Piipahdimme taas - viimeksi maaliskuussa (täällä) - extempore Ukin kanssa syömään ravintola Löylyyn (täällä) Hernesaarenrantaan. Eikä taaskaan petytty. Löylyssä ehdottomasti parasta on arkkitehtuuri ja maisema, ja toiseksi parasta palvelu - edelleen. Onnistuimme vielä saamaan pienen ravintolan parhaan pöydän, kuten tarjoilijakin totesi - eli rauhallisen ja katseilta piilossa olevan kahden hengen pöydän meren ja takkatulen välissä. Ja tarjoilijaksemme osui ihana, nauravainen ja huumorintajuinen nuori mies.
Minulle voi ravintolassa tarjoilla lähes mitä vaan, kunhan ympäristö, palvelu ja seura on priimaa. Tällä settingillä kaikki maistuu aina vähintään ookoolta. Tänään söimme Löylyn nimikkoannosta eli kermaista lohikeittoa ja jälkkäriksi suklaakakkua - valkoviinin siivittämänä. Keitto oli hyvää, vaikkei huippua - plussaa oli runsaat kirjolohi- ja savulohipalat. Kakku oli makuuni liian kuivaa, mutta Chardonnay hyvää.
Mutta kuten sanoin, kokonaiselämys oli taas huippu, ja palaan varmasti. Viimeistään joulukuun hämärässä takkatulta ihailemaan - ehkä Siskon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti