maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hidasta foksia

Suomen Tanssistudioiden nettisivuilla kerrotaan selkeästi ja ymmärrettävästi lavatansseista, mm. kunkin tanssin erityispiirteistä ja historiasta - ja nimikkeiden kirjavuudesta (täällä). Sivuston mukaan slowfoxia eli foxtrotia tanssittiin pitkään vain kilpatanssipuolella, mutta suomalaiset tanssinopettajat ovat viime vuosina alkaneet opettaa perusfoksin lisänä hidasta lavafoksia, joka on opettajien kehittämä helpotettu muunnos slowfox-kilpatanssista.

Hitaan foksin perusaskeleen rytmi on osin ohiaskelin astuttava hidas, nopea, nopea, hidas, nopea, nopea - perusfoksin rytmin ollessa hidas, hidas, nop, nop (täällä). Esimerkkejä hitaaseen lavafoksiin sopivista kappaleista ovat Laila Kinnusen Pieni kukkanen, Jorma Kääriäisen Kuolleet lehdet ja Aki Sirkesalon Kissanainen.

Foksin, lavafoksin ja hitaan foksin nimitykset ja sisällöt ovat olleet minulle vaikeasti hahmoteltavia, kuten aikaisemmista postauksista ilmenee (täällä ja täällä). Luettuani Tanssistudioiden nettisivuja uskoin asian hieman avautuneen minulle.

Mutta, mutta ja mutta... Olin eilen Helsingin tanssikurssien hitaan foksin treeneissä Puotilan työväentalolla. Myöhästyin viisi minuuttia alkuesittelystä, joten ehkä missasin jotain oleellista. Saliin astuessani pyrähdin keskelle Kimmo Luukkosen ohjaamia askelharjoituksia ja viejien otteista oli kaukana seesteinen hidas, nopea, nopea -askelrytmi. Osa askelsi pelkkää hidasta askelta menosuuntaan, osa pyöritti lyhyillä askelilla perusfoksia ja osa tykitti monimutkaisia, lähinnä tangoon ja valssiin viittaavia kuvioita. Jälkimmäisten viejien matkassa oli nautinnollisinta tanssia. Ehkä se oli juuri rytmirikkoista hidasta lavafoksia - ainakin se tuntui mukavimmalta. Kunhan unohdin "open määräämät askeleet" ja rauhoituin vientiin.

Kimmo Luukkonen oli eilen parhaimmillaan - selkeä, innostava ja huumorintajuinen. Hän selitti monimutkaiset kuviot ymmärrettävästi ja pilkkoi ne omaksuttavan kokoisiksi osiksi. Hän heitti vitsiä itsestään ja tanssiparistaan Idasta - sopivassa määrin ja sopivalla otteella. Olen aika tosikko enkä helposti lähde mukaan vitsinheittoon, mutta Kimmon eilinen huumori puri minuun. Ida otti kivasti oman tilansa ja paikkansa niin vitsin kohteena kuin apuopettajana.

Tanssin lomassa Ida kävi pari kertaa koputtamassa hartioitani alas ja painamassa peppuani sisään. Eli hartiat rentoina ja peppu tiukkana vartalon alla ylävartalon jatkeena. Kimmo muistutti miehiä pitämään hitaassa foksissa oik käden ilmavasti naisen kyljessä - toisin kuin tangossa - ja antamaan naisen liikkeille riittävästi tilaa. Vaikka ollaankin vartalokontaktissa.

Mutta missä oli fuskun baunssi? Se puuttui jokaisen viejän askelluksesta. Ehkä olen taas ymmärtänyt jotain väärin... Lisäkurssit ovat tarpeen :):)

2 kommenttia:

  1. Sä osaat kirjoittaa näistä tanssitreeneistä tosi kivasti.
    Yhtä harmittelen (eikä se liity sun teksteihin :) eli kun kaikki kurssit on siellä itäsuunnassa, Puotila (tosi kaukana), Malmi (melkein siedettävä matka) (jopa Käpyläkin). Täällä lännessä eli Espoossa ei ole yhtään. Eikä oikein huvittais ajaa 40 km ja yli toiseen päähän pääkaupunkiseutua.. Onkohan laiskuutta tai saamattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäät. Ihmettelen itsekin, miten samojen tanssien treeneistä tulee joka kerta eri asioita mieleen... Luulisi että on yksitoikkoista kuukaudesta toiseen treenata samoja noin kuutta tanssia. Mutta kaikkea muuta, enkä kirjaa kuin ossan treenissä mieleentulleista ajatuksista.
      Totta, treeneissä käynti vaatii melkein omaa autoa tai kaverinkyytiä - sitä joku muukin on valittanut. Lähdetään joskus yhdessä minun autolla vaikka Somerolle, jossa ennen perjantaitansseja on parin tunnin Pirjon tanssitreenit...

      Poista