Yllätys Karkusta

Syksyiseen postaukseeni, jossa kerroin käynnistäni isäni lapsuudenkodin pihalla Karkussa, ilmestyi viikko sitten yllättävä ja ilahduttava kommentti (täällä). Pusatar kirjoitti, että hän osti talon miehensä kanssa vuonna 1990 - 15 vuotta talon myymisen jälkeen - ja asui siinä perheineen 14 vuotta. Nykyään talon omistaa hänen 26-vuotias tyttärensä, joka kunnostaa sitä kodikseen. Lisäksi Pusatar kertoi, että talosta ja sen nykyisistä asukkaista on tehty viime keväänä juttu Meidän talo -lehteen.

Siltä istumalta avasin netin ja löysin Meidän koti nro 4/2016 -lehden Vähän käytetty -nimiseltä nettikirpputorilta (joka muuten toimi moitteettomasti). Tänään hain ostamani lehden postista. Ja siinähän se Karkun mummin ja taatan talo oli lehden etusivulla komeana ja kauniina - tai oikeammin puolikas talosta.

Kuten lehtijutussa kerrotaan talon oikea puoli oli isovanhempieni aikana sekatavarakauppa, jota isäni isä eli taata hoiti talon myymiseen eli vuoteen 1975 asti. Nostalgista nähdä, että talon toisen puolen eli asuinhuoneiston seiniä ei ole ollenkaan muunneltu. 1960-luvulla taloon rakennettu sisävessakin on säilytetty omalla paikallaan. Tosin huonejärjestystä on muutettu siten, että keittiö oli aiemmin vasemmassa alanurkassa nykyisen makuuhuoneen tilalla ja nykyisen keittiön tilalla oli arkiolohuone. Nykyinen olohuone oli sali, jota käytettiin vain harvoin arvovieraiden kyläillessä. Tosin minä ja sisarukseni nukuimme salissa mummin ja taatan luona käydessämme. 

"Uuden puolen" nykyinen kodinhoitohuone oli aikoinaan ahkerassa käytössä taatan työhuoneena, jonne oli käynti nykyisestä keittiöstä ja edelleen ovi kaupan puolelle. Työhuoneessa oli kirjoituspöytä, valtava puinen kassakaappi ja talon ainoa puhelin.

Kaikkea sitä blogin kautta löytyy...

Sisäänkäynti eteiseen pihan puolelta verannan kautta on edelleen samassa paikassa kuin lapsuuteni mummolassa 1950- ja 1960-luvuilla. Eteisestä yläkertaan vievät valkoiset portaat samoin, kuten alakuvassa näkyy. Aikoinaan 1940-luvulla portaat johtivat yläkerran pikkuhuoneeseen, jossa isäni asui teini-ikäisenä. Yläkerrassa oli myös koko talon kattava valtava vintti täynnä "säilytettävää" tavaraa.