Äiti

Olen onnekas. Olen äiti ja saan rakastaa viittä aikuista lastani - omalla vailinaisella tavallani. Olen oppinut vastaanottamaan 86-vuotias Äitimuorini tapaa ilmaista rakkauttaan minulle - eläkkeellä olevalle lapselleen. Saan ylpeänä seurata, miten Esikoiseni on rakastava äiti kahdelle uteliaalle, aurinkoiselle ja riehakkaalle pikkupojalleen - Mummin mussuille.

Olen onnekas.

Kevätsadetta

Tanssia Pavilla

Fuskua, fuskua ja lisää fuskua! Rakastan tätä letkeää ja ilakoivaa tanssia. Tanssitreeneissäni on ollut yli kuukauden tauko, ja treeneihin meno tuntui paussin jälkeen nihkeältä. Mutta onneksi sain itseni liikkeelle! Maanantaina kolme tuntia fuskua Malmilla Pirjon osaavassa opissa ja tiistaina Pavilla Lapista palanneen Maijan joikaavassa johdatuksessa. Molemmilla saleilla paljon väkeä, mutta daamien iloksi lähes tasaparit. Ja ei kun menoksi, mummiseni!

Se ilo minkä musiikin sykkeessä liikkuminen tuottaa, ei ole iästä eikä edes kunnosta kiinni. Kunhan itse hyväksyy omien kremmojensa luomat rajoitteet ja uskaltautuu nauttintoon. Ja herrojen vietäväksi.

Ja Mummi on selvästi edistinyt parin vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisten treenien ansiosta. Aiemmin pidempien taukojen jälkeen liikeradat olivat usein hakusessa, mutta nyt ne sujuivat kuin olisivat nousseet jostain salaisesta liikemuistista. Ja rytmirikoissakin pystyin useimmiten seuraamaan viejää. Osasin nauttia liikkeen ja tanssin riemusta, ilman että kauhiasti piti pinnistää askelluksen kanssa - paitsi hetkittäin. Bravo Mummi, vanhakin oppii! Ja se nautinto - niin tanssista kuin oppimisesta - ruokkii ja rentouttaa sielua.

Tanssi on todella terapiaa - kaikille! Ja vaikka lähtisin tanssiin apeana ja pikkupakosta, niin palaan useimmiten innostuneena ja virkeänä - mitä nyt lihaksia saattaa pakottaa.

Kallio kiehtoo

Olohuone, Flemminginkatu 7

Lauantaiaamun löntystelin Kalliossa, lähinnä Karhupuiston ja Brahenkentän välisissä kortteleissa. Eläväistä ja nuorekasta aluetta, jonne mummit mahtuvat hyvin sekaan. Korttelikapakoiden rinnalle on ilmestynyt useita valoisia ja kodikkaita kahviloita ja kivijalkamyymälöissä on avattu persoonallisia, pieniä kirpputoreja ja taiteilijoiden verstaita.

Piipahdin kahvilla Agricolankatu 13:ssa jo kuutisen vuotta olleessa Bear Park -kahvilassa (täällä). Viihtyisä kuppila, jonka kulmaikkunoista voi tarkkaila Karhupuiston tapahtumia. Plussana aurinkoisen seinänvierusta ulkopöydät. Netistä huomasin jälkeenpäin, että markkinoi itseään gaykahvilana. Mutta hyvin yksi mummi mahtui mukaan aamiaista nauttivien nuorten pariskuntien ja vauvaperheiden joukkoon. Ystävällinen ja kotoisa palvelu, jota pienen paikan ahtaus kivasti korostaa.

Karhupuiston toisella puolella (Viides linja 14) on vuosi sitten avattu valoisa Bergga, joka näyttää olevan nuorten aikuisten suosiossa ja kulman takana Flemminginkadulla löytyy Galleria Keidas (täällä). Kumpikin kuppila on Mummilta vielä kokematta, mutta Opiskelijatyttö on kehunut Berggaa (koiraystävällinen) ja Esikoinen luomu- ja lähiruokaa suosivaa Keidasta. 

Ennen lauantain jatkuvaa sadetta ehdin vielä pistäytyä kahdessa putiikissa, joiden nuoret omistajat ovat yhdistäneet kirppistä, kierrätystuotteita ja kuppilaa. GalleriaKeitaan vieressä sijaitsee mm. julisteita, koruja ja tyynyjä myyvä Olohuone (täällä) ja Kaarlenkadulla superviehättävä ja siisti, hyväkuntoisiin käytettyihin vaatteisiin keskittyvä Frida Marina.

Lopuksi pistäydyin Brahenaukiolla Udumbaran keramiikkapajalla, joka on auki sopimuksen mukaan. Omistaja sattui olemaan paikalla ja pääsin hiplailemaan mm. kotimaisesta punasavesta käsintehtyjä kukkaruukkuja. Ja pitihän pari ruukkua ostaa kotona istutusta odottaville posliinikukan pistokkaille. 

Udumbaraan palaan, sillä lupasin viedä saviruukkuun istutetun posliinikukan pistokkaan kaupan näyteikkunalle, jolle omistaja kertoi keräävänsä pistokaskokoelmaa. Perästä kuuluu...

Frida Marina, Kaarlenkatu 10

Udumbara, Kaarlenkatu 15

Vappu meni

Aatto istuttiin Ukin kanssa kaupunkikodin lasikossa ja herkuteltiin risotolla, merenelävillä ja kuohuvalla. Hulinat jätettiin suosiolla nuoremmille. Vappupäivänä Ukki lähti koirien kanssa mökille ja Mummi jäi rapsuttelemaan kaupunkipihaa. 

