perjantai 31. maaliskuuta 2017
Susan tango 2
Keskiviikkona Susan tangotreeneissä Vantaalla. Vähän väkeä ja vähän osaajia, toisin kuin edellisessä Susan tangossa (täällä). Pirjo loukkasi polvensa viimeviikkoisissa tanssiharkoissa, joten tavallisesti iloisena hyörivä ope joutui nyt vain istumaan ja katsomaan vierestä, kun Susa prässäsi kurssilaisia.
Susa keskittyi opettamaan musiikin tulkintaa ja vartalon kiertoa. Vaikeaa, vaikeaa ja vaikeaa, varsinkin kun enemmistö meistä oppilaista oli vasta alkeisjatkolaisia. Keskityttyäni kolme tuntia Susan komennuksessa sekä seuraamiseen että omaan tanssiini että musiikin kuunteluun aloin pikkuhiljaa hahmottaa, että näiden kolmen asian yhdistäminen on sittenkin mahdollista.
Tanssitaipaleeni alussa kaikki energia ja huomio meni askelkuvioiden opetteluun - viejä ja musiikki tuntuivat lähes sivuseikoilta. Seuraavassa vaiheessa (jossa pääosin olen edelleen) aloin vähitellen hahmottaa viejän eli tanssipartnerin merkitystä, ja opin seuraamaan viejää ja tanssimaan hänen rytmissään ja ohjauksessaan. Ja nauttimaan PARItanssista. Vasta nyt - neljän vuoden harjoittelun jälkeen - lähestyn hitaasti kolmatta vaiheetta, jossa opettelen omien askelieni ja viejän seuraamisen rinnalla kuuntelemaan musiikkia, ja mahdollisesti täydentämään yhteistä tanssia omalla tulkinnallani.
Susa opetti kuulemaan ja kuuntelemaan musiikista mm. taukoja ja hidastuksia, ja ilmentämään niitä omassa tanssissa eli tulkitsemaan musiikkia. En ole musiikkinaisia, joten alkuun Susan musiikkipuhe kuulosti hebrealta. Vasta vähitellen tauot ja hidastuksen alkavat tulla osaksi tanssiani - pikkuisen ja tietenkin viejän ehdoilla. Susan mukaan tangomusiikissa on myös "bikinijaksoja", joita en vielä hahmota alkuunkaan. Tajuan kuitenkin, miten paljon musiikin kuuleminen ja kuunteleminen parin kanssa lisää yhdessä tanssimisen nautintoa.
Kiitos Susa! Vaikka alkuun meinasinkin kyllästyä, kun en oikein ymmärtänyt enkä osannut. Mutta sain jujusta kiinni...
Susa keskittyi opettamaan musiikin tulkintaa ja vartalon kiertoa. Vaikeaa, vaikeaa ja vaikeaa, varsinkin kun enemmistö meistä oppilaista oli vasta alkeisjatkolaisia. Keskityttyäni kolme tuntia Susan komennuksessa sekä seuraamiseen että omaan tanssiini että musiikin kuunteluun aloin pikkuhiljaa hahmottaa, että näiden kolmen asian yhdistäminen on sittenkin mahdollista.
Tanssitaipaleeni alussa kaikki energia ja huomio meni askelkuvioiden opetteluun - viejä ja musiikki tuntuivat lähes sivuseikoilta. Seuraavassa vaiheessa (jossa pääosin olen edelleen) aloin vähitellen hahmottaa viejän eli tanssipartnerin merkitystä, ja opin seuraamaan viejää ja tanssimaan hänen rytmissään ja ohjauksessaan. Ja nauttimaan PARItanssista. Vasta nyt - neljän vuoden harjoittelun jälkeen - lähestyn hitaasti kolmatta vaiheetta, jossa opettelen omien askelieni ja viejän seuraamisen rinnalla kuuntelemaan musiikkia, ja mahdollisesti täydentämään yhteistä tanssia omalla tulkinnallani.
Susa opetti kuulemaan ja kuuntelemaan musiikista mm. taukoja ja hidastuksia, ja ilmentämään niitä omassa tanssissa eli tulkitsemaan musiikkia. En ole musiikkinaisia, joten alkuun Susan musiikkipuhe kuulosti hebrealta. Vasta vähitellen tauot ja hidastuksen alkavat tulla osaksi tanssiani - pikkuisen ja tietenkin viejän ehdoilla. Susan mukaan tangomusiikissa on myös "bikinijaksoja", joita en vielä hahmota alkuunkaan. Tajuan kuitenkin, miten paljon musiikin kuuleminen ja kuunteleminen parin kanssa lisää yhdessä tanssimisen nautintoa.
Kiitos Susa! Vaikka alkuun meinasinkin kyllästyä, kun en oikein ymmärtänyt enkä osannut. Mutta sain jujusta kiinni...
torstai 30. maaliskuuta 2017
tiistai 28. maaliskuuta 2017
Porukka Pastiksessa
Tällä kertaa olimme liikkeellä kutistetulla porukalla, sillä mukaan pääsivät Mummin ja Lontoontytön lisäksi Juniori sekä Opiskelijapoika Tyttökaverin ja yhdeksänkuisen Max-pojan kanssa. Kuuden hengen pöytämme oli katettu sisääntulon ja baarin väliin, mikä sopi meille mainiosti. Samassa tilassa olevat kaksi pikkupöytää olivat ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tyhjiä, joten ei tarvinnut pelätä että Maxin siirtely sylistä toiseen tai mahdollinen kitinä häiritsisi muita ruokailijoita.
Pääruokina söimme hummeria pastan ja rapukastikkeen kanssa, härkätartaria tryffelikreemillä ja päivänkalaa eli keltaotsa-ahventa. Hummerissa on tunnetusti vähän syötävää, mutta kastike ja pasta lumosivat Opiskelijapojan. Juniori tykkäsi tartaristaan niin että hotkaisi annoksen ennenkuin muut olivat ehtineet edes haarukoihin tarttua. Paras annos taisi kuitenkin olla Tyttökaverin kokonaisena paistettu kala - muhkea, mehevä ja rapeakuorinen.
Alkuun tilasimme tryffeliöljyssä paistettuja ranskalaisia muistellen lempikapakkaamme Espanjan Corunassa (täällä). Perunat olivat ok, vaikka eivät päihittäneet espanjalaisia serkkujaan...
Pastiksesta jäi hyvä mieli. Ravintola on sopivan intiimi ja kivan sokkeloinen. Tunnelma kodikas ja kutsuva, palvelu rentoa. Tarjoilija löysi takahuoneesta jopa oikean kokoisen ruuvimeisselin, jotta Opiskelijapoika sai avattua Maxin leikkipossun vatsan patterien vaihtoa varten. Tulipahan testattua mihin kaikkeen palvelu venyy :):) Ja Max kesti loistavasti yli kaksituntiseksi venähtäneen aikuisten herkutteluhetken. Sitä edesauttoi se, että ravintolassa suhtauduttiin alle vuoden ikäiseen ruokavieraaseen loistavasti - siitä lisäpisteitä.
Pastis on viehättävä paikka, jonne haluan palata, vaikka kaunis hummeriannokseni ei tällä kertaa ihan korkeita odotuksiani lunastanutkaan.
maanantai 27. maaliskuuta 2017
Angry birds pikkupojalle
Linnun ääriviivat kirjoin valmiin puseron päälle Novitan ohjeen mukaan - ja yllätyin itsekin miten Angryn näköinen tuli!
Pikkupoika tykkäsi, vaikka sanoikin heti, että miksei ole punainen! Perinteisenä mummona kuvittelin että poika tahtoo sinisen, ja muutin malliohjeen väriä - pöhkösti ja ennakkoluuloisesti toimin...
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
Kuninkaan aamiainen
Viime viikolla pistäydyin Lahdessa ja yövyin perinteikkäällä Seurahuoneella (täällä), joka nykyään kuuluu Sokos-hotellien ketjuun. Ravintolatoiminnan 1871 aloittanut Lahden Seurahuone muutti nykyiselle paikalleen Aleksanterinkadulle vuonna 1932, jolloin kivitalon ylemmät kerrokset jo toimivat majoitustilana.
Huoneessa eikä palvelussa ollut moitteen sijaa, mutta ehdottomasti hotellin parasta antia oli aamiainen - ehkäpä jopa parasta Suomessa. Kaikki tarjottava oli tarkkaan mietittyä, tuoretta ja herkullista peruskahvista lähtien - ajatellusti tarjolle laitettua. Onnistunut leipävalikoima, herkullisen rapea ja riittävän iso kroisantti, maukas kermainen juusto, muhkea porkkanakakku sekä silkinpehmeä, kiiltävä munakokkeli olisivat yksin pelastaneet minun aamuni. Entä kun buffet-pöydästä löytyi vielä tyrnimarja-mangotuoreshotteja, sopivankypsiä erilaatuisia meloneja ja viinirypäleitä sekä kulhollinen taikinaa, josta sai pöydässä itse paistaa rapeita vohveleita. Puhumattakaan lukemattomista muista herkuista, joista jokainen saattoi koota oman herkkuaamiaisensa.
Tilava linnamainen aamiaissali oli piste iin päälle. Ilmankos kuningas Kaarle Kustaankin kerrotaan yöpyneen Seurahuoneella hiihdon MM-kisojen aikaan kolmisen viikkoa sitten...
Huoneessa eikä palvelussa ollut moitteen sijaa, mutta ehdottomasti hotellin parasta antia oli aamiainen - ehkäpä jopa parasta Suomessa. Kaikki tarjottava oli tarkkaan mietittyä, tuoretta ja herkullista peruskahvista lähtien - ajatellusti tarjolle laitettua. Onnistunut leipävalikoima, herkullisen rapea ja riittävän iso kroisantti, maukas kermainen juusto, muhkea porkkanakakku sekä silkinpehmeä, kiiltävä munakokkeli olisivat yksin pelastaneet minun aamuni. Entä kun buffet-pöydästä löytyi vielä tyrnimarja-mangotuoreshotteja, sopivankypsiä erilaatuisia meloneja ja viinirypäleitä sekä kulhollinen taikinaa, josta sai pöydässä itse paistaa rapeita vohveleita. Puhumattakaan lukemattomista muista herkuista, joista jokainen saattoi koota oman herkkuaamiaisensa.
Tilava linnamainen aamiaissali oli piste iin päälle. Ilmankos kuningas Kaarle Kustaankin kerrotaan yöpyneen Seurahuoneella hiihdon MM-kisojen aikaan kolmisen viikkoa sitten...
lauantai 25. maaliskuuta 2017
Piipahdus Tallinnassa
Horisontista sai nimensä mukaisesti ihailla upeaa näköalaa yli pimenevän kaupungin, vaikka kuudelle hengelle ei ikkunapöytää enää järjestynytkään. Ruoka oli hyvää, vaikka ei mieliinpainuvaa, ja tarjoilu ystävällistä, huomaavasta ja viileän asiallista. Seura oli kuitenkin se joka kruunasi illan: rakkaita ystäviä yli 40 vuoden takaa - tuttua, turvallista ja mukavaa. Vessajuttujakin viljeltiin...
Uusi tuttavuus oli Tallinkin ns. comfort-luokka eli maksaessaan matkasta 20 euroa ekstraa/siivu pääsee ylimmän kerroksen rauhalliseen ja tilavaan keulaan mukaville sohville kahvin ja pikkupurtavan äärelle. Mennessä se todella kannatti, sillä laiva oli tupaten täynnä nuoria, jotka olivat menossa HalooHelsinki!-bändin Viron keikalle. Comfort tarjosi myös ilmaiset lehdet ja toimivan nettiyhteyden.
Ennen juhlaillallista Ukin ja minut yllätti nälkä ja poikkesimme hotellin vieressä olevan Reval-ketjun kahvilassa Muurivahe-kadulla (täällä). Matkan toinen uusi tuttavuus osoittautui kotoisaksi, lämminhenkiseksi paikaksi, jossa oli suloinen ja äärestystävällinen nuori naistarjoilija ja herkullista ruokaa: Ukki iloitsi maukkaasta katkarapupastasta ja minä taivaallisesta vuohentuustosalaatista, jonka juju oli juuston karamelisointi. Tänne toistekin!
Matkan yllätys odotti illalla hotellihuoneessa. Respan tytöt olivat huomanneet syntymäpäiväni ja ennen nukahtamista herkuttelimme Ukin kanssa virolaisella juustokakulla - nam.
Mukava pikareissu mukavassa seurassa! Kutsuva kaupunki edelleen...
Päivällä Reval cafen karamelisoitua vuohenjuustoa.
Illalla Horisont-ravintolan näkymiä.
Aamulla Comfort-luokan maisemia - ison laivan pieni keula.
perjantai 24. maaliskuuta 2017
keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Fuskun jekkuja
Vaihteeksi maanantaina Pirjon fuskutreeneissä Malmilla. Mukavaa, rentoa ja hikistä. Sali oli täynnä intoa puhkuvia tanssijoita - miehiä jopa yli tarpeen. Tämä sai Pirjon harkitsemaan, että paria vaihdettaessa naiset pysyisivät paikoillaan ja miehet siirtyisivät ringin seuraavalle naiselle - taukopaikkoja unohtamatta. Tästä radikaalista muutoksesta kuitenkin luovuttiin nopeasti.
Mummo sai koko kolmetuntisen tanssia hiki hatussa, sillä alkeisjatko/jatkoryhmässä Pirjo opetti ensi metreiltä lähtien rutkasti uusia kuvioita. Osa viejistä lisäsi vaikeusastetta ohjaten pariaan vielä omiin outoihin - toki oppikirjan mukaisiin - kiemuroihin. Hyvin pysyin perässä. Ja vaikka välillä kuvioissa eksyinkin, se ei enää kaatanut maata eikä mieltä, kun tiesin että hallitsen fuskun perusjutut. Niinhän se on muussakin oppimisessa. Kun perusjutut tietää, on helpompi myöntää että kaikkea ei tiedä eikä voi tietää - itsetunnon siitä kärsimättä.
Yleisimmin mies ohjaa fuskussa naisen rinnalleen oik kainaloonsa. Miehen halutessa, että nainen ohjautuu avo-otteesta miehen vas kainaloon, mies kohottaa hieman vas kättään venyttäen samalla vas kylkeään, mutta tärkeintä miehen on vetää oik kädellään naisen vas kättä hieman alas ja omalle vasemmalleen.
Lisäksi harjoiteltiin useita rytmirikkoja, jotka hyvän viejän ohjauksessa sujui kuin tanssi :):) Kiva oli kieputus, jossa mies ohjaa naisen vas kainalostaan oik kainaloon ja takaisin hidas,nopnop,hidas-rytmillä: hitaan jälkeen nainen pyörähtää miehen edessä tämän kädestä kiinni pitäen kahdesti ympäri (nop,nop) asettuen toisella hitaalla miehen toiseen kainaloon. Toinen kiva oli vastepyörähdys (hidas,nopnop, hidas), jossa perusaskeleen jälkeen ristiotteessa (miehen oik ja naisen oik käsi) mies nostaa oik kättään parin vartaloiden korkeudelle ja nainen astuu oik jalalla eteen kiertäen oik olkapäätä eteen, jolloin mies käsivasteen voimalla pyöräyttää naisen ympäri naisen oik kautta (nop,nop), ja lopussa nainen seisoo taas miestä vasten astuen toisen hitaan.
Iloiseen keski-ikäiseen ja yli-ikäiseen porukkaan oli eksynyt vain jokunen nuoremman näköinen tanssija. Taitaisivat nuoret pelästyä railakkaiden mummojen ja innokkaiden pappojen menoa...
Mummo sai koko kolmetuntisen tanssia hiki hatussa, sillä alkeisjatko/jatkoryhmässä Pirjo opetti ensi metreiltä lähtien rutkasti uusia kuvioita. Osa viejistä lisäsi vaikeusastetta ohjaten pariaan vielä omiin outoihin - toki oppikirjan mukaisiin - kiemuroihin. Hyvin pysyin perässä. Ja vaikka välillä kuvioissa eksyinkin, se ei enää kaatanut maata eikä mieltä, kun tiesin että hallitsen fuskun perusjutut. Niinhän se on muussakin oppimisessa. Kun perusjutut tietää, on helpompi myöntää että kaikkea ei tiedä eikä voi tietää - itsetunnon siitä kärsimättä.
