Rakkain myssyni

PikkuH:n tekemä myssy. Sain sen joululahjaksi kolme vuotta sitten ja siitä asti se on ollut jatkuvassa käytössä. Myssy on ihanan ohutta villa/angora -lankaa. Lisäksi se on sopivan väljä eikä paina Mummin tukkaa kasaan. Ja täydellisen värinen. Pari kertaa olen pelästynyt kun luulin kadottaneeni aarteeni, mutta onneksi on aina löytynyt.

Sukkia 4

Joulusukat Eugenille, vaimolle ja pikkupojalle. Kaikki 7veljes-langasta.

Käveltiin Juniorin kanssa Eira-Kaivari -alueella. Nautiskeltiin ja ostettiin Succesista jättikorvapuustit. Ihania, etenkin jos jääneet paistaessa sisältä hieman "raa'aksi". Käydään harvoin talvella, kun eivät päästä koiria sisälle. Onneksi kesällä on ulkotuoleja. Eksyttiin myös kellarikauppa Fasaaniin ja Kaivarin kanuunaan, josta Juniori löysi kahdet hyvät ja sopivat farkut. Oli juuri ollut aikeissa ostaa uudet kaupasta.

Mukava retki, eikä jääty putoavan lumen alle.

Mummin kullat

Käytiin katsastamassa Esikoisen uusi koti. Muuttivat lauantaina ja nyt nukkuvat pahvilaatikoiden keskellä. Näin asunnon ekaa kertaa remontin jälkeen. Tosi kiva, ovat taitavia remontoijia. Huoneiston sydän on tilavan keittiön kaasuliesi ja makuuhuoneessa Esikoisen taiteilema seinämaalaus. Kaikkein ihaninta asunnossa on kuitenkin pikkupojat, mummin kullat, jotka vastaanottavat Mummin ja Ukin suloisesti halaamalla. Kiitos kullat lämpöenergiasta! Eka yö ilman Koiraa. Nyyh.

Saatiin Siskon luona tosi hyvää salaattia. Löysin reseptin HK:n mainoksesta: erilaisia salaatteja, basilikaa, lehtipersiljaa, 2 avokadoa ja 1 pkt pekonia paistettuna. Kastike kruunaa herkun: 1 dl oliiviöljyä, 1/4 dl vaaleaa balsamicoa, 1/4 sitruunan mehu, 1 rkl sinappia ja 1 murskattu valkosipulin kynsi. Ps. kasteketta tuli kyllä tällä määrällä liikaa, liekö virhe?

Ukki leipoo

Tänään syntyi bageleita!

Ohje taas Johanssonin Leipä-kirjasta.

        Ja Mummi tiskaa.....

Joulua kohti 3

Nämä joulu-ukot ja -akat olen tehnyt jo 1980-luvulla tyttöjen kanssa. Lähinnä äiti teki ja parivuotiaat tytöt seurasivat ja piirtelivät omiaan. Mallin sain Anjalta työpaikallani. Hänellä oli tapana koristella kaikkien työtovereiden ovet jouluisin  iloisilla tontuilla. Nykyään kiinnitän tontut lasikon ikkunan karmiin, jolloin niiden silmät ja jalat heiluvat keveästi ikkunan ilmanvirtauksessa. Huomaa silmäripset!!

Isomummi on aikoinaan ostanut allaolevan tonttuperheen. Vasemmalla isä ja äiti, sitten kolme tyttöä ja oikealla kaksi poikaa. Kuvaa kuulema meidän perhettä. Tomeria ainakin.

Kävelyt jatkuvat

Käveltiin porukalla Meilahden kierros. Hämärää ja tuulista. Vain pari vetreää lenkkeilijää tuli vastaan. Ihmeteltiin pääministerin asuntoa, Kesärantaa. Sen pääportin vieressä olevan rakennuksen - liekö vartijoiden talo - seinän maali halkeilee kauttaaltaan. Mikä kuva Suomesta tulee ulkomaalaisille vieraille, jotka tulevat portin kautta tapaamaan pääministeriä. Vaikea ymmärtää, miksei viitsitä korjata. Välinpitämättömyyttä, ei paljon maksaisi. Itse Kesärannan talo on siistissä kunnossa, mutta vartijatalo rähjääntyneen näköinen. Katsokaahan kun kävelette ohi. Ukki loihti taas foccacian - mikähän se on suomeksi.

Luin vuosia sitten sisustusjutun, jossa asukas oli kerännyt lasipurkkiin sydämenmuotoisia kiviä. Ihastuin ideasta ja olen sen jälkeen löytänyt jokaiselta rantalomalta pari sydänkiveä. Rakastan muutenkin kulkea aamuisin tyhjillä hiekkarannoilla kiviä tutkimassa. Viehätyn yllättävistä väreistä ja kiven sileästä sormituntumasta. Joskin värit ovat parhaimmillaan kosteissa kivissä. Pyörittelen kiviä käsissä ja tunnustellen niiden pintaa. Kutsuvimmat päätyvät mukanani Suomeen.

Sukkia 3

                        Himokutojaserkun suosittamilla ruusupuupuikoilla on tosi mukava kutoa.

Pieniä ja suuria iloja

Tänään tulee telkkarista Gosfork Park, joka Hesarin mukaan on Downton Abbeyn varhaisversio. Sama käsikirjoittaja. Kestää yli kaksi tuntia ja ilman mainoksia. Otetaan nauhalle. Toivottavasti ehdin pian nauttia. Ja illalla radiossa laulatetaan puhelinlankoja. Mummin lemppari, etenkin mökillä.

Iloa talven pimeyteen: PikkuH tuli viime yönä Suomeen. Meni suoraan poikakaverin luo, mutta lähetti viestin yhden jälkeen yöllä ja ilmoitti myöhästyneen koneen saapuneen. Nähdään tänään! Röbö tulee tänä iltana ysin jälkeen. Yritän päästä vastaan, vaikka meneekin Esikoisen luokse asumaan. Ja vielä: isoM muuttaa meille pariksi viikoksi kun tekee remonttia omassa uudessa kämpässään Hämeentiellä.

Juteltiin ja kahviteltiin pikkuH:n kanssa. Käveltiin myös Kaivarin kanuunaan, josta varattiin pikkuH:lle myyntipöytä tammikuulle. Samalla minä löysin tummanruskeat mokkanilkkurit, 5 euroa. Ajattelin ensin mökkikengiksi. Mutta koekäytin koiralenkillä ja totesin tosi mukaviksi, joten jäävätkin kaupunkiin. Kotoa löytyi vielä sopivat käyttämättämät villapohjalliset. PikkuH totesi että muistuttavat ihan Isomummin kenkiä, joten mummoja ollaan.

Joulua kohti 2

Tänä vuonna suurperheemme joulujärjestelyistä vastaa nuoriso. Tuntuu kivalta ja helpottavalta. Itse stressaannun joulusta, vaikka aina sovitaan että ei mitään suurta. Aattona on tarkoitus mennä Esikoisen uuteen kotiin ja jakaa Minien jouluilo - Minien lisäksi meitä on kahdeksan aikuista. Kinkku, laatikot ja lisukkeet valmistetaan nyyttäriperiaatteella. Toivotaan että Esikoinen ei ole perinyt Mummin stressialttiutta. Perästä kuuluu.

Rakastan näitä pikkutonttuja. Harmi kun niitä on vuosien varrella rikkoutunut ja kadonnut. Aikoinaan niitä oli pari kymmentä. Parin sentin korkuiset tontut on ostettu tyttöjen partion joulumyyjäisistä. Tytöt ja heidän ohjaamansa pikkupartiolaiset ovat muovanneet ne massasta ja maalanneet. Kaikki olivat erilaisia ja persoonallisia. Onneksi edes kuusi tonttua on säästynyt. Tykkään myös tosi paljon yllä olevasta lasisesta joulutontusta. Tiffanytyötä? Ostettu pari vuotta sitten varmaankin Naisten messuilta. Jouluisin se roikkuu keittiön ikkunassa ja vähäinenkin valo saa sen hehkumaan. Yksinkertainen on kaunista.

Tänään käveltiin Toolön pieniä katuja. Kauniita, hyvinhoidettuja taloja ja rauhallisia pikkukujia. Lähes jokaisella kadulla varoitettiin katolta putoavasta lumesta ja jäästä - nähtiinkin useita lumenpudotuspartioita. Tämä on uutta. Toki se on turvallista, mutta en muista moista aiemmilta vuosikymmeniltä. Miten ne lumet silloin tulivat alas? Oliko paljon vaaratilanteita? Lumipelko tekee kävelyn keskustan kaduilla tosi vaikeaksi. Eilisellä kävelyllä Kaivopuiston lähetystöalueella nähtiin tuuheahäntäinen, hyvinvoiva kettu. Se löntysteli vain pari metrin päässä rauhallisesti ympäristöä tutkien. Todellinen city-kettu. Kumma että hienostoalueellakin löytyy sille ruokaa.

Emännän odotusta

Ilo ja haikeus sekoittuvat. Ilo siitä kun pikkuH palaa Köpiksestä Suomeen, mutta haikeus kun joudumme luopumaan Koirasta. Punkkikauden jälkeen Koira on saanut nukkua vieressämme, yleensä Mummin tai Ukin jaloissa, joskus Mummin vieressä. Silloin Koira kurluttaa tyytyväisenä ja ojentaa päänsä takakenoon raajat levällään. Nautiskelee. Samoin Mummi. Viime päivinä se on viihtynyt myös pikkuM:n sängyn jalkopäässä lämmittämässä.

Surku on luopua päiväkävelyistä Koiran kanssa. Tunnin saarikierroksella Koira on oppinut että alku- ja loppumatkan se saa juosta remmin päässä, mutta keskimatka pitää kävellä kiltisti vasemmalla sivulla "sivu" komennon jälkeen. Arkuuttaan Koira haukkuu helposti juokseville lapsille ja pimeässä vastaantulijoille. Pieneksi koiraksi hämmentävän kova ja komentava ääni.