Kylmää ja koleaa. Kysyin jos Ukki olisi sytyttänyt takan, mutta ei vielä suostunut vaan vetäytyi iltapäiväunille. Tyydyin kaivamaan kaapista pari villapuseroa.
Vähän on jyrän alle jäänyt olo. Ensi kertaa tänä kesänä kävelin parintunnin metsätielenkin. Chloe oli mukana ja edettiin reippaasti. Alkumatkasta vauhtia vielä lisäsivät yksinäiset kuvitelmani: Mitä jos törmään karhuun? Onneksi mieli pian rauhoittui ja asettui tuulen tahtiin ihastelemaan hyvin hoidettua mäntymetsää. Kanervia, sammalmättäitä ja hakkuuaukeilla jo paljon kypsiä vadelmia. Ei karhuja!
Villasukat piti täälläkin pihapiirissä ottaa käyttöön. Hyvällä omallatunnolla voi kökkiä sisällä. :D
VastaaPoistaNäitähän sade- ja viimapäiviä parasystäväni Siimakin rakastaa. Sanoin juuri että kutsun hänet mökille syksyllä, josko pimeärakkaus tarttuisi minuunkin, valosta eläjään.
Poista