Yleisimmin mies ohjaa fuskussa naisen rinnalleen oik kainaloonsa. Miehen halutessa, että nainen ohjautuu avo-otteesta miehen vas kainaloon, mies kohottaa hieman vas kättään venyttäen samalla vas kylkeään, mutta tärkeintä miehen on vetää oik kädellään naisen vas kättä hieman alas ja omalle vasemmalleen.
Lisäksi harjoiteltiin useita rytmirikkoja, jotka hyvän viejän ohjauksessa sujui kuin tanssi :):) Kiva oli kieputus, jossa mies ohjaa naisen vas kainalostaan oik kainaloon ja takaisin hidas,nopnop,hidas-rytmillä: hitaan jälkeen nainen pyörähtää miehen edessä tämän kädestä kiinni pitäen kahdesti ympäri (nop,nop) asettuen toisella hitaalla miehen toiseen kainaloon. Toinen kiva oli vastepyörähdys (hidas,nopnop, hidas), jossa perusaskeleen jälkeen ristiotteessa (miehen oik ja naisen oik käsi) mies nostaa oik kättään parin vartaloiden korkeudelle ja nainen astuu oik jalalla eteen kiertäen oik olkapäätä eteen, jolloin mies käsivasteen voimalla pyöräyttää naisen ympäri naisen oik kautta (nop,nop), ja lopussa nainen seisoo taas miestä vasten astuen toisen hitaan.
Iloiseen keski-ikäiseen ja yli-ikäiseen porukkaan oli eksynyt vain jokunen nuoremman näköinen tanssija. Taitaisivat nuoret pelästyä railakkaiden mummojen ja innokkaiden pappojen menoa...
tiistai 21. maaliskuuta 2017
Päivä voittaa
Lenkille varustaudun vielä korvaläpillä (myssyn alla), ja useimpina aamuina vedän jalkaan nastalenkkarit. Vasta viime viikolla luovuin välihousuista - pitkät kalsarit ja tuulihousut riittää. Tuulitakin päälle vedän säästä riippuen toppaliivin tai ohuemman villaliivin. Ja hanskat tiukasti kädessä - ehkä ohuemmat jo riittäisi. Vilukissan kevätvarusteita...
Koirakävelyllä tiirailin eilen Itä-Helsingin pihoja etsien pilkahduksia krookuksista. Eipä näkynyt. Kotiin tullessa piipahdin omalla pihalla. Hämmästelin seinustalle jääneitä haalistuneita muovinpalasia. Kumarruin ja hämmästyin uudelleen: krookuksen nuppuja.
Valkoiset, vaaleansiniset ja hennonkeltaiset kevätkukat alkavat vallata kaupunkipuutarhaa. Se on kevät - yöllisestä lumisateesta huolimatta...
maanantai 20. maaliskuuta 2017
Koskelot kevään toi
Kanavan jää on sulanut vasta rannasta, joten aremmatkin linnut joutuvat uiskentelemaan lähempänä tarkkailijoita kuin kesällä, jolloin ne pysyttelevät mieluusti kanavan keskellä tai kaislikossa.
Upeaa kevätnäytelmää on kiehtova seurata jopa kaupungin vaatimattomissa vesissä.
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Muistoja Siimasta
Eräänä jouluna - kun hän perheineen asui vielä idyllisessä Kumpulassa - hän keksi neuloa koko seitsenhenkiselle perheellemme kukkakuvioiset villasukat - jokaiselle eriväriset. Useimmat niistä on puhkikäytetty, mutta jostain syystä pari viikkoa sitten löysin mökin kaapin perältä vielä kaksi eriparista siima-sukkaa. Muistoja pukkaa...
Ystäväperheen nyt kolmekymppisen kuopuksen ristiäiset järjestimme Parasystäväni kanssa meillä. Vauvan isä oli jo pari kuukautta aikaisemmin muuttanut perheen "isojen" tyttöjen (6-vuotias ja 3-vuotias) kanssa Washingtoniin, jonne äitikin lensi heti ristiäisjuhlien jälkeen kolmiviikkoisen pikkupojan kanssa.
Seuraavana vuonna kävimme Ukin kanssa amerikkalaistunutta perhettä tervehtimässä. Muistan tiukan turvatarkastuksen, jossa peloissani tunnistin tuliaisena tuomani suomalaiset metvurstit, grillijuhlat pihalla mukavan naapuriperheen kanssa, valtavankokoiset viinigallonat, tuoreet ja pehmeät mangot ja itärannikon hirmuiset ukkoset, joita Siiman kanssa pakenimme vanhaan tapaamme autoon. Monikaistaiset pikatiet ajaessamme viikonlopun viettoon Virginia Beachille, rasvaiset aamiaiset tienvarsikuppiloissa ja tosilihavien ihmisten ihailtavan häpeämättömän pukeutumisen, toisin kuin senaikaisessa Suomessa.
Muistan Siiman imettämässä uimarannalla amerikkalaisen siveästi ison pyyhkeen alla ja ystäväperheen pikkutyttöjen ylitsepursuavan ilon, kun he innosta puhkuen juoksivat kuohuvissa aalloissa ja hyppivät rantahotellin uima-altaassa. Ja terhakkaan Jennan suloisesti liehuvat tiukat vaaleat letit.
Kiitos Siima lämmittävistä sukista ja ikimuistoisesta Amerikan matkasta! Sinä olet parempi kutoja, mutta minä parempi tanssija...
lauantai 18. maaliskuuta 2017
Sarja makuuni
Telkkarissa pyörii kaksi sarjaa, joissa kummassakin käsitellään perheiden ongelmia ja siinä sivussa parisuhteita tavalla, joka puree minuun. YleFemmalla esitettävä kymmenosainen Bonusperhe (2017) kertoo Lisan ja Patrikin uusperheestä ja heidän kiemuraisista suhteista eksiinsä ruotsalaisen realistisesti (eli varovaisesti), mutta sopivan humoristisella otteella.
Brittisarja The A word (BBC 2016) alkaa tilanteesta, jossa uusperheen 5-vuotiaalla musiikkia rakastavalla Joe-pojalla todetaan autismin kirjon tila. Ja jatkuu kuvaamalla vanhempien loputtomia yrityksiä "parantaa" poika - sulkien samalla silmänsä perheen toisen lapsen tarpeilta. Ulkopuolelta seuraten perheen kieroutuneet toimintamallit huomaa niin paljon selvemmin... Edetessään juoni tosin näyttää vetistyvän perusbrittihuumoriksi. Kuusiosainen sarja perustuu israelilaiseen Yellow peppers -nimiseen draamaan ja sen suomenkielinen nimi on Poika joka katosi musiikkiin.
Kummassakin sarjassa terapeutit yrittävät enemmän tai vähemmän onnistuneesti auttaa perheitä selviytymään uusissa tilanteissa. Bonusperheessä Lisan ja Patrikin terapeutteina toimii kyyninen, toisiinsa kyllästynyt aviopari ja Joe-pojan tilannetta arvioi psykologi, jota Joen äiti kiusasi nuoruudessaan.
PS. Autismisäätiön nettisivuilla (täällä) rohkaistaan käyttämään "termiä autismin kirjon tilat (autism spectrum conditions). Tällä halutaan tuoda esiin sitä että autismissa ei ole kyse sairaudesta vaan neurologisesta erilaisuudesta, johon liittyy haasteiden lisäksi paljon positiivisia puolia. Monet piirteet voivat kuitenkin aiheuttaa arkielämän haasteita, ja niiden aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita voidaan kuntouttaa. Tuen tarve vaihtelee yksilökohtaisesti..."
Sade sulattaa viimeisetkin lumen rippeet ja joutsenpari etsii kanavasta pesäpaikkaa. Mieli kehrää - huolista huolimatta...
Brittisarja The A word (BBC 2016) alkaa tilanteesta, jossa uusperheen 5-vuotiaalla musiikkia rakastavalla Joe-pojalla todetaan autismin kirjon tila. Ja jatkuu kuvaamalla vanhempien loputtomia yrityksiä "parantaa" poika - sulkien samalla silmänsä perheen toisen lapsen tarpeilta. Ulkopuolelta seuraten perheen kieroutuneet toimintamallit huomaa niin paljon selvemmin... Edetessään juoni tosin näyttää vetistyvän perusbrittihuumoriksi. Kuusiosainen sarja perustuu israelilaiseen Yellow peppers -nimiseen draamaan ja sen suomenkielinen nimi on Poika joka katosi musiikkiin.
Kummassakin sarjassa terapeutit yrittävät enemmän tai vähemmän onnistuneesti auttaa perheitä selviytymään uusissa tilanteissa. Bonusperheessä Lisan ja Patrikin terapeutteina toimii kyyninen, toisiinsa kyllästynyt aviopari ja Joe-pojan tilannetta arvioi psykologi, jota Joen äiti kiusasi nuoruudessaan.
PS. Autismisäätiön nettisivuilla (täällä) rohkaistaan käyttämään "termiä autismin kirjon tilat (autism spectrum conditions). Tällä halutaan tuoda esiin sitä että autismissa ei ole kyse sairaudesta vaan neurologisesta erilaisuudesta, johon liittyy haasteiden lisäksi paljon positiivisia puolia. Monet piirteet voivat kuitenkin aiheuttaa arkielämän haasteita, ja niiden aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita voidaan kuntouttaa. Tuen tarve vaihtelee yksilökohtaisesti..."
Sade sulattaa viimeisetkin lumen rippeet ja joutsenpari etsii kanavasta pesäpaikkaa. Mieli kehrää - huolista huolimatta...
perjantai 17. maaliskuuta 2017
Fuskun taitajia
Torstai-ilta Maijan treeneissä Karjalatalolla - fuskun alkeisjatkoa/jatkoa. Myöhästyin alusta viitisentoista minuuttia, kun kuskasin Pikkupojat "arkkitehtikouluun", ja juoneen pääseminen oli tavallista työläämpää. Huomasin, että tylsät alkulämmittelyt perusaskelia kerraten edistävät oikeasti tanssijuonen löytymistä.
Paikalla oli paljon fuskun taitajia ja kivasti hyviä ja luoviakin viejiä. Mukavat harkat, vaikka oma tanssi tuntui aika ajoin raskaalta ja jähmeältä. Upeasta kevätsäästä johtuen olin kuitenkin ilakoivalla mielellä, ja nautin joka hetkestä ja tanssin sykkeestä.
Tanssikilometrejä on jo sen verran, että uusien kuvioiden opetteleminen on huomattavasti helpompaa kuin ensimmäisinä vuosina. Tässä ensimmäinen: Perusaskeleen (hidas,hidas,nopnop) jälkeen nainen astuu hyvääpäivää-otteessa neljä hidasta alkaen oik jalallaan miehen perässä tämän peruuttaessa ja hakien kääntövastetta miehen kädestä, vartalollaan eläen. Lopuksi nainen astuu oik jalalla vielä yhden askeleen (hidas) miestä kohti, jolloin mies työntää naisen pyörähtämään 1,5 kierrosta myötäpäivään takaisin naisen tulosuuntaan (nopnop) ja liike loppuu naisen astuessa vas jalalla taaksepäin (hidas) ja astuen nopnopit oik jalallaan taakse tai palaten suoraan perusaskellukseen.
Toinen askelkuvio: Perusaskeleen jälkeen nainen astuu oik jalalla oikeaan etuviistoon (hidas) miehen editse kiertäen miehen oik puolelle, minkä jälkeen nainen astuu vas jalallaan miehen takaa (hidas) takaisin tämän vas puolelle ja lopuksi nopnopit oik jalalla taakse. Tämän jälkeen jatketaan usein rytmirikolla rinnakkain eteenpäin hitailla askelilla.
Opin myös, että siirtyessään miehen oik kainalosta miehen editse tämän vas kainaloon nainen astuu ensimmäisen oik hitaan miehen edessä kääntyen ensin tätä kohti ja vas hitaan jo lähes miehen vas kainalossa ja lopuksi oik jalalla nopnopit taakse. Sensijaan palatessaan miehen vas kainalosta takaisin tämän oik kainaloon nainen ei ensimmäisellä hitaalla enää käänny miestä kohti, vaan astuu askeleen oikealle selkä miehen rintamalinjan päin. Fuskun kainalo-otteet ovat ilmavia ja vartalot ovat pääosin irti toisistaan - vaikka lähellä - toisin kuin esim. tangon ja valssin tiiviissä kylkiotteessa.
Törmäsin eilisissä treeneissä entiseen työkaveriini, joka työelämästä eläköidyttyään on miesystävänsä kanssa aloittanut tanssiharrastuksen - nollasta kuten minäkin aikoinaan. Tavoitteenaan ensi kesän tanssilavat. Kiva nähdä muitakin innokkaita tanssimummoja!
Paikalla oli paljon fuskun taitajia ja kivasti hyviä ja luoviakin viejiä. Mukavat harkat, vaikka oma tanssi tuntui aika ajoin raskaalta ja jähmeältä. Upeasta kevätsäästä johtuen olin kuitenkin ilakoivalla mielellä, ja nautin joka hetkestä ja tanssin sykkeestä.
Tanssikilometrejä on jo sen verran, että uusien kuvioiden opetteleminen on huomattavasti helpompaa kuin ensimmäisinä vuosina. Tässä ensimmäinen: Perusaskeleen (hidas,hidas,nopnop) jälkeen nainen astuu hyvääpäivää-otteessa neljä hidasta alkaen oik jalallaan miehen perässä tämän peruuttaessa ja hakien kääntövastetta miehen kädestä, vartalollaan eläen. Lopuksi nainen astuu oik jalalla vielä yhden askeleen (hidas) miestä kohti, jolloin mies työntää naisen pyörähtämään 1,5 kierrosta myötäpäivään takaisin naisen tulosuuntaan (nopnop) ja liike loppuu naisen astuessa vas jalalla taaksepäin (hidas) ja astuen nopnopit oik jalallaan taakse tai palaten suoraan perusaskellukseen.
Toinen askelkuvio: Perusaskeleen jälkeen nainen astuu oik jalalla oikeaan etuviistoon (hidas) miehen editse kiertäen miehen oik puolelle, minkä jälkeen nainen astuu vas jalallaan miehen takaa (hidas) takaisin tämän vas puolelle ja lopuksi nopnopit oik jalalla taakse. Tämän jälkeen jatketaan usein rytmirikolla rinnakkain eteenpäin hitailla askelilla.
Opin myös, että siirtyessään miehen oik kainalosta miehen editse tämän vas kainaloon nainen astuu ensimmäisen oik hitaan miehen edessä kääntyen ensin tätä kohti ja vas hitaan jo lähes miehen vas kainalossa ja lopuksi oik jalalla nopnopit taakse. Sensijaan palatessaan miehen vas kainalosta takaisin tämän oik kainaloon nainen ei ensimmäisellä hitaalla enää käänny miestä kohti, vaan astuu askeleen oikealle selkä miehen rintamalinjan päin. Fuskun kainalo-otteet ovat ilmavia ja vartalot ovat pääosin irti toisistaan - vaikka lähellä - toisin kuin esim. tangon ja valssin tiiviissä kylkiotteessa.
Törmäsin eilisissä treeneissä entiseen työkaveriini, joka työelämästä eläköidyttyään on miesystävänsä kanssa aloittanut tanssiharrastuksen - nollasta kuten minäkin aikoinaan. Tavoitteenaan ensi kesän tanssilavat. Kiva nähdä muitakin innokkaita tanssimummoja!
keskiviikko 15. maaliskuuta 2017
Tangoa tungoksessa
Maija Astikaisen tangon alkeis/alkeisjatkossa Käpylässä. Valtavasti väkeä - tungokseen asti - ja naisia kolmannes enemmän kuin miehiä. Vaihtojono ulottui koko pitkän seinän mitalle. Pisin ikinä. Onneksi vaihdot sujuivat yllättävän jouhevasti, eikä odottavan aika tullut liian pitkäksi.
