Olin ollut yön kissavahtina Vallilassa. Kissa ja minä nukuimme kumpikin hyvin, mutta silti herätessä mieleni harhaili. Ajatukset pyörivät kiemuraisissa ihmissuhteissa…
Aamupäivällä jätin kissan yksikseen odottamaan emäntänsä paluuta ja suuntasin Punavuoreen hakemaan autoa ajaakseni takaisin mökin rauhaan :) Mieli harhaili edelleen…. Teki mieli istahtaa johonkin rauhaisaan kahvilaan.
Fredan ja Viiskulman ympäristössä kahviloita riittää, mutta tällä kertaa olin kranttu. Ei kelvannut boheemi Andante (täällä), ei ketjukahvila Espresso House (täällä) eikä Reloven tyylikäs kirppiskuppila (täällä). Ja Levain (täällä), Kaffa Roastery (täällä), Kanniston leipomo (täällä) sekä Designmuseon kahvila (täällä) olivat kaikki tuohon hetkeen liian kaukana.
Hetken mietittyäni päädyin Byroo-nimiseen pieneen kahvilaan Viiskulmassa. Olen usein kävellyt tuon Laivurinrinteellä runsaan vuoden olleen kahvilan ohi ja kurkistanut sisään. Mutta vasta nyt päätin astua sisään.
Minut toivotti tervetulleeksi lämpimän hymyn lisäksi ystävällinen lausahdus: ”Meillä on tänään erityinen pop-up tapahtuma ja tarjolla on jamaikalaista ruokaa.” Sopersin hämmentyneenä, että ottaisin vain teetä ja jotain makeaa. ”Se sopii erittäin hyvin. Tarjolla olisi jamaikalaista banaanikakkua?”
Hetken päästä huomasin istuvani kodikkaassa kuppilassa, jossa oli vain neljä pientä pöytää. Yhdessä oli kolme iloista nuorta naista, yhdessä puhelimeen syventynyt työikäinen mies ja yhdessä äiti-ihminen alle kouluikäisen poikansa kanssa. Neljännessä pöydässä istuin minä alkuun yksin, kunnes sisään tullut nuorehko nainen kysyi, voiko hän istua samaan pöytään. Yleensä häiriinnyn, jos tuntematon istuu kanssani samassa pöydässä, mutta Byroossa se tuntui luonnolliselta ja rennolta :)
Viihdyin tosi hyvin. Istuin pitkään nauttien punaisesta teestä ja mehukkaasta banaanikakusta. Rentouduin katsellessa ja kuunnellessa avokeittiössä hääräävää, ilmeisesti jamaikalaista, mutta Suomessa asuvaa nuorta miestä ja kahta tarjoilua hoitavaa, välitöntä naista. Sekä lempeästi pienelle pojalleen puhuvaa äitiä, iloa pursuavia ystävättäriä ja heidän keskusteluunsa väliin osallistuvaa kännykkämiestä sekä minua vastapäätä istuvaa, jamaikalaisesta ruoasta silmin nähden nauttivaa naista.
Levoton mieleni rauhoittui. Kiitos Byroon leppeän tunnelman ja rennon jamaikalaisen musiikin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti