sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Värillinen aurinko


Viimeistä päivää Rut Bryk (1916-1999) Espoon Emmassa. Ehdin - kiitos Muistikirja-blogin (täällä) ja Katveita-blogin (täällä) kirjoittajille. Kummassakin blogissa kiiteltiin ja ihasteltiin tänään loppuvaa näyttelyä.

Mutta... minun lisäkseni moni muukin oli äkännyt, että suositun keramiikkataiteilijan näyttely on tänään viimeistä päivää. Normipäivinä museon lähistöltä löytyy hyvin pysäköintipaikkoja, mutta tänään ne olivat kiven alla. Melkein jo luovitun, kunnes lopulta punaiselle kuplalleni löytyi paikka ehkä kilsan päästä museolta. Onneksi aurinko paistoi, ja kävely oli ihan kivaa... Ja onneksi tulin jo puolen päivän jälkeen enkä kolmen aikoihin, jolloin kassajono kiemurteli ulko-ovelle asti.

Emman näyttelytilat olivat avaria, ja väki mahtui hyvin kiemurtelemaan Brykin työltä toiselle omaan tahtiinsa häiritsemättä toistensa taidetutkiskeluja. Ylhäisessä yksinäisyydessään, kuten meille suomalaisille sopii - korkeintaan pariskunnat tai naisystävykset yhdessä. Osa tyytyi katsomaan keramiikkatöitä etäältä, osa halusi tutkia töitä myös ihan läheltä. Lähietäisyydeltä paljastuikin monia upeita yksityiskohtia, kuten isokokoisen tumman alttaritaulun keskellä oleva postimerkin kokoinen kristushahmo.

Kännykkäkamerat räpsyivät ahkerasti. Palaavatkohan ihmiset katsomaan taideteoksista ottamia lukuisia valokuvia? Vai onko ne vain FB- tai blogipäivityksiä varten - kuten minullakin?

Tykkään keramiikkateoksista. Haluaisin tosin kosketella ja sivellä niitä tuntien lasitteen vaihtelun ja usein veistosmaisen luonteen. Lyhyessä näyttelyssä näkyi selvästi muutokset alun taulumaisista töistä loppuajan isoihin kaakelimosaiikkeihin, ja värikylläisyyden vaihtumisen tumman kauden kautta lähes täysvalkoiseen. Värimaailman muutokset konkretisoituvat Brykin tyttären Maaria Wirkkalan tänä vuonna tekemässä kymmenen metriä pitkässä Mielen mosaiikki -teoksessa, jonka hän on koonnut äidiltään vuosikymmenien aikana yli jääneistä keramiikkapalasista. Tyttären elämänkerta äidistään.

Brykin hienon valkoisen kaakelimosaiikkityön nimi on muuten Värillinen aurinko...

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin myös kovasti Rut Brykin näyttelystä ja kyllä tuli myös kuviakin otettua:)
    Jännästi tuo Värillinen aurinko vaihtoi "väriä" riippuen mistä suunnasta teosta katsoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli värit tuleekin ympäristöstä ja katsojan mielestä...

      Poista