Perusaskelta (hiii-das, hiii-das, nopea,nopea), oikeaa ja vasenta käännöstä ja aloitusaskelta. Alkeisjatkossa harjoiteltiin avausta, jolloin nainen astuu normaalisti oik jalalla taakse (hidas), minkä jälkeen vas jalka eteen miehen oik sivulle kääntyen askeleen lopussa terävästi miehen rinnalle rintamalinja menosuuntaan (hidas) ja kaksi nopeaa askelta eteenpäin miehen rinnalla (nopea,nopea). Tämän jälkeen mies kääntää naisen sähäkästi takaisin eteensä (hidas, hidas) ja nainen astuu nopeat normaalisti taaksepäin menosuuntaan.
Lopussa Maija opetti kivan kieputusaskelluksen, joka lähtee naisen astuessa oik jalalla ensimmäisen hitaan takaviistoon vasemmalle (!), jatkaa kääntyen miehen oik rinnalle ja astuen toisen hitaan taaksepäin vas jalalla mutta tulosuuntaan (mies astuu samoin takaisin tulosuuntaan). Molemmat jatkavat rintarinnan kaksi nopeaa edelleen taaksepäin tulosuuntaan, nainen astuu vielä yhden hitaan oik jalallaan samaan suuntaan. Seuraavalla hitaalla mies pyöräyttää naisen editseen toiselle puolelleen (ja kääntyy itse takaisin menosuuntaan), jolloin nainen palaa vas jalan päälle ja pyörähtää vas päkiän päällä, jolloin hänellä on selkä taas menosuuntaan, mutta miehen toisella puolella, ja astuu kaksi nopeaa taaksepäin ja palaa lopuksi miehen eteen.
Kahden miehen ja yhden naisen viennissä koin tanssin helppoutta ja aistin löytäväni yhteisen sävelen viejän kanssa - nautinnollisia tanssikokemuksia. Muiden kanssa tango oli harjoittelevaa hapuilua. Alkeissahan oltiin, joten täysin odotettavaa. Kohdalle osui myös kaksi vanhaa konkaria, joista toinen on ainakin vakiparinsa kanssa erittäin hyvä tanssija, mutta aina kun hän osuu kohdalleni, hän löytää läjäpäin korjattavaa askelistani. Alkuun se tuntui kivalta " näkee vuokseni vaivaa, kun viitsii neuvoa", mutta eilen jatkuva virheiden oikaisu alkoi jo potuttaa.
Toinen konkari oli kuukausien poissaolon jälkeen paikalla, ja yllätyin hänen vientitaidoistaan. Muistikuvissani - ehkä vuoden takaa - hän oli hyvä ja taitava viejä, mutta nyt menosta oli tango kaukana. Ihan mukava ja naurava mies, mutta hänen viennissään huomasin konkreettisesti että ehkä minä todella olen vuoden aikana edistynyt...
Uudet haljasnahkapohjaiset tanssitossut tuntuivat taivaallisilta, joskin nahan venyttyä ehkä hivenen liian suurilta (UK 7, US 7,5 ja EU 40,5).
Perusaskelta (hiii-das, hiii-das, nopea,nopea), oikeaa ja vasenta käännöstä ja aloitusaskelta. Alkeisjatkossa harjoiteltiin avausta, jolloin nainen astuu normaalisti oik jalalla taakse (hidas), minkä jälkeen vas jalka eteen miehen oik sivulle kääntyen askeleen lopussa terävästi miehen rinnalle rintamalinja menosuuntaan (hidas) ja kaksi nopeaa askelta eteenpäin miehen rinnalla (nopea,nopea). Tämän jälkeen mies kääntää naisen sähäkästi takaisin eteensä (hidas, hidas) ja nainen astuu nopeat normaalisti taaksepäin menosuuntaan.
Lopussa Maija opetti kivan kieputusaskelluksen, joka lähtee naisen astuessa oik jalalla ensimmäisen hitaan takaviistoon vasemmalle (!), jatkaa kääntyen miehen oik rinnalle ja astuen toisen hitaan taaksepäin vas jalalla mutta tulosuuntaan (mies astuu samoin takaisin tulosuuntaan). Molemmat jatkavat rintarinnan kaksi nopeaa edelleen taaksepäin tulosuuntaan, nainen astuu vielä yhden hitaan oik jalallaan samaan suuntaan. Seuraavalla hitaalla mies pyöräyttää naisen editseen toiselle puolelleen (ja kääntyy itse takaisin menosuuntaan), jolloin nainen palaa vas jalan päälle ja pyörähtää vas päkiän päällä, jolloin hänellä on selkä taas menosuuntaan, mutta miehen toisella puolella, ja astuu kaksi nopeaa taaksepäin ja palaa lopuksi miehen eteen.
Kahden miehen ja yhden naisen viennissä koin tanssin helppoutta ja aistin löytäväni yhteisen sävelen viejän kanssa - nautinnollisia tanssikokemuksia. Muiden kanssa tango oli harjoittelevaa hapuilua. Alkeissahan oltiin, joten täysin odotettavaa. Kohdalle osui myös kaksi vanhaa konkaria, joista toinen on ainakin vakiparinsa kanssa erittäin hyvä tanssija, mutta aina kun hän osuu kohdalleni, hän löytää läjäpäin korjattavaa askelistani. Alkuun se tuntui kivalta " näkee vuokseni vaivaa, kun viitsii neuvoa", mutta eilen jatkuva virheiden oikaisu alkoi jo potuttaa.
Toinen konkari oli kuukausien poissaolon jälkeen paikalla, ja yllätyin hänen vientitaidoistaan. Muistikuvissani - ehkä vuoden takaa - hän oli hyvä ja taitava viejä, mutta nyt menosta oli tango kaukana. Ihan mukava ja naurava mies, mutta hänen viennissään huomasin konkreettisesti että ehkä minä todella olen vuoden aikana edistynyt...
Uudet haljasnahkapohjaiset tanssitossut tuntuivat taivaallisilta, joskin nahan venyttyä ehkä hivenen liian suurilta (UK 7, US 7,5 ja EU 40,5).
tiistai 14. maaliskuuta 2017
Top10
Listasin marraskuussa 2014 silloiset viisi lempiblogiani (täällä), joita kaikkia seurailen edelleen. Kaksi niistä eli Orvokki4you ja LondonHappens kuuluu tälläkin hetkellä blogilistani Topteniin eli blogeihin, jotka avaan heti huomattuani uuden postauksen.
Orvokki4you (täällä) on ensisijassa valokuvablogi - onnistuneita otoksia hiipivistä hetkistä huumorilla höystettynä. Orvokki on aktiivinen sekä postaajana että blogien kommentoijana. Ilostun joka kerta Orvokin monisanaisista ja kannustavista kommenteista. Orvokin aktiivisuus heijastuu myös lukuisina seuraajina, jotka kommenttien perusteella asuvat ympäri maailmaa. Napsautan Orvokki4you-blogin auki päivittäin: "Mikähän kuva tänään ilahduttaa päivääni?"
LondonHappens-blogiin (täällä) törmäsin sattumalta etsiessäni Brittein saarilla asuvien suomalaisten blogeja - yksi tyttäristäni on asunut kolmisen vuotta Lontoossa. Alkuun seurasin useampaakin brittiblogia, mutta vähitellen näistä on hioutunut tämä helmi - nuoren suomalaisnaisen ahkerasti päivittyvä valokuvablogi suurkaupungin arjesta. Blogin sivupalkeista löytyy nettiosoitteita, joista saa lisäinfoa Lontoosta ja kaupungin ajankohtaisista riennoista.
Olen pitkään seurannut myös Katjan Katveita-blogia (täällä) ja Aimariin Kuvakirjeitä Karstikonperältä -blogia (täällä). Kummassakin on upeita valokuvia ja selkeää, rauhoittavaa tekstiä - edellisessä "etsitään elämän lepopaikkoja, katveita" ja jälkimmäisessä kirjataan "ajatuksia pohjoisen porstuaan muuttaneen näkökulmasta". Etenkin Katjan kirjoitukset jäävät aina mietityttämään "miten tämä juttu on omalla kohdallani". Katjan Katveita taitaa tällä hetkellä olla suosikkiblogini...
