Viime päivinä olen puutarhuroinnin ohessa lueskellut kahta puhuttelevaa parisuhdekirjaa: Heidi Valasti: Rakasta rohkeasti - uskalla lähteä, uskalla jäädä (Minerva 2008) sekä Pruuki, Timoria ja Väätäinen: Pari suhteessa - tunne itsesi, uskalla rakastaa (Otava 2013). Ihmisenä olemisen ja parisuhteessa elämisen perusasioita - vaan miksi välillä niiiin vaikeeta?
Elämämme tärkein matka on matka itseemme. Ihmisen tehtävä on tulla siksi, mitä hän jo sisimmässään aidosti on. Herkin korvin kuunnella ja hellin silmin katsella: kuka minä sydämessäni olen? Armahtava, mutta realistinen suhde omaan itseen mahdollistaa aidon ja myötäelävän läheisyyden toiseen ihmiseen. Viisautta tarvitaan myös katsellessa ja kuunnellessa toista ihmistä, hänen historiaansa ja tarinaansa - joskus kovin erilaista kuin omani.
Osaanko tunnistaa ja käsitellä tunteitani - olla aidosti yhteydessä tunteideni kanssa? Kykenenkö ilmaisemaan toiselle, mitä tunnen ja mitä tarvitsen? Pysähdynkö kuuntelemaan, mitä toinen tuntee ja tarvitsee? Uskallanko nähdä ja kertoa oman tarinani? Kaiken mikä on tehnyt minusta sen, mikä minä tänä päivänä olen. Onko toinen halukas kuuntelemaan minua ja jakamaan puolestaan omaa tarinaansa?
Toimivassa parisuhteessa elää kaksi erillistä aikuista, jotka kumpikin tietävät omat rajansa ja osaavat ilmaista ne toisilleen. Selkeästi ja ymmärrettävästi eikä kautta rantain. Ja jotka kumpikin kunnioittavat toistensa rajoja.
Jospa pystyisimme katsomaan lempeästi sekä itseämme että toisiamme. Ja olemaan läsnä.
Tajuaakohan sitä vasta vanhemmiten, mitä oikeastaan on parisuhde ja kuinka toimitaan, jotta siinä on hyvä olla. Ehtii pysähtyä ajattelemaan ja tutkimaan myös itseä.
VastaaPoistaAiemmin oli lapset, työt ja kaikenlaista tohinaa.
Just noin se on mulla mennyt - viisi lasta ja kiinnostava työ. Ei siinä paljoa muuta mietitty eikä silloin 1980-luvulla paljoa tunteista puhuttu...Onneksi viime vuosina on ollut aikaa ja tahtoa miettiä noitakin asioita. Keskeneräisenähän täältä lähdetään...
Poista