Välillä syömme päivän pääateriaksi myöhäisen lounaan, jolloin ruokailuun saattaa kulua kolmekin tuntia. Valitsemme yleensä paikan, josta voi joko tiirailla rauhoittavaa merta tai seurata paikallisten ja/tai turistien hektistä hyörinää torilla tai kävelykadulla. Välillä säästämme pääaterian iltaan, jolloin ajoitamme ruokailun niin, että pääsemme heti sen jälkeen kömpimään sänkyyn täyden vatsan viereen.
Ruoka ja ruokailu on nykyään iso osa matkustamistani. Välillä ruokapaikka valikoituu sattumalta - mikä näyttää tai tuoksuu kutsuvimmalta. Välillä olemme nälän iskiessä seudulla - esim. vaellusretkillä, jossa on vain yksi vaihtoehto, johon pääosin olemme olleet tyytyväisiä. Välillä taas hifistelemme ja valitsemme paikan etukäteen netistä ruokasivustojen suositusten tai lehtiartikkeleiden perusteella. Aiemmin ravintolan valinta oli yksin Ukin harrastus, mutta nykyään minäkin luen mielenkiinnolla blogien ravintolavinkkejä.
Lauantaina Lontoon lounaspaikaksi Ukki oli nettivinkkien perusteella valinnut Gastronhome-nimisen ranskalaisen fine dining -ravintolan Batterseassa (täällä). Tarkoitus oli juhlistaa Lontoontytön onnistunutta näyttelyä pitkällä ja herkullisella lounaalla.
Vaan toisin kävi. Lounas oli pitkä, vaan ei herkullinen. Onneksi Ukki ja Lontoontyttö tykkäsivät edes semisti, mutta minusta kolmen ruokalajin lounas oli vikatikki. Sekä alkuun tarjottu kalahässäkkä että pääruoaksi valitsemani lohi lisukkeineen olivat mauttomia, ja jälkiruoan monimutkainen päärynähärdelli oli makean ystävällekin liian makea ja maistui säilykkeeltä. Tarjoilu ja esillepano oli kovasta yrityksestä huolimatta päälleliimattua, eikä alkuunkaan luontaista. Joskin päätarjoilija - omistaja? - oli paikalle ehdittyään erittäin ystävällinen ja huolehtivainen. Tilana ravintola oli arkisen mukava ja intiimi, vaikka sisälle ei koko aikana eksynyt lisäksemme muita kuin kaksi japanilaista tyttöä.
Gastronhomesta jäi tunne kuin kuvan kirkon portaista: juhlat oli joko ohi tai vasta edessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti