Etta ja Otto ja Russell ja James

Runsas vuosi sitten keräsin blogiini listan kirjoista, joissa käsiteltiin ikääntymistä ja vanhuutta (täällä). Nyt tuntuu, että olen löytänyt uuden suosikkini eli Emma Hooperin kirjoittaman Etta ja Otto ja Russel ja James (Gummerus 2015). Kirja kertoo kasikymppisestä avioparista - Etasta ja Otosta - ja heidän ystävästään Russelista sekä James-kojootista - Etan kävelykaverista. Elämästä ja unelmista nyt ja ennen.

Olen lukenut vasta vajaat sata sivua, mutta olen jäänyt koukkuun. Alkusivuilla parikymppisen Etan ainoa sisko alkoi 1930-luvun Kanadassa odottaa aviotonta lasta. Hänet lähetettiin luostariin, jossa hän kuoli raskausmyrkytykseen. Vanhemmat ja Etta saivat kuolinviestin kirjeellä.

   Raskausmyrkytys. Sana, joka alkaa kovin karhealla äänteellä ja päättyy kovin lempeästi. Sana, jonka Etan äiti kuiskasi isälle ennen kuin heille oli selvinnyt, mitä kaikkea kirjeessä oikeasti kerrottiin. Sana, jonka isä toi varovasti kuin linnunpojan portaita ylös Etan huoneeseen. Hän lausui sen Sana, jonka isä lausui niin hiljaisella äänellä, ettei Etta ollut milloinkaan kuullut hänen puhuvan niin hiljaa. Sana viipyi Sana, joka viipyi hetken Etan korvissa, meni sitten päähän ja sitten yhtäkkiä kauhealla tavalla Etan sisimpään. 
   Äiti puhahti Etan huoneeseen, ja he kaikki kolme ymmärsivät, miten vähän tieto ja totuus merkitsivät. Kesti kauemmin, suunnilleen viikon, ennen kuin he huomasivat, millaisen aukon uusi sana oli tehnyt heidän äidinkieleensä. Ennen kuin he oivalsivat, ettei lapsensa tai sisarensa menettäneellä ole nimitystä.
   Kuukauden kuluttua Etta ilmoittautui opettajakoulutukseen.

Lainauksen korjaukset ovat omiani. Helmasyntini. Näkisinpä alkuperäistekstin... Kumminkin suomennos (Sari Karhulahti) on mukavaa kieltä ja luen mieluummin suomeksi kuin englanniksi. Mitä nyt raskausmyrkytys-sanan (engl. pre-eclampsia) lempeä loppu?

James lauloi mielellään. Se lauloi aina. Kojootin ääni on vähän niin kuin oboen. Ei laisinkaan epämiellyttävä. Välillä Etta lauloi mukana, välillä vain kuunteli. James lauloi enimmäkseen karjapaimenista. Toisinaan se lauloi myös virsiä tai koirilta oppimiaan radiohittejä mutta ei kovin usein. Enimmäkseen se lauloi karjapaimenista.

Jatkan tutustumista 82-vuotiaaseen Ettaan ja kertomusta hänen vaelluksestaan kohti merta - unelmaansa.

PS. Luin loppuun ja nautin. Etan, Oton ja Russelin elämät kietoutuvat kiehtovasti toisiinsa. Little Been tarinan kirjoittajan sanoin "kauniisti kirjoitettu ja viisautta säteilevä kirja".