Laskiämpäri

Asuin 1950-luvun lapsena Helsingin Lauttasaaressa. Meillä oli vastavalmistunut, valoisa kerrostalohuoneisto Lauttasaarentien varrella (täällä). Oli erikseen makuuhuone, lastenhuone ja työhuone. Keittiössä oli sähköliesi, juokseva vesi ja viemäri sekä ikkuna pihalle ja Kirsti, joka juotti Siskolle ja minulle mukista raakoja kananmunia, jotta "tytöt vahvistuu". Keittiön takana oli vielä pieni apulaisen huone...

Mummin ja Taatan luona Karkussa oli iso hyvinhoidettu talo (täällä). Ei eläimiä - paitsi kissoja - eikä peltoja, vaan talon toisessa päässä Taatan kauppa - todellinen entisajan sekatavarakauppa. Maitoa, lihaa, leipää, kahvia, makeisia, mutta myös nauloja, kankaita, rukkasia eli kaikkea mitä Palvialan kylässä tarvittiin (täällä).

Vauraan talon keittiöön vesi kannettiin pihan pumppukaivosta. Likainen vesi kaadettiin keittiön nurkassa tai komerossa olevaan emaliseen laskiämpäriin - sekaan heitettiin myös muut maatuvat jätteet. Rusehtavaa vettä jossa kellui perunankuoria. Ämpäri tyhjennettiin pihan perällä olevaan kompostikasaan. Ilmeisesti jouduin harvoin tähän hommaan, koska en muista missä mummolan komposti oli. Sen sijaan muistan kaivon, josta Siskon kanssa saimme hakea ämpärillä juomavettä - aikuisen avustuksella. Veden pumppaaminen oli kivaa. Tunne, kun pumppu parin tyhjän pumppauksen jälkeen täyttyi painavasta vedestä, ja pisaroita roiskui lämpimille säärille. Mummolassahan oli aina kesä?

Pihan toisella puolella, pitkän varastorakennuksen nurkassa oli huussi, jossa oli kaksi reikää aikuisille ja yksi matalammalla oleva ja pienempi reikä lapsille. Pöntölle mennessä noustiin ensin pitkät rappuset, joten tarpeet putosivat noin kolme metriä ja jätöskasat olivat "hienostuneen" kaukana. 

Muistot nousivat kun Hertta Kuusisesta kertovassa kirjassa (Köngäs 2015) mainittiin laskiämpäri...