Putin ja Niinistö tapasivat heinäkuussa Savonlinnassa ja vierailivat mm. hotelli Punkaharjussa (
täällä), jota aiemmin kutsuttiin Valtionhotelliksi ja Punkaharjun hotelliksi. Eli sinne Putinin perässä, vaikka en herran faneihin kuulukaan.
Punkaharjun hotelli rakentui 1890-luvulla, kun matkailijoita majottavaa metsänvartijan taloa alettiin laajentaa. Hotellin varsinainen julkisivu oli järvelle, koska alkuvuosina pääosa vieraista saapui höyrylaivalla. Samoihin aikoihin päärakennuksen viereen rakennettiin Villa Punkasyrjä, joka myöhemmin nimettiin Keisarinnan huvilaksi. Nimen alkuperää ei tunneta, sillä keisarinnalla ei tiedetä olleen mitään suhdetta kyseiseen rakennukseen.
Alkuun hotellia hoitivat yksityiset yrittäjät, mutta 1920-luvulla hotellin vuokrasi Suomen Matkailijayhdistys. Vuonna 1942 hotelli siirtyi Lomaliitolle, ja silloin läheiseen Kaarnaniemeen rakennettiin 15 pikkumökkiä. Punkaharjun Lomakylänä tunnettu hotelli/mökkialue rapistui 1960- ja 1970-luvuilla. Lomaliiton konkurssin 2009 jälkeen kiinteistöä alettiin uudelleen kunnostaa vasta vuonna 2016, jolloin Saimi ja Thomas Hoyer ostivat rakennuksen ja avasivat upeasti entisöidyn hotelli- ja mökkialueen - 11 hotellihuonetta, 12 metsähuonetta/mökkiä ja näköalaravintola.
Rakastuin hotelliin ja sen ympäristöön. Hotelli ja ympäristö oli kunnostettu taidokkaasti ja hyvällä maulla. Palvelu oli yksilöllistä, hyväntuulista ja asiakaslähtöistä. Saapuessamme iltapäivällä ravintola oli kiinni, mutta nälkäisille löytyi vaivatta palaset maukasta sienipiirakkaa ja lasilliset paikallisen panimon olutta. Nautimme herkut tyhjässä ravintolassa ihaillen järvimaisemaa. Eikä edes rankkasade tuntunut haittaavan fiilistä. Välillä sekä keittiöstä että respasta piipahdettiin katsomaan, kaipaammeko mitään ja samalla kuulimme tarinoita hotellin historiasta.
Illalla herkuttelu jatkui kolmen ruokalajin yllätysmenulla: siikaa, lammasta ja jäätelöä. Ja yllätystä täydensi yllättäen paikalla soittanut Severi Pyysalon ja Jussi Fredrikssonin ympärille kerätty Flame Jazz Messengers -jazzbändi.
Mutta lähes parasta oli aamiaispöytä, johon oli huolella valittu ja rakkaudella valmistettu lähiluonnon ja -tuottajien antimia, mm. tuorejuustoa, särkipateeta, karjalanpiirakoita, tillikurkkuja ja upean väristä omenaporkkanapunajuurimehua. Iloa aamuun toivat kymmenet eripariset munakupit, joita ilmeisesti on haalittu kirpputoreilta ja ystävien kaapeista.
Tänne toiste. Ja ajan kanssa, että ehtii koluta myös Punkaharjun polkuja.
Karitsaa, artisokkapyreetä, paahdettua porkkanaa ja punaviinikastiketta.
Saimin salaisia portaita
On se kartallakin niiin hieno - järjettömän kapea ja sopivan pitkä.
