Blogin puolella on ollut hiljaista, vaikka elämässäni tapahtuu isoja muutoksia. Ehkä niin isoja, että niiden kirjaaminen julkiseen blogiin ei ole minun juttuni. Tosin Tanssitaipale-blogia (täällä) päivitän ahkerasti arkikiireistä huolimatta - sillä sektorillahan ei ole tapahtunut isoja muutoksia.
Toistaiseksi seilaan Itä-Helsingin ja Punavuoren kotien väliä. Mieli ja koti tuntuu pääosin asettuneen Punavuoreen, mutta välillä veri vetää entiseen. Piipahtaessani päiväseltään vanhassa kodissa kaipaan Punavuoreen, mutta yöpyessäni vanhassa yhdenkin yön mieli tarrautuu yllättävän nopeasti takaisin entiseen ”tuttuun ja turvalliseen”. Eikä siirtyminen takaisin Punavuoreen olekaan niin helppoa.
Päivittäistä tasapainoilua muutoksen harjalla - niin henkisellä puolella kuin käytännön asioissakin. Kekseliäisyyttä kaivataan, kun tarvittava sadetakki tai hiustenkuivaaja onkin ”toisessa” kodissa. Onneksi tämä konkreettinen puoli on tuttua seilatessamme yli kolmekymmentä vuotta kaupunkikodin ja mökkikodin välillä.
Lohduttavaa ja rauhoittavaa on se, että viime vuosina olen oppinut rakastamaan elämääni, vaikka siinä on monien hyvien hetkien rinnalla ja lomassa myös tummia - jopa mustia - hetkiä. Ja tämähän on ollut tavoitteni - ymmärtää ja hyväksyä, että parhaimmillaan elämä on sekä-että eikä joko-tai.
Ja rakkauteni Punavuoreen kukoistaa...
PS. Kiitos ihanista ja rohkaisevista kommenteista edelliseen postaukseeni (täällä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti