Luin uudelleen 1994 ilmestyneen, lääkäri Kaisu Pitkälän ja psykoanalyytikko Pirkko Siltalan toimittaman kirjan "En lähde itseltäni salaa". Kirja kertoo nuoren Elinan - kahden pienen lapsen äidin ja lääkärin - sairastumisesta rintasyöpään ja kuolemasta 35-vuotiaana.
Kirjassa on 12 lukua, joissa Elinan ystävät, lääkärit ja hoitajat kertovat Elinasta ja kokemuksistaan kuoleman kohtaamisesta Elinan rinnalla. Elina halusi ja osasi ottaa lähellä eläneet kokemaan ja jakamaan omaa suruaan ja luopumistaan. Joskus jopa vaati. Lukujen lomassa on pohdiskelevia lainauksia Elinan päiväkirjasta hänen sairautensa ajalta.
Kolmen vuoden aikana Elina valmistautui kuoleman mahdollisuuteen, vaikka toivoi paranemistaan ja uskoi vahvasti selviytymiseensä viimeisiin joulukuun viikkoihin asti. Elina puhui rohkeasti, rehellisesti ja avoimesti kuolemasta perheensä, ystäviensä ja hoitajiensa kanssa. Hän uskalsi ja osasi ilmaista myös pelkoaan, suruaan ja raivoaan - rakkauttaan ja ikäväänsä. Sylin kaipuutaan ja luopumisen tuskaa.
"Pieni tyttö piilottelee jotakin kädessään ja on asiaakin - vaimolleni. Nyrkeistä paljastuu vähän käytetyt huulipuna ja puuterirasia. Näitä meidän äiti ei enää tarvitse, nämä ovat sinulle. Tyttö livahtaa vauhdilla leikkeihinsä eikä enää mikään linnunpoika. Elina tiesi."
Syvältä koskettava ja puhutteleva kirja. En lähde itseltäni salaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti