Eilen viimein taas foksia - ja jälleen Pirjon opissa Malmilla. Tupa täynnä ja lähes tasaparit! Taso alkeisjatko/jatko - paikalla niin taitajia kuin aloittelijoita.
Kerrattiin perusfoksia. Pirjo muistutti naisen pitkistä askeleista (hitaissa) - etenkin taaksepäin astuttaessa - ja parin vartalon kierrosta hitaissa askeleissa - miehen ylävartalon ohjatessa. "Sunnuntaikävelyä rennon swing-musiikin tahtiin" kuten Tanssija Paritanssipäiväkirja-blogissaan foxtrotista toteaa (täällä). Uskon, että tämä mielikuva helpottaa oikeanlaisen kepeyden löytämisessä.
Uutta oli rytmirikko: hidas, nop, nop, hidas, nop, nop, hidas, nop, nop jne. Aloitetaan yleensä naisen astuessa oik jalalla taakse (hidas), minkä jälkeen käännetään naisen vas ja miehen oik kylki menosuuntaan venyttäen kylkiä ja astuen "laukka-askel" ilman hypähdystä (nop,nop). Tämän jälkeen kierretään kroppa takaisin alkuasentoon naisen astuessa vas jalalla hitaan (hidas), minkä jälkeen käännytään etenemään toisinpäin eli naisen oik ja miehen vas kylki johtaa ja otetaan "laukka-askel" (nop,nop). Ja taas takaisin alkuasentoon. Tällä rytmirikolla voidaan tanssis myös mm. oikea ja vasen käännös.
Tuntuu että foksi on vuosien saatossa muuttunut paljon leikkisämmäksi ja baunssahtavammaksi. Aikoinaan vuosikymmeniä sitten foksia opetettiin mielestäni enemmän sylitanssina - suorapolvisena tangona, jossa lopun nopea askel otetaan sivulle. Liekö fuskun yleistyminen tuonut perusfoksiinkin enemmän veikeyttä?
Vai onkohan perusfoksin ja hitaan foksin lisäksi vielä erikseen lavafoksi, joka on sitä minulle tuttua jalkojen laiskaa siirtoa lavaa kiertäen. Tämäkin varmaan selvinnee tanssikokemuksen lisääntyessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti