Läsnä tanssissa

Mummin tanssikengät? Ei sentään vaan Siskon tytön uudet juhlakengät.

Tanssija kirjoitti ihanasti ja kutkuttavasti Paritanssipäiväkirja-blogissaan tanssin tärkeimmästä ja nautittavimmasta jujusta eli läsnäolosta (täällä). Kyvystä rauhoittua ja asettua hetkeen nauttien sen hetken tanssista senhetkisen partnerin kanssa. Tanssija on kirjoittanut samasta asiasta aiemminkin (täällä) seuraavasti:

Me jokainen tuomme itsemme pieneen, yhteiseen tanssihetkeemme juuri sellaisena kuin sillä hetkellä olemme: ajatuksinemme, tunteinemme, kehoinemme, kolotuksinemme, jäykkyyksinemme ja liikakiloinemme.  Emme voi olla muuta kuin olemme, miksemme siis hyväksyisi itsemme ja toisen juuri sellaisena kuin sillä hetkellä, siinä paikassa olemme.  Minä olen tällainen ja tässä, sinä olet omanlaisesi ja siinä edessäni.  Tehkäämme yhdessä tästä pienestä hetkestä hyvä molemmille.  

Muista, että vaikka olisit tanssinut neljäsataa kertaa tämän saman ihmisen kanssa, juuri tämä tanssihetki on silti ainutlaatuinen.  Et ole kokenut sitä ennen, etkä pysty palaamaan siihen enää huomenna.  Eilinen on eletty, huominen on usvan peitossa, mutta olemme tässä ja nyt, joten nauttikaamme.

Tähän ei tarvitse muuta kuin kesäinen tanssilava ja rohkeutta elää ja aistia hetki siten että se kasvaa isommaksi kuin vain hetki. 

Eikä tarvita välttämättä edes tanssilavaa tai tanssia. Läsnäolo on elämän juju - elämäntapa.