Olin iltapäivällä kaupunkikävelyllä yksivuotiaan Maxin kanssa. Miten Pieni iloitsikaan Töölön kirkkaanvärisistä ratikoista, Oopperan pääovien edessä olevista kolisevista ritilöistä ja kivipihalla solisevasta suihkulähteestä. Mummikin innostui opettamaan Pienelle stadin slangia "sporaspora" ja rummuttamaan jaloilla ankeita ritilöitä tanssirytmiä etsien. Enkä ilman Pientä olisi huomannut, miten kauniisti aurinko ja kevyt tuuli elävöittävät vaatimattoman suihkulähteen.
Pienen ilo herättää arkisenkin ympäristön eloon.
Niin totta. Jokaisella aikuisella pitäisikin olla joku pieni, jonka kanssa voisi viettää muutaman tunnin viikoittain, vähintään. Olet onnellisessa asemassa, mummi :).
VastaaPoistaVanhetessaan malttaa taapertaa pienen ehdoilla, ja se on yllättävän antoisaa, eikö.
Poista