Fuskua, fuskua ja lisää fuskua! Rakastan tätä letkeää ja ilakoivaa tanssia. Tanssitreeneissäni on ollut yli kuukauden tauko, ja treeneihin meno tuntui paussin jälkeen nihkeältä. Mutta onneksi sain itseni liikkeelle! Maanantaina kolme tuntia fuskua Malmilla Pirjon osaavassa opissa ja tiistaina Pavilla Lapista palanneen Maijan joikaavassa johdatuksessa. Molemmilla saleilla paljon väkeä, mutta daamien iloksi lähes tasaparit. Ja ei kun menoksi, mummiseni!
Se ilo minkä musiikin sykkeessä liikkuminen tuottaa, ei ole iästä eikä edes kunnosta kiinni. Kunhan itse hyväksyy omien kremmojensa luomat rajoitteet ja uskaltautuu nauttintoon. Ja herrojen vietäväksi.
Ja Mummi on selvästi edistinyt parin vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisten treenien ansiosta. Aiemmin pidempien taukojen jälkeen liikeradat olivat usein hakusessa, mutta nyt ne sujuivat kuin olisivat nousseet jostain salaisesta liikemuistista. Ja rytmirikoissakin pystyin useimmiten seuraamaan viejää. Osasin nauttia liikkeen ja tanssin riemusta, ilman että kauhiasti piti pinnistää askelluksen kanssa - paitsi hetkittäin. Bravo Mummi, vanhakin oppii! Ja se nautinto - niin tanssista kuin oppimisesta - ruokkii ja rentouttaa sielua.
Tanssi on todella terapiaa - kaikille! Ja vaikka lähtisin tanssiin apeana ja pikkupakosta, niin palaan useimmiten innostuneena ja virkeänä - mitä nyt lihaksia saattaa pakottaa.
hieno homma et olet löytänyt tiesi tanssinpariin:)) aivan samoin minä tunsin mennessäni väsyneenä talleille, ratsastuksen jälkeen väsynyt mieli ja ruumis oli kummasti virkistynyt.
VastaaPoistaIntohimo on elämän rikkautta...
PoistaIhanan positiivinen kirjoitus. Tanssi on tosi terapiaa niin ruumiille kuin sielullekin.
VastaaPoistaTreeneissä on se etu, että saat koko ajan (jos on tasaparit) tanssia, ja paljon sitä tanssia mitä menit treenaamaan.
Tanssessa (lavoilla) käydessä kävi välillä sääliksi naisia, jotka ei saaneet tanssia kovin montaa kappaletta, olihan he kuitenkin tulleet tanssimaan. Siksi naisten haku on paikallaan :) Ja en toisaalta koskaan ole ymmärtänyt miehiä, jotka on lavan reunalla (tai Pavin kaiteella) vaan katsomassa, miksei ne hae naisia... Siinähän myös itsekin oppisivat viemään.
Koskas menet (menette) Paville oikeisiin tansseihin - ja sä naisten joukkoon...
Vielä ei ole rohkeutta riittämiin altistua tanssilavojen rankkaan syyniin. Kuvitelmani on että nuoret on siellä kovaa valuuttaa, ja pelokkaat mummit jäävät aina seinäruusuiksi. Ja ymmärränhän miä sen. Mutta siksi rakastan pitkiä treenejä, kun ei tarvitse altistua karulle valinnalle ja jäädä aina toiseksi, vaan pääsee aina ja jatkuvasti tanssimaan.
PoistaMutta muistan kyllä neuvosi, että naistentanssit voi olla vanhemmankin mahdollisuus päästä joskus miestenkin haulla tanssimaan. Ehkä joku kesä rohkenen - toisaalta parempi aika pian, sillä vuodet ja rypyt eivät ainakaan vähene...
Vinkkinä, jos ja kun tulee rohkeus alkaa käymään lavoilla, niin just noi naistenhaut, sen lisäksi, että saa tanssia, on ne paras keino mainostaa itseään ja tehdä itsensä tutuksi. Sillai saa vastavuoroisuutta hakuihin, ja ei aikaakaan, kun sua jo haetaan paljon, eli on tullut tuttuja. Ja kun muut näkee sut latialla, on se kuin ketjureaktio :). Ei ne nuoret ole pääasiassa lavoilla, vaan esim. Pavin sunnuntai-illoissa käy paljon vanhempaa väkeä.
PoistaRohkea rokan syö ja tanssiin pääsee...
Poista