Yksinlaulua ja ompeluseuraa

Mummi oli laulutunnilla, yksinlaulua opettajan kanssa. Oli vähä höhlä olo, mutta ope tuki. Sanoi että pysyn ihan hyvin äänessä ja voin mennä vaikka kuoroon, kun kerroin että kuorolaulu on ollut yksi nuoruuteni kariutunut haave. Lauluavain on paikka jossa ei-laulutaitoisia opetetaan löytämään laulun ilo, yksin tai ryhmissä tai vaikka kuorossa. Jatkan opettelua, vaikka ääni tärisee ja kurkkua kuristaa.

Johanna pyysi minua mukaan ompeluseuraan. Joukko ahkeria naisia tapasi tällä kertaa Tikkurilassa. Olipa hesalaisen vaikea löytää perille vain paperikartalla. Kahdesti kysyin neuvoa ja sain ystävällisiä ohjeita. Mummi on jo mummo, niin se vain on; vastaajat teitittelivät kohteliaasti. Perillä kaksi kutoi villatakkia lapsenlapsille, joista toinen oli vasta viikon vanha. Yksi näpersi erikoista palapäiväpeittoa, yksi kirjoneuleisia hiihtosäärystimiä ja yksi opetteli tekemään sukan kantapäätä. Yksi ompeluseuralaisista oli tuonut näytille kaksi sulosta nallea, jotka hän oli tehnyt nallekurssilla vanhoista kutistetuista villapuseroista. Syötävän suloisia!

Mummit myrskyssä

Taas sain houkuteltua äitimuorin keskiviikkokävelylle. Taas ensin empi ja tänään syystäkin kun iltapäiväksi oli luvattu lumimyräkkää. Mutta taas lähdettyään totesi, että mukavaa oli. Eikä edes vaakasuoraan vihmonut räntälumi paljoa haitannut kun mummit tarpoivat Otsonlahden rantaa Tapiolan keskukseen.

Kaisan cafeessa joutiin kahvit ja nuorempi mummi herkutteli aurajuusto-parsakaalipiirakalla, minkä jälkeen talssittiin takaisin Poikaystävän luokse. IsoMummi ei enää hengästykään yhtä paljon kuin aikaisemmin, kun Jorvissa on löydetty sopivat lääkkeet.

Ei tanssittu

Tanssit jäi tänään väliin, Ukki on mahataudissa. Mutta iloisiakin uutisia: tiedossa on MATKA. Sukunaiset lähtee huhtikuun lopussa Tallinaan. Sukunaisista pääsee tällä kertaa lähtemään Mummin lisäksi, isoMummi, 2 isotätiä ja 3 Mummin serkkua sekä mahdollisesti (toivottavasti) myös Mummin sisko. Porukan ikähaitari on 45-85 v. Perästä kuuluu.

Onneksi sain lähdettyä kävelemään, vaikken olisi millään viitsinyt. Tunnin kanavalenkki ihanan leudossa, tuulettomassa ilmassa piristi. Siellä se yksinäinen joutsen edelleen sinnittelee sorsalauman keskellä. Taitaa kävelijät sitä ruokkia.

Lupaus keväästä 1

Ostin Kulosaaren kukasta ruukun pieniä valkoisia iiriksiä, jotka kauppias laittoi pyynnöstäni lasiruukkuun ja ympäröi sammaleella. Tuli tosi kaunis asetelma ja ostin saman tien toisen samanlaisen. Mukaan tarttui myös kolme ihanaa ranskalaista kiemuravartista tulppaania. Kotona joulunjäännösamaryllikset joutuivat nurkkaan näiden uusien kevätkukkien alta. Joulukuun alussa ostamani valkoiset joulutähdet ovat muuten vielä voimissaan. Ne on kuitenkin siirretty jo hieman sivummalle.

Kohoneulesukat valmistuivat ja päätyivät heti Juniorin jalkaan. Näyttävät kelpaavan paremmin kuin raitasukat.

Ryijy 1928

Mökillä Mummin ja Ukin makuuhuoneessa on Äitimuorin vanha ryijy, jonka Äitimuori on saanut ristiäislahjaksi syksyllä 1928. Ryijyn koko on 150 # 220 cm. Se on tehty kahdessa osassa kangaspuilla Äitimuorin äidin (= Alma-pikkumummin) kotona Anjalan Ahvion kylässä Kymenlaaksossa. Äitimuorin tarkennuksen mukaan ryijyn on tehnyt pikkumummin isosisko, joka oli Äitimuorin kummitäti.

Kirpparijakkaroita

Pilvinen ja hämärä päivä Salon mökillä Enäjärven rannalla. Pieni Kitulan kyläkin kuuluu nykyään suur-Saloon, vakka Salon keskustaan, mm. ihanalle torille, on matkaa yli 30 kilometriä.

Koira nukkuu käpertyneenä Ukin nojatuoliin, Juniori näprää I-palaa ja Ukki tiskaa. Mökki on ihmeen siistinä, vaikka kakkosPoika oli täällä viime viikonloppuna kavereidensa kanssa. Ei edes hiiriä ja lämminvesikin toimii. Jakkaroista vihreä on Salon torilta ja pöyrällinen Hietsun kirpputorilta.

Aamu mökillä

Notskipaikka odottaa istuskelijoita ja rantamökki kesäasukkaita. Ja Ukki odottaa kesäiltoja jolloin Pikkupojan kanssa paistetaan Makkaraa.

Sukkia 6

Löysin uuden kivan sukkamallin, kohoneulesukat, Novitan sukkalehdestä. Kiva ja helppo kutoa. Nyt vaan paria kutomaan. Vasen sukka syntyi eilen Kari Kuuvaa kuunnellessa, oli vieraana Puhelinlangat laulaa -ohjelmassa.

Täysikuu mökin ikkunasta

Kuukalenterin mukaan virallinen täysikuu on vasta sunnuntaina 27.1., mutta nyt se jo näyttää täydeltä. Onneksi päästiin mökille. Nostureiden ja majakoiden lisäksi rakastan seurata kuuta, sen nousua ja kulkua taivaalla. On kiehtovaa katsoa kun kuu nousee taivaanrannan takaa, liike näkyy melkein paljailla silmillä. Eräällä Korfun matkallamme oli täysikuu ja kirkas taivas koko viikon; hotellihuoneen parveke oli merelle ja kohti kuunnousua. Istuimme joka ilta kuin tatit ja tuijotimme tunnin taivaanrantaa kunnes kuu oli korkealla. Vasta sen jälkeen suostuin lähtemään syömään. Onneksi Ukki ymmärsi.

Pitää ainakin kirjakaupassa vilkaista uutta kirjaa "Kuu taivaalta", jossa lehtijuttujen mukaan on kuuharrastaja Tommi Laurinsalon ottamia fantastisia kuvia kuusta. Eli on muitakin hurahtaneita.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288510837383.html#

Kukkia ja kävelyä

Aurinko sen tekee. Pitää saada kukkia ja jopa tahtoo ulos kävelemään. Eilen sain houkuteltua äidinkin (84v) kävelemään. Yritti vastustaa, mutta kun sai lähdettyä, totesi että mukavaa on.

Mentiin käsikynkkää, välillä pysähdyttiin hengittämään ja ihailemaan kimaltelevaa lunta. Poikettiin myös kukkakaupassa ja äiti osti minulle kevättalven ensimmäiset tulppaanit.

Lämpöä talveen

Viime vuonna innostuin kutomaan siksak-päiväpeittoja Novitan Isoveli-langasta. Tämä väri on nyt Isomummin ja Poikaystävän sängyllä ja toinen samanlainen on pikkuH:lla. Sinisen sävyisen peiton sai Siima synttärilahjaksi. Peitto on kiva ja nopea kutoa kaksinkertaisesta langasta 10-puikoilla. Mutta yllättävän paljon menee lankaa.

Tanssiin kutsu

Yli 10 vuotta vanhoille tanssikengille tuli taas käyttöä. Sain huokuteltua Ukin jälleen tanssikurssille. Pääsimme varasijalta eläkeläisten vakiotanssikurssille venäläissyntyisen Marinan oppiin.

Kahdeksan paria opetteli tänään hidasta foksia. Vaikeata oli. Tanssi tuntui erilaisilta kuin se nopea foksi jota aikaisemmin olen osannut. Olen käynyt erinäisiä tanssikursseja, mutta edelleen aina kun kohtaa uuden opettajan tuntuu ettei ole kyseistä tanssia koskaan tanssinutkaan. Ukki pärjäsi aika hyvin.

Ylös, ulos ja lenkille!

Kumma, ettei se pysy luissa ja ytimissä. Se että liikunta todella piristää ja nostaa alhosta. Tänään taas tunsin sen mielon hyvin. Ensin en muka jaksanut lähteä, vaikka oli sata hyvää syytä: talven ihanin aurinko, sopivasti pari pakkasastetta, ei liukasta, kävelytiet hyvin aurattu, koira joka tarvitsi lenkkiä ja aikaa päivälenkkiin.

