Tanssi antaa minulle valtavasti. Kolmen tunnin paritanssitreenin jälkeen hiki valuu, mieli kuplii ja huulet vetäytyvät hymyyn. Hyvänolon tunnetta on vaikea sanoin kuvailla.
Kahden vuoden tanssiharrastuksen aikana olen oppinut tunnistamaan rytmin, liikkumaan musiikin tahdissa, seuraamaan viejää ja ajoittain jopa rentoutumaan. Useimmiten uskallan olla levollisesti ja rauhallisesti vieraan ihmisen lähellä, vastata kumppanin vientiin selkeällä vasteella ja ottaa oman fyysisen ja henkisen tilan. Pääosin en enää häpeä tai anteeksipyytele ikääni.
Nautin suunnattomasti tanssiaskelten ja uusien kuvioiden opettelusta ja oppimisesta. Osaan foksin, fuskun ja valssin perusaskeleet - fuskusta jopa krumeluurejakin. Sensuelli tango tuntuu edelleen vaikealta - osin harjoituksen puutteesta, osin viejien kirjavista ja persoonallisista otteista. Toivon, että luontaisesti aika jäykkä vartaloni uskaltaa vähitellen antautua myös tangomusiikin rytmiin ja ilmentää sitä liikunnan riemua, jota sisimmässäni tunnen.
Se että rohkeasti ja avoimesti katsoo tanssiparia silmiin, kunnioittaa partneria ja on läsnä, helpottaa sekä omaa että toisen tanssia sekä lisää yhteistä onnistumisen iloa ja tanssin riemua. Kuten muussakin yhteiselossa.
Ihana kirjoitus. Tanssin riemua ei voita mikään..
VastaaPoistaTunnistan itseni tuosta tekstistäsi, tosi monen vuoden takaa, kun itsekin opettelin kuvioita. Mutta ilman oppeja aloin eron jälkeen käymään tansseissa, eikä silloin ollut paljon kursseja, eikä varsinkaan sellaisia, joihin olisi voinut mennä ilman paria (yli 25 v sitten). Mutta mun oli ilmeisesti helppo olla seurattavana. Tosin muistan kuinka Maestrossa aikanaan ihmettelin tanssikavaljeerini kanssa kuinka voikaan olla hidas valssi ja jota on hankala askeltaa... en tiennyt hitaasta valssista mitään, luultiin että on hidastempoinen tavallinen valssi :D. Pikkuhiljaa olin jolloin kursseilla silloisen miesystäväni kanssa, ja lopultahan hurahdin kilpatanssiin, jossa taatusti opin kaikenlaista. Tosin vain vakioita. Lattarit olen oppinut lavoilla. Mutta jokainen uusi oppi tuotti iloa, kun sen voi soveltaa lavatansiin.
Nkyisin käyn aivan liian harvoin tanssimassa, ystäväni on jo kyllästyneita mankumaan mukaan. On tullut eräänlainen kynnys, polvien ym muiden leikkausten johdosta oli pakollinen tauko, ja nyt liikakilot (pallovatsa) ei löydä mitään päällepantavaa... heh.
Aina me löydämme itsellemme verukkeita, kullakin omat "tekosyynsä". Jospa jutuistani saat sysäyksen vielä kokeilla tanssin hurmaa....Mutta tanssihistoriasi huomioiden ei ehkä helppoa...Jospa sittenkin...
Poista