Vajaa kuukausi sairastettu. Onneksi joka päivä on parempi - yhtä takapakkia lukuunottamatta. Pitkä sairastelu on vetänyt niin fyysisen kuin psyykkisen kunnon miinuksen puolelle.
Ukki on jaksanut paijailla ja tehdä hyvää ruokaa, Sisko kysellä päivittäin kuulumisia ja piipahtaa välillä teemukillisella - ja kertoa iloisia juttuja. Juniori on lenkittänyt ahkerasti Murua, jotta se on jaksanut tunnista toiseen kyhnöttää mamman viekussa. Kiitos Mummin mielenkohennustalkoisiin osallistuneille - onnistuitte!
Helmikuun alkuun varattu Madeiran matka piti perua, mutta päästiin sentään Ukin kanssa viikonlopuksi mökille. Rauhallista, lämmintä ja helppoa. Ukki palasi tänään kaupunkiin, mutta minä päätin jäädä Murun kanssa mökille.
Seikkailu sumussa ja hiljaisuudessa alkaa. Onneksi pimeys laskeutuu vasta puoli kuuden jälkeen!
Sumun jälkeen tulee aina aurinko! Toivomme sen tuovan terveyttä, pirteyttä ja hyvää oloa. Vaikka kyllä se sumukin välillä hellii.
VastaaPoistaKun uskaltaa kohdata sumun, mennä pikkuhiljaa sumun läpi, niin siellähän se aurinkokin yleensä pilkistää - ja paistaa. Murun kanssa, pikkupoikia kaivaten...
PoistaSumu on kaunista..
VastaaPoistaMutta voi sinnuu, kuukausi potilaana, ei mikään kiva asia. Mutta hyvä että alat tulla terveiden kirjoihin. Ja että sinulla on ollut (hmm ja on edelleen) hoitavat ja tervehdyttävät ihmiset ympärillä.
Toipuilemista!
Kiitos Orvokki! Suuri ja lannistava murhe on että tanssin joudun toistaiseksi infektioriskin takia jättämään. Harkoissa pyörii paljon puoliflunssaista väkeä ja kun lähekkäin tanssitaan, niin pöpöt lentää ja tarttuu. Katotaan josko vastustuskykyni pikkuhiljaa paranee ja pääsee takaisin tanssimaan, mutta mutta....
Poista