Uusia tuttavuuksia on suosittu ruokablogi Campasimpukka (täällä). Olen aiemminkin kuullut kehuja blogista, mutta eksyin sivuille vasta rinnakkaisblogin CampaCaminon (täällä) kautta. Kirjoittajan kävely- ja vaellusretkistä kertova CampaCamino taitaa olla tauolla, edellinen päivitys on neljän kuukauden takaa. Koska perheessämme Ukki, Vävypoika ja tyttäret hoitavat toistaiseksi pääosin kokkauspuolen - minä kuulun hankinta- ja raivausjoukkoihin - en seuraa ahkerasti ruokablogeja. CampaSimpukka kuitenkin nappasi. Sarin kirjoitustapa on selkeää, reseptit lähellä ruokamieltymyksiäni ja pisteenä iin päällä jutut ravintolakäynneistä, jotka ruokahifistelijän vaimona ja anoppina tutkin tarkkaan vinkkejä kalastellen. Kiitos Sari onnstuneesta blogista!
IhanKaikkiKotona (täällä) on IhanKivaKäsityöblogi. Olen käsityöihminen, joka harvoin hurahtaa sukkien ja peittojen ulkopuolelle, mutta tämä blogi on kannustanut jämähtänyttä mummia yrittämään välillä muutakin. Ahkerasti päivittyvä blogi, jota kirjoittaa käsittämättömän ahkera käsityöihminen. Jatkan seuraamista uusia töytäisyjä odotellen.
Paritanssipäiväkirja (täällä) ja Ihan tavis (täällä) ovat erilaisia - mutta ihan ihania - tanssiblogeja. Edellinen on tanssinopettajaksi opiskelleen Jyrki Keisalan päiväkirjamaista tilitystä paritanssin ympäriltä ensin opiskelijan ja nykyään opettajan näkökulmasta. Jälkimmäisessä 40+ nainen kertoo terveys- ja kauneusasioiden lomassa tanssikokemuksistaan lavatanssimaailmassa. Jyrkin blogista haen vinkkejä "tanssiuralleni" ja tanssinaisen kertomiksista kannustusta omille tanssiretkilleni.
Uudempia tuttavuuksia ovat ChezHelena ja Kaksin kaunihimpi. ChezHelenassa (täällä) toimittaja Helena Liikanen-Renger kuvaa lapsiperheen elämää Antibesissa Etelä-Ranskassa. Blogi valikoitui lukulistalleni samoista syistä kuin LondonHappens. Sisko miehineen asuu osan vuotta Etelä-Ranskassa, ja koska kumpikaan heistä ei kirjoita blogia (vinkkivinkki), etsin blogeja samoilla seuduilla asuvista kirjoitusintoisista suomalaisista. Valokylläisiä kuvia ja jäntevää toimittajan tekstiä. Välissä retkivinkkejä tuleville Ranskan visiiteilleni (hope so).
Kaksin kaunihimpi (täällä) on nuoren naisen rehellinen blogi, jossa hän ikäistensä tapaan tilittää avoimesti elämänsä iloista ja suruista: juttuja rakkauksista, lapsista, opiskeluista ja myös vakavasta sairaudesta eli pääosin asioita mummin elämänpiirin ulkopuolelta. Löysin blogin iltapäivälehden artikkelin perusteella, ja ihastuin nuoren kirjoittajan selkeään ja rohkeaan tyyliin. Tätä blogia lukiessani koen ehkä eniten tirkisteleväni toisen elämää, mutta silti tykkään, ja olen jopa tavoistani poiketen joskus kommentoinut tekstejä.
Arkisia valokuvia, rauhallista jutustelua ja varovaista tirkistelyä. Blogimaailmani maaliskuussa 2017.
Orvokki4you (täällä) on ensisijassa valokuvablogi - onnistuneita otoksia hiipivistä hetkistä huumorilla höystettynä. Orvokki on aktiivinen sekä postaajana että blogien kommentoijana. Ilostun joka kerta Orvokin monisanaisista ja kannustavista kommenteista. Orvokin aktiivisuus heijastuu myös lukuisina seuraajina, jotka kommenttien perusteella asuvat ympäri maailmaa. Napsautan Orvokki4you-blogin auki päivittäin: "Mikähän kuva tänään ilahduttaa päivääni?"
LondonHappens-blogiin (täällä) törmäsin sattumalta etsiessäni Brittein saarilla asuvien suomalaisten blogeja - yksi tyttäristäni on asunut kolmisen vuotta Lontoossa. Alkuun seurasin useampaakin brittiblogia, mutta vähitellen näistä on hioutunut tämä helmi - nuoren suomalaisnaisen ahkerasti päivittyvä valokuvablogi suurkaupungin arjesta. Blogin sivupalkeista löytyy nettiosoitteita, joista saa lisäinfoa Lontoosta ja kaupungin ajankohtaisista riennoista.
Olen pitkään seurannut myös Katjan Katveita-blogia (täällä) ja Aimariin Kuvakirjeitä Karstikonperältä -blogia (täällä). Kummassakin on upeita valokuvia ja selkeää, rauhoittavaa tekstiä - edellisessä "etsitään elämän lepopaikkoja, katveita" ja jälkimmäisessä kirjataan "ajatuksia pohjoisen porstuaan muuttaneen näkökulmasta". Etenkin Katjan kirjoitukset jäävät aina mietityttämään "miten tämä juttu on omalla kohdallani". Katjan Katveita taitaa tällä hetkellä olla suosikkiblogini...
Uusia tuttavuuksia on suosittu ruokablogi Campasimpukka (täällä). Olen aiemminkin kuullut kehuja blogista, mutta eksyin sivuille vasta rinnakkaisblogin CampaCaminon (täällä) kautta. Kirjoittajan kävely- ja vaellusretkistä kertova CampaCamino taitaa olla tauolla, edellinen päivitys on neljän kuukauden takaa. Koska perheessämme Ukki, Vävypoika ja tyttäret hoitavat toistaiseksi pääosin kokkauspuolen - minä kuulun hankinta- ja raivausjoukkoihin - en seuraa ahkerasti ruokablogeja. CampaSimpukka kuitenkin nappasi. Sarin kirjoitustapa on selkeää, reseptit lähellä ruokamieltymyksiäni ja pisteenä iin päällä jutut ravintolakäynneistä, jotka ruokahifistelijän vaimona ja anoppina tutkin tarkkaan vinkkejä kalastellen. Kiitos Sari onnstuneesta blogista!
IhanKaikkiKotona (täällä) on IhanKivaKäsityöblogi. Olen käsityöihminen, joka harvoin hurahtaa sukkien ja peittojen ulkopuolelle, mutta tämä blogi on kannustanut jämähtänyttä mummia yrittämään välillä muutakin. Ahkerasti päivittyvä blogi, jota kirjoittaa käsittämättömän ahkera käsityöihminen. Jatkan seuraamista uusia töytäisyjä odotellen.
Paritanssipäiväkirja (täällä) ja Ihan tavis (täällä) ovat erilaisia - mutta ihan ihania - tanssiblogeja. Edellinen on tanssinopettajaksi opiskelleen Jyrki Keisalan päiväkirjamaista tilitystä paritanssin ympäriltä ensin opiskelijan ja nykyään opettajan näkökulmasta. Jälkimmäisessä 40+ nainen kertoo terveys- ja kauneusasioiden lomassa tanssikokemuksistaan lavatanssimaailmassa. Jyrkin blogista haen vinkkejä "tanssiuralleni" ja tanssinaisen kertomiksista kannustusta omille tanssiretkilleni.
Uudempia tuttavuuksia ovat ChezHelena ja Kaksin kaunihimpi. ChezHelenassa (täällä) toimittaja Helena Liikanen-Renger kuvaa lapsiperheen elämää Antibesissa Etelä-Ranskassa. Blogi valikoitui lukulistalleni samoista syistä kuin LondonHappens. Sisko miehineen asuu osan vuotta Etelä-Ranskassa, ja koska kumpikaan heistä ei kirjoita blogia (vinkkivinkki), etsin blogeja samoilla seuduilla asuvista kirjoitusintoisista suomalaisista. Valokylläisiä kuvia ja jäntevää toimittajan tekstiä. Välissä retkivinkkejä tuleville Ranskan visiiteilleni (hope so).
