Anna-lehdessä Paula Suhonen sanoo, että itsensä päivityskulttuuri on sosiaalisen median kaapuun verhottua narsismia. Hän on varmaan ainakin osin oikeassa. Itse kokeilin viime syksynä pari kuukautta facebookia, mutta se oli minulle liian hektinen, sekava ja hallitsematon, jotenkin... Se ei tuntunut omalta, vaikka esim. Veli vaimoineen sitä aina hehkuttaa. Ehkä kuulun vahvemmin menneeseen sukupolveen kuin veljeni. Ehkä blogissa säilyy hämäävästi kaipaamani hallinnan tunne - ehkä se on tämän takia vieläkin petollisempi. Mutta jotain mukavaa siinä on.
Ja miten mukavaa, kun yllätten saa kivan "omanhenkisen" kommentin tuntemattomalta ja varsinkin jos se tuntematon vielä palaa uudestaan. Ja miten jännä on joskus nähdä luonnossa joku bloggaaja, kuten minulle kävi Värjärin Ilonan kanssa Salon torilla.
Ja tietystihän on kiva kun Sisko kertoo että aina mieluusti lukee blogiani vaikkei muuten mikään nettihirmu olekaan. Ja jopa Äitimuori (84v) käy Poikakaverinsa avustuksella ajoittain päivittämässä tyttärensä kuulumisia.
Nuoren Terhin blogista löysin hyvän vastauksen "tunnelmoinninhan takia blogeja pidetään ja luetaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti