Yksäri

Olin torstaina ekaa kertaa yksityistunnilla eli yksärillä, ja toteutin yhden tälle vuodelle listaamistani haaveista (täällä). Valitsin opeksi Jyrki Keisalan etupäässä sukupuolen ja iän takia - ja osin sattuman summana. Ja ehkä myös hänen innostuneiden blogikirjoitustensa (täällä) perusteella. Jyrkin opiskeluaikaisista postauksista välittyy aikuisena syntynyt intohimo paritanssiin, missä aistin paljon tuttua. Lisäksi etukäteen ajattelin, että keski-ikäinen mies voisi olla eläkeläismummille sopivampi ope kuin nuori taipuisa nainen...

Tunnin edetessä huomasin nopeasti, että sukupuolella ja iällä ei sittenkään ole opetustilanteessa hirveästi merkitystä. Hyvä ope on hyvä ope - riippumatta onko hän mies tai nainen, nuori tai vanha. Hyvä ope osaa myös opastaa niin viejän kuin seuraajan rooliin - ehkä omasta näkökulmastaan painottaen. Tärkeintä on tapa opettaa ja se, löytyykö yhdistävä kieli ja yhteinen huumori. Jyrkin kanssa tultiin toimeen, mutta innostava ja rento tuttuus oli ehkä vielä hakusessa - mikä johtunee osin omasta jännittyneisyydestäni.

Alkuun Jyrki painotti tärkeitä perusasioita: keskivartalon kannatusta (Jyrkin mukaan minulla ok), ylävartalon kiertoja (vielä hieman hakusessa) ja lapatukea eli käsien kannatusta selkälihaksilla ("yllättävän luontainen ja hyvä"). Jyrki kehoitti seuraajaa nojaamaan ylävartaloa kevyesti viejään ja liikkumaan taaksepäin vasta kun tuntee viejän selvästi työntävän ylävartalollaan. Tämä helpottuu, kun ajattelee että "tanssitaan selät vastakkain". Kysyessäni miten reagoin, jos viejä pitää oik kättään vain kevyesti naisen selässä eikä anna selkeää selkätukea, Jyrki neuvoi tässäkin tapauksessa ylläpitämään vartalokontaktia (vrt Antti-Villen kommentti täällä).

Astuessaan taaksepäin - etenkin tangossa ja valssissa - nainen venyttää ensin jalkansa pitäen nilkkaa kuminauhamaisesti ojennettuna siten että vain varpaat hipovat lattiaa painaen jalan maahan vasta kun mies astuu askeleen eteenpäin. Näin nainen ei jää miehen jalkoihin ja mahdollistaa miehen pitkän askelluksen. Sekä etu- että taka-askeleessa on kolme vaihetta: ponnistus tukijalalta, jalan rento heilautus sekä jalkapohjan painaminen maahan ja jalan vakiinnuttaminen uudeksi tukijalaksi.

Tiedustellessani, miksi eteenpäin astuminen tuntuu minusta usein kömpelöltä, Jyrki sanoi sen osin johtuvan siitä, että pidän jalkojani liian harallaan - eli reidet yhteen myös eteenpäin astuttaessa. Harottava askel on kömpelön näköinen ja tuntuinen.

Kehujakin opelta herui. Seuraan viejää kuulemma aika hyvin ja riittävän kevyesti, vaikka vartalon kierroissa onkin vielä jähmeyttä ja oppimista. Myös tangopromenadin avaus toimii minulta hienosti "paras promenadiavaus tänä vuonna". Ja avauksessa jätän pään kuulemma ylväästi vasemmalle enkä käännä katsetta oikealle menosuuntaan, mikä avaisi liikaa asentoa. On muuten opittu Littoisissa Antti-Villen tunnilla (täällä).

Jyrki antoi luvan siirtyä jatkoryhmään, en jää enää viejän jalkoihin. Ehkä otan toisenkin Jyrkin yksärin...