Kaksin kaunihimpi (täällä) on nuoren naisen rehellinen blogi, jossa hän ikäistensä tapaan tilittää avoimesti elämänsä iloista ja suruista: juttuja rakkauksista, lapsista, opiskeluista ja myös vakavasta sairaudesta eli pääosin asioita mummin elämänpiirin ulkopuolelta. Löysin blogin iltapäivälehden artikkelin perusteella, ja ihastuin nuoren kirjoittajan selkeään ja rohkeaan tyyliin. Tätä blogia lukiessani koen ehkä eniten tirkisteleväni toisen elämää, mutta silti tykkään, ja olen jopa tavoistani poiketen joskus kommentoinut tekstejä.
Arkisia valokuvia, rauhallista jutustelua ja varovaista tirkistelyä. Blogimaailmani maaliskuussa 2017.
maanantai 13. maaliskuuta 2017
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Bugg tökkii
Helppona tanssina pidetty bugg on minulle vaikeaa. Ei askelkuviot eikä seuraaminen, mutta perusaskellus ei vain tunnu luontuvan eikä meno maistu omalta. Treenaaminenkin tympii, kun en selitysyrityksistä huolimatta hahmota miten pitäisi astua. Nilkkojen jatkuva liike ja toimiva veto/työntövaste on tärkeää, mutta joo... Ja aktiivinen seuraaja, joka koristelee tanssia oma-aloittesti.
Sunnuntaina Kimmo Luukkosen buggissa - tahmeaa, tahmeaa ja tahmeaa. Kädet alhaalla hymynaamassa, naisen kämmenien ulkosyrjät painavat miehen kämmeniä kevyesti ulospäin. Jalat hieman harallaan. Nainen ikäänkuin jatkaa aina liikettään vielä pysäytyksen jälkeen. Mutta niin oli tänään hankalaa, että luovutin ja lähdin ensimmäisen buggtunnin jälkeen kotiin, mikä tanssiurani aikana on tapahtunut vain pari kertaa. Alkuvuosina innostuin fuskusta ja siirryin liian nopeasti edistyneempään ryhmään, enkä pysynyt perässä. Kahdesti olen eksynyt liian vaativaan tangoryhmään ja itseeni pettyneenä vetäytynyt hiljaa taakse vasemmalle.
Bugg on varmaan tanssi, jonka oppii parhaiten tanssilavoilla. Tanssi jossa luovuuden on tarkoitus kukkia, ja se jos joku on estyneelle mummille vaikeaa. Joten taitanee jäädä tämän mummin repertuaarista. Fuskua rakastan, mutta buggia vieroksun - edelleen. Ehkä jätän suosiolla nuoremmille ja - luovemmille.
Tai ehkä kumminkin yritän vielä uudelleen - alkeisryhmässä. Joskus sinnikkyys voi paikata luovuutta, tai jopa pedata tilaa luovuudelle. Ehkä...
Sunnuntaina Kimmo Luukkosen buggissa - tahmeaa, tahmeaa ja tahmeaa. Kädet alhaalla hymynaamassa, naisen kämmenien ulkosyrjät painavat miehen kämmeniä kevyesti ulospäin. Jalat hieman harallaan. Nainen ikäänkuin jatkaa aina liikettään vielä pysäytyksen jälkeen. Mutta niin oli tänään hankalaa, että luovutin ja lähdin ensimmäisen buggtunnin jälkeen kotiin, mikä tanssiurani aikana on tapahtunut vain pari kertaa. Alkuvuosina innostuin fuskusta ja siirryin liian nopeasti edistyneempään ryhmään, enkä pysynyt perässä. Kahdesti olen eksynyt liian vaativaan tangoryhmään ja itseeni pettyneenä vetäytynyt hiljaa taakse vasemmalle.
Bugg on varmaan tanssi, jonka oppii parhaiten tanssilavoilla. Tanssi jossa luovuuden on tarkoitus kukkia, ja se jos joku on estyneelle mummille vaikeaa. Joten taitanee jäädä tämän mummin repertuaarista. Fuskua rakastan, mutta buggia vieroksun - edelleen. Ehkä jätän suosiolla nuoremmille ja - luovemmille.
Tai ehkä kumminkin yritän vielä uudelleen - alkeisryhmässä. Joskus sinnikkyys voi paikata luovuutta, tai jopa pedata tilaa luovuudelle. Ehkä...
perjantai 10. maaliskuuta 2017
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Tangosta toisaalla
Tangosta sanottua - lainauksia Paritanssipäiväkirja-blogista (täällä):
- Lavatangon perusaskel: SSQQ ohiaskelluksella. Mies tanssii QQ:n selkeästi left shoulder leading, jolloin palleakontakti säilyy.
- Vartalokontaktin tulisi olla pääasiassa pallealihasten välillä – ala- ja ylävartalo irti. Nainen pysyy tanssiessa koko ajan selkeästi miehen oikealla puolella (vartalokierrosta johtuen voimakkaammin kuin esim. valssissa). Palleakontaktin on pysyttävä myös ohiaskelluksessa ja (ainakin kilpatangossa) jopa promenadissa, minkä mahdollistaa miehen ”left shoulder leading” näissä liikkeissä.
- Ote blogin kommenteista: "riittävä nojautuminen palleasta pariin on keskeinen tekijä hyvässä tanssiasennossa. Naisena myös taaksepäin mentäessä on muistettava pitkä askel.
- T ja P opettavat aina vakioissa, että naisen tulisi lukita vasen kätensä miehen hauislihaksen ja olkalihaksen yhtymäkohtaan. Tätä tyyliä ei juuri muilla kursseilla opeteta, mutta kokemuksemme eiliseltä oli, että näin tanssiasento jämäköityi, kun nainen ikään kuin työntää itseään hiukan poispäin miehestä ja mies samaan aikaan pitää naisen sylissä oikealla kämmenellään.
- Promenadit seuraajana: ole erityisen ”hidas” eli uskalla jättää lantiosi kiertymään reilusti viejän lantion taakse. Tällöin oma vasen jalkasi jää selkeästi viejän oikean jalan ”taa”, ja sinulla on tilaa (ei paljon, mutta tarpeeksi) ottaa askelia myös vasemmalla jalalla. Promenadeissa ei ole ”avauksen meininkiä”, vaan liikkumisen pitäisi olla selkeästi CBMP-SL, eli jalkaterät, lantio ja kyljet ovat parilla kiertyneet selkeästi toisiaan kohti, jolloin promenadin ”avauskulma” on mahdollisimman pieni.
- Promenadit viejänä: muista taas hitaus. Jos promenadi tanssitaan, kuten yleensä, SSQQ, on ekalla Q-askeleella taipumus lähteä juoksemaan edelle rytmistä. Lissu löysi tähän selkeän syyn ja korjauksen, jolla ajoitus muuttui dramaattisesti rauhallisemmaksi: pakota itsesi tulemaan ekalle Q:lle kannalle alas, jolloin et myöskään lähde nostamaan toista S-askelta päkiälle, vaan siinä on selkeä NFR. Eli siis toiselle askeleelle pieni nousu, mutta vain vartalosta.
Ko. blogista löytyy monen vuoden ajalta paljon varteenotettavaa tietoa tanssien askelista, kuvioista ja tekniikoista. Uusimmissa postauksissa kirjoitetaan tanssikokemuksesta kokonaisvaltaisemmin ja konkarin näkökulmasta. Mukavaa luettava niin vanhat tekniikkapläjäykset kuin uudemmat filosofiset pohdinnat. Suosittelen!
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Tanssia tunteella
Sunnuntaina vanhantangon guru Juhani Tahvanainen vieraili Puotilan työväentalolla ja opetti Tytti Ariman kanssa ensin jatsifoksia ja sitten tangoboleroa. Molemmat tanssit ovat vanhoja lähekkäin tanssittavia suljetun otteen tansseja - mukavia ja ainakin alkeet helposti opittavia perusfoksin, tangon ja rumban muunnelmia. Tärkeintä on heittäytyä tunteeseen, musiikkiin ja parin liikehdinnän seuraamiseen ja jatkamiseen. Ja uskaltautua tarpeeksi lähelle.
