perjantai 27. lokakuuta 2017

Ruokaa kentällä


Lentomme Lotooseen lähti kahdelta iltapäivällä, joten ajattelimme Ukin kanssa kokeilla rauhallista lounasta Helsinki-Vantaan lentokentällä. Vuosien mittaan olemme usein nauttineet lähtökahvit, oluet tai kuohuviinit lentoaseman eri kuppiloissa ja joskus kokeilleet joitakin pikaruokapaikkoja, mutta emme koskaan istuneet kunnolla ’nautiskelemassa’. Eläkeläisinä päätimme repäistä...

Muistin, että kentän puolivälissä on vuosia ollut kakkoskerrokseen piilotettu ravintola, josta on näköala suoraan lentokentälle. Sen kummemmin kentän ravintolavalikoimaa tutkimatta päätimme kokeilla vuodesta 1969 toiminutta Fly inn -ravintolaa (täällä).

Ravintolan plussia ovat taivaallinen rauha, lentokoneiden seuraaminen, levollinen taustamusiikki ja ystävällinen palvelu. Mutta ruokavalintamme eivät osuneet nappiin. Maalaissalaattini oli kaunis, mutta pääaineosa eli salaatti maistui seisseeltä ja tilli-jogurttikastiketta oli lirutettu päälle vain jokunen millilitra. Eli annos ei ollut hintansa väärtti, eikä Ukin lohisoppakaan vetänyt vertoja Löylyn keitolle, jota maistelimme pari päivää sitten (täällä).

Sinänsä ravintolan konsepti, jossa listalla on vaihtuva osuus, ”jonka päätähtenä vierailevat palkitut ja tunnetut ravintola-alan tekijät”, on hyvä ja kannustettava. Ruokaillessamme vuorossa oli ravintola Gösta, johon vuosi sitten rakastuimme (täällä). Harmikseni nyt listalta kokeilemani Göstan jälkkäri ’Mintulla maustettua avokadoa’ ei täyttänyt korkeita odotuksiani. Minttuavokado oli mautonta, vadelmasorbettipallo (joka korvasi listalla mainitun mansikan) oli ontto ja paahdettua valkosuklaata oli niukasti.

Ravintolan nettisivuilla lupaama ”laadukas, persoonallinen ja ajaton ravintola, jonka elektinen ilme ja palvelukonsepti yhdistää elementtejä suomalaisesta luonnosta ja käsityöläisyyskulttuurista kansainvälisellä ja modernilla otteella” ei kohdallamme täyttynyt. Mitä tuo koukeroinen kieli sitten tarkoittaneekaan...

Mutta nousukiidossa olevien lentokoneiden ja räntäsateessa kenttää kyntävien kymmenien aura-autojen katselemisesta nautin. Ja siksi saatan pistäytyä Fly Innissä toistekin.

2 kommenttia:

  1. Juuri tuo, tuollainen rauhallinen istuminen ja vain katsominen. Ihanaa! Katsella kuinka toiset tekevät töitä, kun itse on vapaalla ... ja matkalle lähdössä. Harmi, että ruoka voi olla noin huonolaatuista. Mistähän se johtuu?

    Mukavaa reissua teille! Kohta varmaan näemme lisää herkkukuvia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on aina onnellinen kun ruuhkaisilta kentiltä löytää rauhaisan sopen, josta vielä on huippunäkymä. Eikä se ruoka nyt niin huonoa ollut - meillä on vasn niin koroeat omanmaunmukaet kriteerimme. Saamme kyllä useinkin laatuvaatimuksemme täyttävää sapuskaa sekä kotona, kylässä että kuppilassa.
      Kirjoitan paljon kehuja, ja alkuun ajattelin miksi laittaisin risuja. Mutta kirjoituksien lisääntyessä päätin että kirjoitan just miltä siinä tilanteessa maistuu ja tuntuu. Se sopii minulle...

      Poista