Kartano Herttoniemessä

Herttoniemen kartanosta alettiin puhua 1700-luvun alussa, kun tullinhoitaja Petter Wetter (1659-1741) lunasti velallisiltaan useamman alueella olleen rälssitilan ja yhdisti ne Herttoniemen kartanoksi (Hertonäs gård), jonka hän myöhemmin luovutti pojalleen Helsingin pormestarina toimineelle Abraham Wetterille (1690-1737).

Kartanon suuruuden aika oli 1700-luvun lopulla, jolloin sen maat käsittivät ainakin nykyiset Herttoniemen, Tammisalon, Roihuvuoren ja Myllypuron alueet. Tällöin kartanon omistajia olivat mm. Viaporin linnoituksen perustajana tunnettu Augustin Ehrensvärd (1710-1772) sekä laivanvarustaja ja suurliikemies Johan Sederholm (1722-1805). Ehrensvärd perusti kartanon maille - nykyiseen Tammisaloon - tiilitehtaan, jossa hän teetti tiiliä nykyiseen Suomenlinnaan silloin rakennettavaa ja siellä edelleen olevaa Viaporin linnoitusta varten.

Cronstedtin suku omisti Herttoniemen kartanon kahteen otteeseen eli vuosina 1793-1799 ja 1813-1859, minkä jälkeen se myytiin Bergbomin suvulle. Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti vara-amiraali Carl Olof Cronstedt (1756-1820) ja se valmistui vuonna 1815, joten kartanon lukuisista omistajista ainoastaan Cronstedtit ja Bergbomit ovat asuneet nykyään museona toimivassa rakennuksessa. 

Kartanon viimeinen yksityinen omistaja John Bergbomin (1850-1917) isännöi sitä pitkään. Hänen kuolemansa jälkeen kartano ja sen sivurakennukset sekä sitä ympäröivä 15 hehtaarin puistoalue lahjoitettiin hänen toivomuksensa mukaisesti Svenska Odlingens Vänner i Helsinge (Helsingin pitäjän ruotsinkielinen maamiesseura) -nimiselle yhdistykselle. Valtaosan kartanon maista Bergbom oli ehtinyt myydä jo vuonna 1916 eli vuosi ennen kuolemaansa.

Kyseinen yhdistys omistaa ja ylläpitää edelleen kartanoa ja sen sivurakennuksia sekä hoitaa päärakennuksessa toimivaa kartanomuseota. Puistoaluetta sen sijaa hoitaa Helsingin kaupunki.

Pian kartanon viimeisen isännän John Berghomin kuoleman jälkeen yhdistys avasi päärakennuksen yleisölle Topelius-museona. Kirjailija Zacharias Topeliuksella (1818-1898) ei ollut mitään tekemistä kartanon tai sen omistajien kanssa, mutta ruotsinkielinen yhdistys halusi perustaa museon suomenruotsalaisen kirjailijan muistoksi ja siirrätti sinne Topeliuksen vanhoja huonekaluja ja tavaroita.

Topelius-museo lopetti toimintansa vuonna 1958 ja 1970-luvulla rakennus avattiin kartanomuseona. Päärakennuksen nykyinen näyttely rakennettiin 1990-luvulla, kun yhdistys oli saanut lahjoituksena kasan huonekaluja, posliini- ja hopeaesineitä, kirjoja sekä pikkuesineitä - yhteensä noin 250 esinettä - jotka olivat aiemmin kuuluneet kartanolle. 

Jännittävä pieni kotimuseo, johon liittyy lukuisia mielenkiintoisia tarinoita sekä Suomen ja Helsingin historiasta että Cronstedtin ja Bergbomin suvuista. Ja jos hyvin sattuu, niin museolipun hintaan sisältyvällä opastuksella saa kuulla juttua niin maanpetturista ja keisarin hovineidosta kuin kartanossa tapahtuneesta murhasta ja puutarhassa kuvatuista Suomi-filmeistä. 

Ja jos nälkä yllättää, voi pysähtyä herkuttelemaan Vanhassa Myllyssä - ravintolassa, joka jo 1970-luvulla on avattu kartanon entiseen pehtoorin tupaan (täällä). 

Punainen huone päärakennuksen 1. kerroksessa on sisustettu pääosin 

rakennuksen viimeisten omistajien John ja Helena Bergbomien mukaan.

Vitriineissä oli esillä 1995 lahjoituksena saatuja 

Cronstedteille ja Bergbomeille kuuluneita esineitä.

Päärakennuksen 2. kerroksessa on sohvaryhmä, 

jonka sanotaan kuuluneen Zacharias Topeliukselle.

Se on peruja ajoilta, jolloin rakennuksessa toimi Topelius-museo. 

Sohvaryhmän yläpuolella on John Bergbomin muotokuva.

Topelius-huoneen koristeellista kattoa

Kartanon keittiö toimi aikoinaan tässä kivirakennuksessa. 

Vaaleaksi rapattu kartano pilkistää pensaiden takana.