Jatsifoksissa naisen perusaskellus (nop,nop,hidas,hidas) alkaa vas jalalla vasemmalle ja oik viereen. Tämän jälkeen vas hidas taakse hieman ristiin oikealle ja vas hidas suoraan taakse. Hyvä noja pariin eikä merkittävää baunssia polvissa, vaan foksin ylösalas-liike lähtee vartalon sykkeestä.
Tangobolero onnistui minulta parhaiten, kun vain seurasin viejää musiikkia kuunnellen ja sen rytmiin eläytyen. Onnistuin välillä jopa ihmeen hyvin. Perusaskellus lähtee rumbaboleron perustasta: nainen vas hidas vas sivulle, oik nopea taakse ja takaisin, minkä jälkeen oik hidas oik sivulle ja nopea vas eteen ja takaisin. Vartalon keinuessa rytmin mukana.
Illalla oli vielä kaksi tuntia ruotsalaista foksia opettajana minulle aiemmin tuntematon Juha Turu parinaan suloinen Soili. Ekaa kertaa ruotsifoksissa, jota myös dirtyfoksiksi kutsutaan. Emmin mukaan menoa peläten tanssin olevan liian intiimiä eläkeläismummille. Turhaa kuitenkin pelkäsin, sillä iltapäivän tangobolero oli - ainakin tällä kertaa - paljon tiiviimpää.
Opettajan ja oppilaiden harmiksi foksitunnille jäi vain viisi viejää, joista kolme osallistui parinvaihtoon ja näistä kolmestakin yksi oli vientiä opetteleva nainen. Eli kolme naisseuraajaa harjoitteli kaksi tuntia tanssia vaihtaen viejää vuoronperään kahden miehen ja yhden naisen kanssa. Vaikka kumpikin miesviejä oli mukava, kärsivällinen ja opinhaluinen, kivempaa kaikille - varmaan myös opelle - olisi ollut, jos paikalla olisi ollut enemmän sekä viejiä että tanssitettavia.
Turu harjoitutti lähinnä perusaskellusta, ryhtiä ja raamin pitämistä, ja tuntui välillä turhautuvan kankikaikkosiinsa. Eli ei mitään kovin intiimiä eikä pelottavaa. Tanssiasento on toki perusfoksia tiiviimpi, mieluusti kaulaileva syliote, jonka kuitenkin kaikki vaihtoparit jättivät väliin.
Opin tunnilla seuraamista, vaikka vartalon kierto on vielä usein hakusessa. Ohitusaskelissa - niin menosuuntaan kuin taaksepäin astuttaessa - tulee muistaa kiertää ylävartalo selvästi kohti paria (miehellä left shoulder leading) ja säilyttää raami - myös tanssittaessa vartalokontaktissa - jotta ei painaudu virheellisesti viejän kainaloon. Ja tarkistaa, että oik käsivarsi ei painu liian taakse vaan pysyy vartalon etupuolella.
Jatsifoksiin ja tangoboleroon menen mieluusti uudestaan, svedufoksista en ole niin varma...
Jatsifoksissa naisen perusaskellus (nop,nop,hidas,hidas) alkaa vas jalalla vasemmalle ja oik viereen. Tämän jälkeen vas hidas taakse hieman ristiin oikealle ja vas hidas suoraan taakse. Hyvä noja pariin eikä merkittävää baunssia polvissa, vaan foksin ylösalas-liike lähtee vartalon sykkeestä.
Tangobolero onnistui minulta parhaiten, kun vain seurasin viejää musiikkia kuunnellen ja sen rytmiin eläytyen. Onnistuin välillä jopa ihmeen hyvin. Perusaskellus lähtee rumbaboleron perustasta: nainen vas hidas vas sivulle, oik nopea taakse ja takaisin, minkä jälkeen oik hidas oik sivulle ja nopea vas eteen ja takaisin. Vartalon keinuessa rytmin mukana.
Illalla oli vielä kaksi tuntia ruotsalaista foksia opettajana minulle aiemmin tuntematon Juha Turu parinaan suloinen Soili. Ekaa kertaa ruotsifoksissa, jota myös dirtyfoksiksi kutsutaan. Emmin mukaan menoa peläten tanssin olevan liian intiimiä eläkeläismummille. Turhaa kuitenkin pelkäsin, sillä iltapäivän tangobolero oli - ainakin tällä kertaa - paljon tiiviimpää.
Opettajan ja oppilaiden harmiksi foksitunnille jäi vain viisi viejää, joista kolme osallistui parinvaihtoon ja näistä kolmestakin yksi oli vientiä opetteleva nainen. Eli kolme naisseuraajaa harjoitteli kaksi tuntia tanssia vaihtaen viejää vuoronperään kahden miehen ja yhden naisen kanssa. Vaikka kumpikin miesviejä oli mukava, kärsivällinen ja opinhaluinen, kivempaa kaikille - varmaan myös opelle - olisi ollut, jos paikalla olisi ollut enemmän sekä viejiä että tanssitettavia.
Turu harjoitutti lähinnä perusaskellusta, ryhtiä ja raamin pitämistä, ja tuntui välillä turhautuvan kankikaikkosiinsa. Eli ei mitään kovin intiimiä eikä pelottavaa. Tanssiasento on toki perusfoksia tiiviimpi, mieluusti kaulaileva syliote, jonka kuitenkin kaikki vaihtoparit jättivät väliin.
Opin tunnilla seuraamista, vaikka vartalon kierto on vielä usein hakusessa. Ohitusaskelissa - niin menosuuntaan kuin taaksepäin astuttaessa - tulee muistaa kiertää ylävartalo selvästi kohti paria (miehellä left shoulder leading) ja säilyttää raami - myös tanssittaessa vartalokontaktissa - jotta ei painaudu virheellisesti viejän kainaloon. Ja tarkistaa, että oik käsivarsi ei painu liian taakse vaan pysyy vartalon etupuolella.
Jatsifoksiin ja tangoboleroon menen mieluusti uudestaan, svedufoksista en ole niin varma...
maanantai 6. maaliskuuta 2017
Nuppuja mökillä
Myös nuput ja sulanderit ilahduttivat. Edellisiä löytyi niin ulkoa kuin sisältä: Vanhojen rhodojen runsaat nuput painoivat oksia ulkoterassin pintaan, ja sisällä äkkäsin isot nuput pienessä kaktuksessa astiahyllyn kulmassa. Jälkimmäiset taas kävivät vanhempineen herkuttelemassa Ukin savulohella, jota söivät hyvällä ruokahalulla.
Voisko ihanammin päivän enää alkaa... Pienet ilot ovat arjen ja hetken suurta juhlaa.
torstai 2. maaliskuuta 2017
Löyly talvella
Ruuhkaisimpaan lounasaikaan onnistuimme ilman etukäteisvarausta saamaan kahden hengen ikkunapöydän. Olimme ajatelleet tilata jotain pientä purtavaa, mutta upea näkymä ja lähes pilvettömältä taivaalta paistava aurinko houkutteli maistamaan kolmen ruokalajin lounasta - 32 euroa. Alkuun saimme maittavaa linssikeittoa, pääruokana oli hauki-katkarapukakkuja, murskattua perunaa ja hernepyreetä. Etenkin kuorineen murskattu ja voihin (?) sekoitettu karkea perunamurska ja pakastetuista (?) herneistä tehty upean värinen pyree oli herkullista. Jälkkärinä tarjoilu pieni kakku marjojen ja kinuskin (jota ei maistanut) kera oli pettymys.
Palvelu oli mieleenpainuvan ystävällistä. Viereiseen pöytään istunut pariskunta vaihtoi kahdesti pöytää sopivinta etsien - eikä mitään mutinoita henkilökunnan puolelta. Minäkin sain siirtää tuolini lähes kulkuväylälle, kun halusin paremman merinäkymän. Ja maksaessa lämpimästi hymyilevä miestarjoilija muisti vielä toivottaa hyvät ystävänpäivät.
Samainen tarjoilija kertoi, että edessä avautuvan Suomenlahden jääpeite oli sulanut edellisenä päivänä (13.2) lounaan aikana, joten saimme nauttia avonaisesta ja kimmeltelevästä merestä.
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)