Kun pimeä ottaa liikaa valtaa, on tärkeää että joku lähellä olevista jaksaa kantaa valoa ja ylläpitää toivoa. Kun toivoton kertoo omasta pahasta olostaan, hän yrittää saada kiinni toivosta. Toivoa pimeään tuo usein jo se, että joku uskaltaa astua itsemurhaa miettivän toivottomuuteen. Olla rinnalla ja läsnä - kuunnella. Rehellisenä ja aitona. Ehkä avuttomana itsenään ja mahdollisesti ilman sanoja, sillä niitä on usein vaikea löytää.Tämän lisäksi tarvitaan yleensä aina myös mielenterveysammattilaisen apua, mutta sopivan avun löytäminen ja löytyminen on kokonaan toinen juttu. Maarit Kallion blogikirjoituksessa toki mainitaan tuttujen kriisikeskusten ja -puhelinten linkkejä......
sunnuntai 30. syyskuuta 2018
Ole toivo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Erinomainen postaus. Kiitos tästä!
VastaaPoistaKiitos Susanna. Asia koskettaa meistä monia, ellei sulje silmiään...
Poista