Kävelyä vai ruokaa

Huhtikuinen Ahvenanmaa oli yllättävän kolea ja suljettu. Ja ruotsalainen - suomella ei pärjännyt. Turismi alkaa vasta runsaan kuukauden kuluttua, joten pyörävuokraamot ja mm. Kastelholman linna avautuvat vasta toukokuussa. Linna olisi kiinnostanut, mutta onneksi kevääseen heräävässä linnan puistossa ja lahdenpoukamassa saattoi kävellä.

Olimme suunnitelleet iltapäiväksi pitkää kävely- tai pyöräilylenkkiä, mutta suunnitelmat muuttuivat osin Ukin nuhan ja osin sateisen ilman takia. Ja kuten monesti - yhden oven sulkeutuessa, toinen avautuu.

Jos kävelyretki olisi toteutunut, emme olisi keksineet käydä Kastelholman linnan kyljessä sijaisevassa Smakbyn ravintolassa (täällä). Smakbyn on avattu pari vuotta sitten ja sen omistaa ahvenanmaalainen julkkiskokki Michael Björklund. Valoisa ja tilava tallimainen uudisrakennus, jossa on rento tunnelma ja ystävällinen, nuori henkilökunta. Sunnuntai-iltana yllättävän paljon perheitä, lapsia lähes joka pöydässä  - positiivista.

Smakbyn ruoka oli pieni pettymys. Ehkä odotukset olivat liian korkealla ja muistoissa parin viikon takaisen Italian matkan herkut. Tilasimme isännän maistelumenun, jonka punajuuricarpaccio maistui liikaa mullalta, mutta kala-annoksen ohuesti gratinoidut kampasimpukat veivät kielen, samoin lihan lisukkeena lautaselle tiputeltu tumma tiivistetty kastike. Herkuinta oli makea, puolukoita (?) sisältänyt tuore leipä ja juustojen kanssa tarjoiltu tyrnigelee. Isäntää ei näkynyt, vaan ruoan valmistivat avokeittiössä häärineet nuoret naiset.

Täyteen tuli ja aterian jälkeen oli kiva körötellä empimisen jälkeen mukaan otetulla omalla autolla takaisin Maarianhaminaan ja hotellin pehmeään sänkyyn. Punkit muistettiin tarkistaa vasta kotona.