"Etkö pelkää?", kysyi ensimmäisenä niin Äitimuori kuin Juniorikin kuullessaan, että olen yksin pimeällä mökillä, kun tiistai-iltana tuli kolmen tunnin sähkökatkos. Yllätyin itsekin, että en pelännyt.
Jokin on vanhetessa muuttunut. Nuorempana ja suurperheen työssäkäyvä äitinä en ehtinyt enkä osannut ajatella, että viettäisin pari päivää yksin mökillä. Enkä edes halunnut, saatikka uskaltanut. Jos oli mahdollisuus olla hetki yksin, menin mieluummin kaupungissa elokuviin tai tapailin ystäviä.
Nuorempana olisin pelännyt yöpyä yksin mökillä, jossa naapuri oli kilometrin päässä ja ambulanssi yli tunnin matkan takana. Mitä pelkäsin? En tiedä. Yön täydellistä pimeyttä... Jos joku paha tulee... Jos kaatuu tai saa sairaskohtauksen, ja pitäisi päästä nopeasti hoitoon...
Nykyään olen mieluusti yksin, myös mökillä - pitkiäkin aikoja. Paitsi vuoden synkimpinä viikkoina - marraskuun puolivälistä vuoden loppuun, jolloin iltapäivän kolmesta aamukymmeneen jatkuva pimeys ahdistaa liikaa, etenkin mökillä. Yksinolossa olen myöhäisherännäinen. Yövyin mökillä ekaa kertaa vasta pari vuotta sitten, ja lähes hurahdin (täällä).
Yksin voi elää omassa rauhassa ja omassa tahdissa. Voi olla omien ajatusten kanssa ja puuhastella hissukseen. Ja mökillä lisäbonuksena on luonto, joka tulee eri tavalla lähelle kuin kaupunkikodissa.
Vai onko mökkiasumisesta nauttiminen sittenkin laiskuutta, kaavoihin kangistumista, pakenemista, haasteiden väistämistä? Ainakin se on itsensä kanssa rauhoittumista ja epämääräisen pelon voittamista!
Viikonloppu kaupungissa, ja maanantaina takaisin mökille - Murun kanssa!
Ikä on vähentänyt pelkoja minullakin. Pelon miettimisen sijaan tilalle on tullut rauhasta nauttiminen...
VastaaPoistaJa ehkä - toivottavasti - lisääntynyt itsetuntemus, jolloin yksikseen on ehkä helpompi olla??
PoistaYksineläjällä on ihan sama onko yksin kotona vai mökillä (paitsi ettei sellaista ole). Mutta saa olla oman itsen kanssa.,, se on kivaa, on aina ollut (siis parikymmentä vuotta) ja on kai jatkossakin. Aviossakin olin paljon yksin, kun mies oli aina matkolla, mutta silloin oli lapset ja työ. Onneksi en ollut pelkäävää sorttia, olla pienten lasten kanssa yksin isossa omakotitalossa isojen puiden keskellä eikä naapureita näkynyt, olisi joitakin peloittanut, etenkin pimeellä ajalla..
VastaaPoistaHyvää ysävänpäivää sinulle.
Joka ajassa eri asia painottuu. Ruuhkavuosina elämä painottuu lapsiin ja työhön, nyt eläkevuosina tuntuu että olen ehtinyt ja osannut tutustua itseeni eri tavoin kuin nuorempana. Myöhästynyneet ystävänpäivän toivotukset sinullekin!
PoistaOlen aina tarvinnut yksinoloa. En ole vielä koskaan toteuttanut sitä mökkioloissa ja pelkäsin jopa olla yksin omakotitalossa naapurien ympäröimänä. Nykyään kerrostalossa tunnen oloni aina turvalliseksi.
VastaaPoistaIson perheen äitinä lähdin toisinaan retriittiin yksin aurinkolomalle. Tunnen yhä pientä vetoa siihen, mutta ehkä päivä yksin rannalla yhteisellä lomalla miehen kanssa riittää.
Mukavaa mökkeilyä edelleen!
Tutussa paikassa viihdyn hyvin yksin ja parin päivän reissut yksin on kivoja, mutta viikon tai pidemmät matkat teen mieluusti Ukin kanssa. Matkamieltymykset ovat hioutuneet sopivasti yhteen lähes 40 vuoden kuluessa. Kävellään paljon, nautitaan hyvää ruokaa ja iltaisin istutaan lukemassa tai ipadin kanssa rannan tai puiston läheisyydessä. Hiljaisuudesta nauttien tai pari sanaa silloin tällöin vaihtaen. Ja herätään aikaisin ja mennään torille tai halliin...
Poista