Simo-eno (täällä) kuoli pari kuukautta sitten joulukuun 30. päivänä 88-vuotiaana. Hän eli tapahtumarikkaan ja (luullakseni) raskaan elämän, mutta huumorinsa ja elämänhalunsa hän säilytti viime vuosiin asti. "Elämää rakastetaan eläen." Äitimuorille eli siskolleen hän oli kertonut suunnittelevansa satavuotisjuhliaan.
Äitimuorin mukaan Simo-eno sai yllättäen ylioppilasvuonnaan voimakkaan henkellisen herätyksen, ja ryhtyi lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa lopettaen lyhyeen suunnittelemansa farmasian opinnot. Valmistuttuaan hän toimi yli kymmenen vuotta (1951-64) karismaattisena nuorisopappina Tampereen Harjun seurakunnassa, minkä jälkeen siirtyi Kotimaan päätoimittajaksi (1964-68).
Pappistyönsä ohessa Simo-eno opetti 1950-luvulla uskontoa Tampereen Reaalilyseossa. Alla lainaus erään luokan muistoista (täältä):
Simo T. (Simppa, Temppeli-Elvis) oli värikkäämpi uskonnonopettaja. Hänellä oli yleensä punainen vakosamettitakki, valkoinen paita ja värikäs solmio. Simppa laati julkaisun nuorison seksuaalivalistuksesta, joka tuohon aikaan aiheena oli varsin radikaali.
Oppitunnin alussa hän saattoi pyytää luokanjärjestäjää hakemaan takkinsa taskusta opettajainhuoneesta Helsingin Sanomat. Hän nosti sitten molemmat jalkansa opettajanpöydälle ja alkoi selata lehteä. Oppilaat lukivat samaan aikaan ääneen Uutta Testamenttia järjestyksessä ja lehden takaa kuului sitten välillä: "Seuraava!"Talvella 1966 Simo-eno joutui 38-vuotiaana auto-onnettomuuteen, loukkaantui vaikeasti ja jäi parin vuoden päästä lopullisesti sairaseläkkeelle. Eläkkeellä ollessaan hän jatkoi kirjoittamista ja toimi tarvittaessa lähipiirissä mm. vihki- ja kastepappina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti