kevääseen -ohjelma. Hyvä, sillä sitä kuunnellessa sain lähes loppuun Yksvuotiaan sukat ja oikeakätisiin tumppuihin parit. Esikoisen perheessäkin joku syö aina sukkien ja tumppujen toisen parin, joten niillä on aina tarvetta.

Luonto-ohjelma vahvisti sen, että muuttolinnut on vielä harvassa ja viime vuonna Suomen kevät oli
jopa kuukauden nykyistä edellä. Toisaalta joku soittaja oli jo nähnyt leskenlehtiä ja toinen sisiliskoja. Vai olikohan aprillia? Koirakin nauttii mökillä.