Puutarhanikkareilta (täällä) olin ostanut kuunliljoja ja punaisen sinivuokon taimen. Liljat istutin uuteen varjoisaan kohopenkkiin rodojen taakse ja vuokko löysi paikkansa aurinkoiselta talonseinältä. Kohopenkkiin siirsin myös pihalle levinneitä pikkutalvioita ja valkovuokkoja. Varjopaikkaan aitaa vasten istutin nopeakasvuisen ja isolehtisen humalan. Iltapäivän kitkin voikukkia ja siivosin romuvarastoksi muuttunutta partsin alustaa.

Se oli Mummin vappu se!

Kaltereita ja tiilenpäitä

Psychologicum, Siltavuorenpenger 1 A

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos

Entinen lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian laitos

Kasvimuseo, Unioninkatu 44

Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Outo elokuva

Tykkään yleensä elokuvista, joissa näyttelee Julianne Moore (esim. The Kids are allright) tai Mia Wasikowska (esim. Tracks). Ja myös elokuvista, joita HS:n leffakriitikko Pertti Avola kehuu. Joten odotin hurmioituvani Maps to the Stars -elokuvasta (2014), jossa molemmat suosikkini esiintyvät ja jolle Avola antoi joulukuussa neljä tähteä. Vaan toisin kävi.

Maps to the Stars - nimi viittaa Hollywoodissa jaettaviin karttoihin - on kanadalaisen David Cronenbergin ohjaama draama elämästä Hollywoodissa. Se kertoo satiirin keinoin epätoivoisesta keski-ikäisestä näyttelijästä ja hänen huuhaa-terapeutistaan sekä näiden sekopäisistä perheistä. Vihasta, tulipaloista, oudoista kuolemista ja psyyken sairastumisesta. 

Elokuva on kylmä kuvaus yksinäisistä, apua kaipaavista ihmisistä. Raadollisen paljaina - selityksittä. Ihmiset elävät yhdessä, mutta täysin irrallisina toisistaan, omien pelkojensa ja kauhujensa puristeessa. Elokuva ei auta katsojaa mitenkään ymmärtämään ihmisten epätoivoa. Ja näyt ja unet kuolleista ihmisistä lisäävät elokuvan outoutta.

Maps to the Stars oli liian luotaantyöntävä makuuni. Edes suosikkinäyttelijäni eivät sitä pelastaneet. Satiiri ei taida purra tosikkoon - ei ainakaan tässä muodossa. Toisaalta jotain sisälläni liikahti, koska jäin elokuvaa pähkäilemään. Liekö sittenkin saavuttanut tavoitteensa?

Sen sijaan eilen hurmioiduin kaksituntisesta dokumentista säveltäjä Philip Glassista (s. 1937) - Scott Hicksin ohjaama dokumentti (Glass, A Portrait of Philip in Twelve Parts, 2007), joka esitettiin uusintana Teemalla. Inhimillinen, elämänmyönteinen ja rehellinen. Hauska sattuma, että Philip Glass on säveltänyt musiikin mm. Julianne Mooren tähdittämään elokuvaan Tunnit (The Hours, 2002).

Tänään hurmioidutaan illan pitkästä vaalilähetyksestä - tai sitten ei.

Mummin miehet

Kolme- ja neljävuotias hurmaavat Mummin. Toinen on tauoton papupata ja Papan poika, toinen loputtoman utelias Ukin uskottu. Toinen jekuttelee Murua jatkuvasti, toinen halaisi koiran hajalle. Molemmat ovat innokkaita lukijoita ja ahkeria rakentajia. Huumorintajuisia kepukan kerääjiä, jotka rakastavat notskinakkeja ja vohvelijätskiä. 

"Oliko päiväkodissa tänään lohikiusausta?" "Eeei, me leikittiin tänään ihan rauhassa." Ukin mökkikavereita, joita Pappa kosiskelee Lappeenrantaan kertomalla moottoripyöräjuttuja.

Yli vai ali?

Pros&Cons

Vikinglinen pakettimatka Ahvenanmaalle oli halpa. Kahden hengen laivamatkat ja majoitus aamiaisineen siistissä ja mukavassa Park Aland -hotellissa maksoi huhtikuussa 112 euroa. 

Molemmat laivat - Amorella ja Viking Grace - olivat rauhallisia ja tilavia. Varsinkin uudessa Gracessa oli runsaasti paikkoja, joissa saattoi istua omissa oloissaan isojen näköalaikkunoiden edessä maisemia ihailemassa. Useita, helposti löydettäviä ja siistejä toiletteja! Autolla siirtyminen laivaan ja pois toimi vaivattomasti (auto edes-takas 44 euroa). Amorellan erikoisaamiainen oli huippua - etenkin kermainen parsapiirakka - ja aamun tarjoilijat sopivan seurallisia.

Huhtikuisesta Maarianhaminasta päällimmäisenä mieleen jäi verkkaisuus ja pysähtyneisyys sekä krokusten peittämät nurmikentät, Kastelholman kauneus ja joka paikkaan ehtivä tuuli. Parasta kahden päivän reissussa oli aamuhetki, kun Ukin kanssa istuttiin tuulen suojassa rantalaiturin vinolla puupenkillä nojaten venevajan pehmeän lämpimään lautaseinään.

Kiva pikamatka Mummin parista änkyräkohtauksesta huolimatta.