Mummin matkassa : Muotokuvia ja miniatyyreja

torstai 16. huhtikuuta 2026

Muotokuvia ja miniatyyreja

Käydessäni Sinebrychoffin taidemuseossa (täällä) jäin pitkästä aikaa kiertelemään myös rakennuksen toiseen kerrokseen eli kotimuseon puolelle. Tavallisesti olen käynyt katsomassa vain museon vaihtuvia näyttelyitä, jotka ovat aina olleet esillä rakennuksen ensimmäisessä eli sisääntulokerroksessa ja/tai alimmassa eli kellarikerroksessa.

Rakennuksen ensimmäiset asukkaat olivat Paul vanhempi (1799-1883) ja Anna (1830-1904) Sinebrychoff neljän lapsensa kanssa (täällä) ja heidän kuoltuaan perheen nuorin poika Paul nuorempi (1859-1917) Fanny-vaimonsa (1862-1921) kanssa (täällä). Kun Fanny ja Paul olivat kuolleet, Sinebrychoffien entinen kotitalo avattiin museona.

Nykyään museoidun rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on taidemuseo ja toisen kerroksen viisi kadunpuoleista huonetta on entisöity suvun kotimuseoksi muiden huoneiden toimiessa näyttelytiloina. Sinebrychoffien aikaan ensimmäisessä kerroksessa oli sekä panimon konttoritiloja että asuinhuoneita ja toisen kerroksen kadunpuoleiset huoneet toimivat edustustiloina ja pihanpuoleisissa huoneissa oli mm. arkiolohuone ja makuuhuoneita.

Kotimuseon huoneista ehdottomasti upein on tilava sali, johon valo tulvii useista isoista ikkunoista ja kahdesta eri ilmansuunnasta. Salin mielenkiintoisesti koristellut huonekalut ovat alkuperäisiä ja ne on hankittu 1850-luvulla, kun Paul vanhempi ja Anna asuivat talossa. Empiresalin lisäksi ihastuin asunnon taidokkaasti maalattuihin sisäkattoihin, jota voi ihailla mm. punaseinäisessä salissa.

Erikoisinta museossa oli kymmenet maalatut muotokuvat, joita oli joka huoneessa ja jotka tuntuivat täyttävän kaiken tyhjän seinätilan :) Selitys tälle oli se, että Paul ja Fanny olivat keränneet maalattuja muotokuvia - lähinnä 1800-luvun ruotsalaisia muotokuvia, joita he olivat pääosin ostaneet Bukowskin huutokaupasta Tukholmasta.

Useimmat esillä olevista muotokuvista olivat enemmän tai vähemmän tunnettujen taiteilijoiden maalaamia rintakuvia ruotsalaisista miehistä ja naisista, joista lähes kaikki olivat olleet vieraita Paulille ja Fannylle - eivät sukulaisia, ystäviä eivätkä tuttavia. Osa malleista oli ollut aikansa julkkiksia, osa ihan taviksia. Muotokuvien joukossa oli myös joitakin kuvia lapsista. Esimerkkinä Carl Fredrik de Bredan 1800-luvun alussa maalaama muotokuva kolmevuotiaasta ruotsalaisesta Jean Martin de Ronista (1789-1817) - tulevasta säveltäjästä ja klarinetistista, joka oli kuollut alle 30-vuotiaana.

Mielenkiintoista toisessa kerroksessa oli myös ns. miniatyyrikäytävä, jonka aluksi meinasin jättää väliin ”ei kiinnostavana”. Mutta onneksi poikkesin katsomaan, sillä ihmeteltävää riitti - ja tykkäsin.

Käytävän vitriineissä oli esillä ehkä satakunta teosta Paul Sinebrychoffin keräämästä runsaan 300 teoksen miniatyyrikokoelmasta. Miniatyyrit olivat pienikokoisia, 1-5 cm:n maalauksia, jotka yleensä oli toteutettu vesiväreillä pergamentille tai norsunluusta leikatulle ohuelle levylle. Aikoinaan ne olivat mm. suosittuja lahjoja.

Paulin miniatyyreistä suurin osa oli ruotsalaisten tekijöiden - osa tuntemattomien, osa tunnetuimpien - maalaamia minimuotokuvia 1600-1800-luvuilta. Yllättävän mielenkiintoisia, kuten esim. tuntemattoman tekijän ampiaisvyöteröinen minimuotokuva Itävallan keisarinna Maria Teresasta tai pikkuriikkinen, vain parin sentin kokoinen vuonna 1779 maalattu muotokuva kahdeksankuukautisesta Ruotsin kruununprinssi Kustaa IV Adolfista.

Yksi miniatyyrimuotokuva näkyy jännästi myös taidemuseon puolella olevassa Henri Francois Riesenerin maalaamassa kaksoismuotokuvassa (täällä). Isokokoisessa maalauksessa tytär hypistelee pientä korukuvaa, joka roikkuu ketjussa vieressä olevan äidin kaulassa :)

Lopuksi palaan vielä minulle yllättävän rakkaaksi tulleeseen Ateneumin taidemuseoon :) Upeassa Elina Brotheruksen ja Hannele Rantalan Vuoropuhelua-näyttelyssä vuonna 2022 oli ihana valokuvateos (täällä), jonka he olivat kuvanneet juuri Sinebrychoffin kotimuseossa :):)

Eli Bulevardin museossa on kävijöitä joka lähtöön…