Ja ruoka oli edelleen herkkua. Kunhan ensin selvisimme alun hässäkästä, jossa jouduimme parin muun asiakkaan kanssa odottamaan varattujen paikkojen vapautumista lähes puoli tuntia. Mikä lie hässäkkä yllättänyt. Ponteva tarjoilijatyttö onnistui onneksi lepyttämään hermostumisen partaalla olevan Ukin tarjoamalla meille odotuksen päätteeksi talon piikkiin kuohuviiniä ja sakeaa herkullista lihalientä.
Edelliseltä kerralta mieleen oli jäänyt maukas merilahnacarpaccio ja mielenkiintoinen fossiilikala (täällä), joten niitä tilattiin toistamiseen. Lisäksi herkuttelimme burrata-juustolla papupyreen ja chilin kanssa ja bigoli-pastalla (muistuttaa spagettia, mutta hieman paksumpaa), jota syötiin ankanlihakastikkeen kera. Aterian kruunasi vadillinen lehtisalaattiia, joka oli jälleen taivaallista - tuoretta ja maukasta. Käsittämätöntä että yksinkertainen salaatti voi viedä kielen.
Bocca di Lupoa - suomeksi suden suu - ei voi kuin suositella.
Syömisen ja juttelun lomassa oli ilo seurata baarimestarin taiturillista ja keskittynyttä työskentelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti