Omenapuut siistiksi

Tänään pääsin ensi kertaa lähes tositoimiin puutarhassa. Viime viikolla sain jo lakastua pensasaidan alusen kadun puolelta, mutta vasta tällä viikolla lumet on sulanut puutarhan puolelta niin että se alkaa kutsua ja vaatia.

Pihalla on/oli kuusi vanhaa (yli 60v) omenapuuta, jotka haluamme säilyttää. Ensiksi puut ovat tosi kauniita: keväällä kukkiessaan, syksyllä täynnä omenoita ja talvella vanhoine koukeroisine oksineen. Toiseksi ne on täynnä muistoja: monet keväiset perhejuhlat on juhlittu valkoisen kukkameren keskellä. Kolmanneksi niissä on edelleen paljon ja hyviä omenia. Kummallista vaikka niitä on huonosti hoidettu ja meidän ja naapurin lapset ovat leikkineet niissä tarzania pari vuosikymmentä. Ja neljänneksi niihin on kiintynyt - ne ovat nähneet viiden lapsen kasvun vauvasta aikuiseksi ja nuoren äidin kasvun mummiksi.

Nyt sain viimein aikaiseksi huoltotoimia - pyysin Viherportaasta putarhurin arvioimaan puuvanhusten kuntoa. Puutarhuri ehdotti kahden kuihtuneimman puun kaatoa. Sovittiin että sahataan ensin yksi kun toisessa on vielä tosi hyviä ja madottomia omenia. Samalla karsittiin muut puut varovasti ja harjattiin sammalta rungoista. Oli muuten vaikea löytää netistä omenapuun leikkaajaa. Onneksi Viherportaan tarhuri hoiti asian hyvin ja asiantuntemuksella. Samalla kaunistettiin portin yli kaartuva orapihlajakatos. Minä pyörin mukana haravoimassa. Alkaa taas puutarhaelämä!

Ystävät Kosmoksessa

Mukava päivä. Aamulla pääsin pitkästä aikaa flunssan jälkeen kävelylenkille. Kävelytiet ovat tänä aikana sulaneet lukuunottamatta varjokohtia, joissa vielä jäistä ja liukasta. Kevätkukkia ei näy, joitakin lumikelloja aurinkoisilla talonseinustoilla. Mutta linnut ovat lisääntyneet, lokkeja ja koskeloita sorsien seassa.

Illalla ystävien, Siiman ja Inan, kanssa syömässä Kosmoksessa, jossa viime vuosituhannella on vietetty useita mukavia ja nauruntäyteisiä iltoja. Nyt puhuttiin koirista, sairauksista ja kuorsaavista puolisoista. Kosmoksessa viihtyy edelleen: mukavat, huumorintajuiset tarjoilijat, ei häiritsevää taustamusiikkia ja rento ilmapiiri. Paljon keski-ikäisiä tai vanhempia asiakkaita.

Syötiin klassikkoja: tartarpihviä, kateenkorvaa ja lampaanselyksiä. Jälkiruoat jäi tänään väliin, yksi otti viskin. Lyötiin lukkoon perinteinen Tallinan matka elokuulle.

Harmaan päivän ilo

Kolme kokkia

Tänään herkuteltiin Esikoisen perheen kanssa: Ukki teki paellan, Mummi salaatin ja juustokakun, Juniori valkosuklaacookieseja. Lisäksi pikkumiehet toivat Ukille synttärilahjaksi vadelmamuffinsin, jonka olivat äitinsä kanssa leiponeet.

Mummin ekat

Miksi bloggaamme?

Anna-lehdessä Paula Suhonen sanoo, että itsensä päivityskulttuuri on sosiaalisen median kaapuun verhottua narsismia. Hän on varmaan ainakin osin oikeassa. Itse kokeilin viime syksynä pari kuukautta facebookia, mutta se oli minulle liian hektinen, sekava ja hallitsematon, jotenkin... Se ei tuntunut omalta, vaikka esim. Veli vaimoineen sitä aina hehkuttaa. Ehkä kuulun vahvemmin menneeseen sukupolveen kuin veljeni. Ehkä blogissa säilyy hämäävästi kaipaamani hallinnan tunne - ehkä se on tämän takia vieläkin petollisempi. Mutta jotain mukavaa siinä on.

Ja miten mukavaa, kun yllätten saa kivan "omanhenkisen" kommentin tuntemattomalta ja varsinkin jos se tuntematon vielä palaa uudestaan. Ja miten jännä on joskus nähdä luonnossa joku bloggaaja, kuten minulle kävi Värjärin Ilonan kanssa Salon torilla.

Ja tietystihän on kiva kun Sisko kertoo että aina mieluusti lukee blogiani vaikkei muuten mikään nettihirmu olekaan. Ja jopa Äitimuori (84v) käy Poikakaverinsa avustuksella ajoittain päivittämässä tyttärensä kuulumisia.

Nuoren Terhin blogista löysin hyvän vastauksen "tunnelmoinninhan takia blogeja pidetään ja luetaan".

Ukki 65 v.

Ukki sai syntymäpäivälahjaksi Polar Metallin savuttamattoman teräksisen grillin, lähinnä saunalle makkaranpaistoon. Ukki sai Puutarhamessuilla itse valita värin, savustaja päätyi hiilenharmaaseen. Lahja oli mieluinen. Se pääsi heti illalla kokeiluun mökkisaunalla ja toimi hyvin eikä savuttanut! Juhlia jatketaan vapun jälkeen perhematkalla Tallinaan.

Harmaudesta kukkamereen

Ei-pakkasyön jälkeen oli helppo haravoida loput orapihlaja-aidan alle jääneistä lehdistä ja talven aikana sinne kertyneet hiekat. Hiekkaa ja soraa on tänäkin talvena jouduttu ajamaan jalkakäytäville kasakaupalla, ja osa niistä ajautuu jalkakäytävien reunaan tontinomistajien iloksi. Raskasta haravoitavaa. Mutta iltapäiväksi menimme Ukin kanssa Puutarhamessuille.

Emmin lähteä, koska en rakasta väenpaljoudessa sukkulointia. Iloinen yllätys oli, että puolenpäivän jälkeen messuilla oli aika avaraa ja liikkuminen oli helppoa. Ja löysin myös Plantagenista aiemmin etsimiäni pieniä pelargonian taimia muilta pienemmiltä puutarhakauppiailta: 1 Mårbacka, 1 munankuoripelargonia, 1 Vancouver ja kaksi joita en muista, eikä ole merkattu. Lisäksi ostin tukkumyyjältä tarpeellisia ja hyviä puutarhahanskoja (5 kpl 10 euroa) ja ihanat, tarpeettomat? ilontuojat: Garden Girlin puutarhahaalarin (alelaarista puoleen hintaan).

Tärkein meinasi unohtua. Löysin Saaristopalsta-blogin postauksen perusteella Ullakkopuodin ja siellä esillä olevat laatikkoviljelyyn sopivat lavakaulukset. Tilasin niitä neljä mökille ja kaksi kaupunkiin. Nyt siis yritän ekaa kertaa 60 vuoteen kasvattaa kukkien kisäksi salaatteja ja yrttejä. Oppaaksi ostin Saila Raution uuden kirjan Puutarha laatikoissa. Saatte seurata kehitystäni, kun lavakaulukset saapuvat toukokuussa. Haalarillekin tulee käyttöä, hehheh!

Mummina mennään

TV-iloa

Aurinko paistaa, lumet sulaa ja keittiörosmariini kukoistaa. Illalla Femiltä Puutarhakeskiviikko ja Vallan linnake. Ja Mestareiden liiga ja käkkäräpään ihanat selostukset. Jeepä jee!