Potkurilla Riikaan

Lähdettiin Ukin synttärimatkalle Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Kaksi yötä upeassa ja ihanassa hotelli Neiburgissa (täällä). Valitsin hotellin Mondo-lehden kehujen perusteella, ja Neiburg täytti kaikki odotuksemme. Iso, valoisa ja tyylikäs huone, ystävällinen vastaanotto ja oiva sijainti vanhankaupungin ytimessä - aamiainen on vielä testaamatta...

Helsingistä Riikaan lennettiin pienellä potkurikoneella, jota etukäteen hieman jännitin. Mutta kovaäänisestä menosta huolimatta lento sujui tosi tasaisesti. Oikeastaan aurinkoisena päivänä oli kiva lentää suihkukoneita matalammalla, kun saattoi seurata maan ja meren pintaa. Positiivinen kokemus - yllättäen.

Ensivaikutelmat huhtikuisesta Riikasta: aurinkoista ja tyhjää, paljon kirkkoja ja valtavasti (tyhjien) kuppiloiden täyttämiä aukioita, taksi halpaa ja ruoka ja olut ainakin vanhassakaupungissa Suomen hinnoissa.

Anhava puhuttelee

Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät,
suunnista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen,
oma biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa
kolmiyhteisyys itsekukin

Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä,
ihmiskuvausta ei,
ja näytelmässä johon jouduit
saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.

Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Pahinta, mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä:
punikit, juutalaiset, romanit,
nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niinkuin kaikki,
eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa
tullakseen hyväksytyiksi.

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan.

Kun lapsen saat, katso malli sieltä
missä vaisto vielä on tallella,
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut,
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho,
ei höyheniä, ei karvaa,
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika.

Elämä toteutuu meissä,
nainen työssä ja lapsissa,
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan.
paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaisuudelta itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.

Helena Anhava: Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 1974 

Kevät keikkuen...

6.4.2016 klo 16

Jälkikirjoitus: Jää suli kahden päivän kuluttua eli 8.4.2016. 

Yleensä jäät mökkijärvestä ovat sulaneet vasta vapun tienoossa.

Taimikokeiluja

Äitimuori on aina tykännyt daalioista. Lapsuudenkotini rivitalopuutarhassa Itä-Helsingissä kasvoi 1970-luvulla kymmeniä erivärisiä daalioita, joita Äitimuori hellyydellä hoivasi. Talveksi hän siirsi kukkien mukulat kellariin ja keväällä istutti talvesta selvinneet uudelleen pihalle. Minä ihmettelin ja oudoksuin moista "järjetöntä" puuhaa ja huolenpitoa eikä homma pahemmin kiinnostanut.

Meidän pihalla ei ole ollut yhtäkään daaliaa - ei kaupungissa eikä mökillä. Liekö ikä tehnyt tehtävänsä vai onko daaliahumua ilmassa, sillä nyt ajattelin kokeilla mukulakasvatusta.

Ostin taimimyymälästä alkuun kaksi daalian mukulaa - Äitimuoria muistellen. Myymälässä oli toista kymmentä laatikkoa täynnä oudonnäköisiä mukulakimppuja - kuin paisuneita sormia. Kaikki eri daalialajikkeita. Valitsin laatikon valokuvan perusteella kukinnoista kiehtovimman eli siroterälehtisen ja heleänoranssin Apricot Starin.

Katsotaan miten Mummin käy...

Lisäksi mökillä kanssani kesää odottelevat kymmenkunta Turusta ostettua pelarkuun tainta (täällä) ja kolme Salosta hankittua keltaista Little Sun Yellow -kirsikkatomaatin tainta (täällä). Tomaatintaimet istutin tutun torimyyjän ohjeen mukaisesti kunkin omaan taimimullalla täytettyyn muoviämpäriin, johon porasin reikiä pohjaan.

Satuja pienimmille

Lumikki ja seitsemän kääpiötä - kirjan kuvat Champbell Grant (1909-92) - pohjautuu Grimmin satuun. Disney-yhtiöt valmisti sadusta ensimmäisen pitkän värillisen piirroselokuvan vuonna 1937.

Ostin viikonloppuna Salon torin vanhojen kirjojen myyjältä kahdella eurolla Walt Disneyn satukirjan Satuja pienimmille vuodelta 1965. Kirja sisältää parikymmentä klassikkosatua, jotka eivät kuitenkaan ole parhaimpia versioita klassikoista. Esimerkiksi iki-ihana Lumikki loppuu Disney-versiossa töksähtäen:

Jonkin ajan kuluttua kuuli naapurivaltakunnan komea prinssi matkalaisten kertovan metsässä nukkuvasta kauniista prinsessasta ja ratsasti tätä katsomaan. Nähdessään Lumikin prinssi rakastui häneen. Hän polvistui vuoteen viereen ja suuteli Lumikkia.  

Lumikki heräsi rakkauden ensi suudelmaan. Hänen unelmiensa prinssi oli kumartunut hänen ylitseen. Hän tiesi heti rakastavansa tuota nuorukaista. Hän jätti hyvästit seitsemälle kääpiölle, nousi valkoisen ratsun selkään prinssin eteen, ja niin he ratsastivat onnen valtakuntaan.

Mutta rakastan kirjan kuvitusta, ja kuvia on joka sivulla useita. Kirjan kuvat ovat Disney-yhtiöissä pitkään työskennelleiden animaattoreiden taideteoksia lähinnä 1940- ja 1950-luvuilta.

Kolme pientä porsasta - kirjan kuvat Milton Banta ja Al Dempster - on vanha satu, joka on julkaistu ensi kertaa jo vuonna 1843. Disney-yhtiöt teki kansansadusta lyhytelokuvan vuonna 1933, minkä jälkeen porsaat ja Sepe-susi ovat tulleet tunnetuksi useissa Disneyn sarjakuvissa.

Pekka ja Susi - kirjan kuvat Dick Kelsey (1905-97) - on venäläisen säveltäjän Sergei Prokofjevin (1891-1953) satu ja musiikkiteos (1936), josta Disney-yhtiöt tuotti piirrosversion vuonna 1946.

Ps. Lisäys 5.12.2016: Postaukseni on hieman tynkä ilman kirjan esimerkkejä kauniista ja herkästä kuvituksesta. Alkuperäisessä postaukseeni olin kuvannut kännykkäkameralla vanhan kirjan kuvitusta. Aika pian kuvat oli hävinneet blogistani. Liekö Disney ollut asialla, laitonta kopiointia?

Tyynyksi?

Ahkeran naisen käsityöblogissa - Ihan kaikki kotona - äkkäsin Isoveli-langasta kudotun kauniin tyynyn (täällä), joka oli tehty Muita ihania -blogin (täällä) ohjeen mukaan. Minulla on edelleen kasa Isoveljiä, jotka jäivät yli siksak-peitoista (täällä). Joten eikun kutomaan kutosen pyörrepuikoilla.

Yrityksistäni huolimatta takalangat hieman kiristivät, kun olin tehnyt ohjeen mukaisia kuvioita kymmenisen senttiä, joten purin ja päädyin yksinkertaisempaan ruutu-raitamalliin. Vielä kymmenisen senttiä jäljellä.

Odotan itsekin mielenkiinnolla lopputulosta. Ainakin kivat värit - ja mukava kutoa suurilla puikoilla!

Lisää pikkujuttuja

Edelleen innostun kesää kohti hitaasti matkaavasta luonnosta. Nautin mökin rauhasta ja lähimetsän yllätyksistä. Ihmettelyä ja suuria pikkujuttuja riittää kuten helmikuussakin (täällä).

Useana aamuna olen tien vieren kosteikossa saanut lähietäisyydeltä ihailla kahta komeaa ja äänekästä kurkea. Jäiden sulaessa asettunevat lähilahteen kuten aiempinakin vuosina. Tänään murukävelyllä törmäsin kahteen valkohäntäpeuraan, jotka hännät vilkkuen pakenivat edellämme. Eilen lasikon ikkunassa pörräsi iso, pörröinen ja innokas kimalainen. Kaupunkilaisen piti netistä tarkistaa, miten kimalainen eroaa mehiläisestä. Kimalainen on pulskin, sitten mehiläinen ja sutjakoin kolmesta keltamustasta pistiäisestä on ampiainen.

Tänään Ukki laittoi viimeiset auringonkukan siemenet lintujen ruokintapaikkaan ja vaihtoi minun viilikuppirakennelmani tyylikkääseen pullonpohjaviritykseen. Ja tiaiset tykkää!

Muistoja

Esikoisen (s. 1981) kanssa Porin jazzissa kesällä 1982 - paidan koko 90 cm. 

Harvoja säilyneita/säilytettyjä lasten vanhoja vaatteita.

Puutarha kutsuu

Viime vuodet tai tarkemmin sanottuna vuosikymmenet olen häärinyt kaupunkikotimme pienessä puutarhassa (täällä) ja mökkipiha on jäänyt toiselle sijalle. Mökillä on lähinnä kesälomien aikana hoidettu paria Äitimuorin yli 30 vuotta sitten istuttamaa perennaa ja hankittu kesäkukkia piharuukkuihin, joita sitten on siirrelty paikasta toiseen.

Viime kesänä oli ensimmäistä kertaa ylimääräistä aikaa ja riittävästi voimia satsata myös mökin piha-alueen ja yksinkertaisen puutarhan suunnitteluun (täällä). Nyt kun olen helmikuun alusta pääosin asunut mökillä huomaan, että puutarhainnostukseni suuntautuu mökkipihan muovaamiseen eikä kaupunkipihassa ole vielä kaivettu edes puutarhakalusteita esille - kevätkukista puhumattakaan.

Salon reissulla käytiin ensimmäistä kertaa uudessa Pirilän kukkatalosssa vanhan Hki-Turku -tien varressa (täällä). Positiivinen yllätys. Iso halli, jossa ajankohtaisia taimia edulliseen hintaan. Ostin mm. ruukkunarsisseja (taas) 10 kpl hintaan 11,90 ja rakastamiani valkoisia helmililjoja 10 kpl yhteensä 9,90 euroa. Mukaan lähti myös neljä valkoista pelarkuuta 2,90 euroa/kpl ja pari tomaatin tainta, jotka taisivat kuitenkin kevätauringosta huolimatta paleltua jätettyäni ne pihalle varjoon - muka suojaan paahteelta!

Torilta löysin puutarhaani lisäinnostusta antikvakirjojen kasasta: kolmella eurolla Rea Peltolan ja Vesa Koivun Puutarhatyöt keväästä talveen (Tammi 2000). Mökkihyllystä löytyikin ennestään samojen tekijöiden Jokanaisen puutarhakirja (WSOY 2006). Liekö toistensa kopioita?

Ja Ukki osti ison puntin oransseja tulppaaneja Mummin - ja itsensä - iloksi!