sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ilta museossa


Ukin ja minun Lontoon matkan varsinainen syy oli täällä kertaa tyttäremme - Lontoontytön - yhden illan popup-näyttely Victoria ja Albert -museossa (täällä). Tässä kiehtovassa museossa on kerran kuukaudessa erikoisperjantai, jolloin museo on auki poikkeuksellisesti iltakymmeneen. Museo täyttyy tällöin musiikki- ja lauluesityksistä ja lisäksi kymmenkunta nuorta suunnittelijaa kutsutaan esittelemään töitää.

Viihdyttävä ilta. Monenikäisiä ihmisiä - lapsiperheitä, eläkeläisiä ja nuoria - kierteli museon käytävillä ja gallerioissa. Heti sisääntuloaulassa kaikui komeasti parin nuoren miehen esittämä elektroninen musiikki ja infotiskiltä sai ostaa virvokkeita ja pientä purtavaa. Illan pimetessä ison sisäpihan ulkoilmakahvilaa valaisi tyylikäs valonäytelmä ja sisätilan kupolitavintolassa nuori nainen lauloi pianon säestyksellä oopperasävelmiä. Nuoret suunnittelijat olivat levittäytyneet museon käytäville kertomaan töistään ja esittelemään työskentelyprosessejaan.

Viktoria ja Albert -museo on maailman suurin sisustusesineiden museo - Lontoontytön suosikki, jossa tuhansien käsi- ja taideteollisuuden tuotteiden lisäksi on esillä mm. vanhaa maalaustaidetta. Valtava 150 gallerian rakennus, joka on rakennettu ja avattu jo kuningatar Viktorian eläessä yli 160 vuotta sitten. Tällä vuosituhannella museon tiloja ja esillepanoa on uudistettu kävijöille ystävällisemmiksi - ja siinä on mielestäni onnistuttu hyvin.

Tällä kertaa tutustuimme lähinnä erikoisillan tarjontaan, emmekä jaksaneet kiertää museon kymmeniä gallerioita. Ehkä toiste...



4 kommenttia:

  1. hieno reissu teillä. onko nuo maljat Lontoontytön? kiertelin lukemassa myös kulinaristisista seikkailuistanne, olette te varsinaisia herkuttelijoita. kirjoitat mukavasti ja rehellisesti ravintolakäynneistänne, siitä tykkään. me oltiin illalla syömässä Seurahuoneella. alkukeittona tarjoiltu kermainen artisokkakeitto oli maukasta, siika oli myös hyvää kasvispedillä, annos olisi vain saanut olla hivenen isompi. jälkiruokana jäätelö kauniisti tarjoiltuna on aina mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona, isot kulhot on ”vain” muovia ja apukeino - ikäänkuin slusta, sillä näyttelyssä tyttäreni esitteli kehittämäänsä veden avulla tehtävää eräänlaista marmorointia. Näyttelyssä hän toteutti marmoroinnin illan aikana kolme kertaa ja kukin esitys kesti 15-20 minuuttia. Kiinnostuneita riitti.
      Ja ruokailusta, huomaan että siitä ja ruokakokemuksien kertomisesta on tullu5 iso osa blogiani nykyään, kun intohimoni eli tanssin siirsin omaan blogiin... Salon Seurahuone on käymättä, Esikoiseni kävi suellä pe4heineen ja tykkäsi eli sinne seuraavaksi.

      Poista
  2. Tunnelmallista. Lontoontytön töitä olisi ollut kiva nähdä enemmänkin - olivatko ne noita astioita siis?
    Mukavasti taitaa tämäkin tyttäresi maailmalla olla ja menestyä! Muistaakseni toinen tyttäresi oli Saksassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eeva, kuten edellisessä vastauksessa kerroin, tyttäreni on kehittänyt marmoroint8tekniikan, jota hän toteuttaa pää osin erilaisille puupinnoille.
      Toinen tyttäreni oli sikoinaan vaihto-oppilaana Saksassa mutta nykyään asuu perheineen Suomessa. Sen sijaan tämä Lontoontyttöni kiertää ympäri maapalloa ja asuu ja työskentelee tällä hetkellä Bangkokissa.

      Poista