Onneksi sain pakotettua itseni liikkeelle. Ja jo pari sadan metrin reippaan kävelyn jälkeen tuli hyvä fiilis: tätä minä rakastan. Tehtiin Koiran kanssa tunnin reipas kanavalenkki.

Ukki luki netistä, että päivä pitenee jo nyt noin puoli tuntia viikossa.

Sukkia 5

Nykyään tulee jo tasaista jälkeä ja kantapäät onnistuvat ilman sivureikiä. Tykkään lastensukista, joissa kantapää ja terä erivärillä. Tykkäisin myös raitasukista (mutta en valmisraitalangalla tehdyistä), mutta kun en jaksaisi päätellä. Onko kokeneilla ratkaisua? Toisaalta ainakin oma nuoriso tuntuu pitävän yksivärisistä sukista.

Seuraavaksi tarvitsisi varmaan kutoa kasvaneille pikkupojille uudet villatakit ohuesta villalangasta. Mummin, kuten oman mumminikin (1950-60-luvuilla), mielestä ohutta villatakkia tarvitsee aina, myös kesällä.

Runebergin torttuja ja taidetta

Esikoinen tuli perheensä kanssa syömään ja toi tuomisena aamulla leipomiaan Runebergin torttuja. Herkullisia. Pääruokana oli Mummin lammaspataa (lammasta, purjoa, sitruunaa ja valkosipulia), riisiä ja fetasalaattia. Parasta yrteillä maustettua fetaa saa Hakaniemen hallista Reinin lihaa vastapäätä. Samalla ostetaan aina myös valkosipuli- tai yrttioliiveja.

Huolimatta fantastisesta auringonpaisteesta lenkki jäi tänään lyhyeksi. Ukki oli vähä flunssainen enkä yksin (tai Koiran kanssa) viitsinyt kävellä. Ja aikakin oli tiukilla, sillä sukulais-Sanna pyysi yllättäin kanssaan katsomaan Ateneumin näyttelyä "52 sielua". Puhuttelevia maisemia ja paljon väkeä. Mutta eilen illalla Teemalta tuli upea dokumentti Marina Abramovicista. En ollut aikaisemmin kuullutkaan moisesta, mutta opin että hän on kuuluisa performanssitaiteilija. Kuvattiin mm. hänen MoMa:n näyttelyä, jossa hän 3 kuukauden ajan joka päivä istui näyttelytilassa 7 tuntia tuolilla. Näyttelyvieraat saattoivat istua häntä vastapäätä, jolloin nämä kaksi tuijottivat herkeämättä toisiinsa. Vaikuttavaa; intensiteetti välittyi jopa telkkarin kautta.

Talvivarustus

Tänään kaivettiin ekaa kertaa tänä talvena esiin täysi pakkasvarustus: sisäturkki (palvellut yli 20 v), turkishanskat (uudet, Prismasta), kasmirkaulahuivi (kirpparilta), villamyssy (vuosia sitten myyjäisistä), tutut korvaläpät, Clarksin ihanat karvavuorikengät (palvelleet yli 5 v; näissä ei koskaan palele), Haltin paksut valkoiset välihousut (vuosi sitten ostettu Haltin outletistä enkä enää luopuisi), mustat rikkikuluneet tuulihousut, Marmotin lila välipusakka (aina päällä talvella), turkinvärinen villatakki (pari vuotta sitten saatu lahjaksi työnantajalta) ja mustat Pirkka urheilusukat. Johan tarkeni. Mittarissa Itä-Helsingissä aamulla 22 astetta; Sisko sanoi että Espoon puolella oli ollut 28 astetta.

Koira on taas viikon kylässä, joten on pakkokin käydä ainakin pikkulenkkejä. Tänään yksinäinen joutsen kyyhötti umpeen jäätyneellä kanavan jäällä, ei edes sorsia näkynyt. Näytti pystyynjäätyneeltä. Lontoossakin on kuulema satanut lunta. Mitenköhän Tyttö tarkenee kun jätti paksuimmat talvivaatteet Suomeen?

Ukin kanssa uimassa

Ukki kerkiää: aamulla oli uimassa Juniorin kanssa ja iltapäivällä Ykkösen kanssa. Tulin ihan kateeksi kun kuuntelin Ukin innostunutta selostusta saunomisesta pikkupojan kanssa. Ehkä molemmille muistui mieleen syksyinen ihana Kreetan loma, josta yllä oleva valokuva.

Välissä Ukki ehti vielä käydä lastaamassa peräkärryn täyteen remonttiromua Migutsin uudesta asunnosta. Illalla syötiin Ukin eilen valmistamaa siskonmakkarakeittoa ja Mummin hedelmäsalaattia sekä katsottiin Voice of Finlandia. Ei muuten syöty Ingmanin lakujäätelöä, jota olemme syöneet varmaan vuoden lähes päivittäin.

Mäkelänrinteen uimahallin kahvilasta saa poikien mukaan Helsingin parhaimmat pullat, isoja ja aamulla leivottuja. Lupasivat tuoda ensi viikolla maistiaiseksi minullekin, pullaexpertille. Ja kahvilassa on kuulema mukavat, tuttavallisesti tervehtivät myyjät.

Laulut jatkuvat

Toinen kerta laulutaidottomien laulukerhossa. Kaikki mummot lauloimme antaumuksella, osa jo viimesyksyn konkareita, vuorossa mm. "Lululla on kolme mieltä (ei miestä)" sekä Päivänsäde ja menninkäinen. Illalla istuin cafe Ursulassa, jossa vartti vaille kahdeksan tuli valomerkki; mikä sinällänsä oli vähä outoa. En ole ainakaan kymmeneen vuoteen ollut enää baarissa valomerkin aikoihin. Jäin kuitenkin miettimään viikonlopun iltalehdessä olleita Jungerin sanomaksi pantuja sanoja: "Kuolema on kuin valomerkki - sen tietää tulevan, muttei se estä hauskanpitoa."

Sukututkimus etenee

Muistoja joulusta ja vinkkejä keväästä

Pari viikoa sitten Itiksestä löytyi vielä joulukukka-asetelmia puoleen hintaan. Vaikka kaikki (lähes) joulukoristeet on kotoa jo postettu, piti ostaa kun oli niin kaunis. Taitaa kestää helmikuulle!

Leikatuista pelargoneista pukkaa pieniä vaalean vihreitä lehtiä. Harmi, että pitää vielä typistää pois ainakin maaliskuun alkuun.

Onneksi on sisko!

Taas oli Sisko tarpeen. Istuttiin ja terapoitiin itsejämme ja toisiamme pari tuntia. Ja juoruttiin vain pikkusen. Kampin Roberts cafe sopii tähän hyvin. Mukavat löhötuolit, hyvä kahvi ja tilaa hengittää. Mummille sopii että asiakkaina myös vanhempia immeisiä. Ja Itä-Helsingistä pääsee sukkelasti metrolla.

Vanhuus ei tule yksin

Aurinko pilkisti

Kahden aikaan taivas repesi ja matalalla oleva talviaurinko lävisti luonnon. Se pakotti ulos, vaikka aamulla vielä ajattelin että tänään en jaksa kävelyä. Kiersimme Ukin kanssa lahden rantaa vajaa tunnin, ihastelimme vastaantullutta, puolivuotiasta mäyräkoiran pentua ja minä ruokin yksinäisen joutsenen (Ukki, leipurinpoika: "Minä en heitä leipää linnuille.").

Auringonpilkistyksestä huolimatta mieli halajaa valoon ja lämpöön. Mielessä lokakuun kaksi ihanaa viikkoa Kreetan saarella mukavalla porukalla: Mummin ja Ukin lisäksi Juniori sekä Esikoinen pikkupoikien kanssa; vävy jäi Suomeen tienaamaan matkarahoja. Varattiin Finnmatkojen äkkilähtö, mukava huoneistohotelli Chanian kyljessä aivan rannassa. Alkuun outoa oli se, että perhehotellissa oli vain suomalaisia; mutta siihenkin tottui. Ilmat suosivat, jopa paremmat kuin joillakin Thaimaan matkoillamme. Ja meri oli ihanan lämmin, kirkas ja tyyni. Lisäksi Kreetan tunteva Veli neuvoi hyviä, turisteilta piilossa olevia ruokapaikkoja.

Pikkumies kylässä

Luettiin Mummin kanssa, leivottiin Ukin kanssa, poltettiin takkaa, kikatettiin ja syötiin suklaajätskiä. Eli tehtiin kaikkea mistä Mummi ja Ukki tykkää. Toivottavasti voidaan jatkaa ensi viikolla.

Laula, tyttö, laula

Viimein sain toteutettua monivuotisen haaveeni ja hakeuduin ei-laulutaitoisten laulutunneillle. Yli 60-vuotiaille tarkoitetulla kurssilla on 12 mummua ja 2 ukkia, kaikki innokkaita kuin lapset. Tänään lauloimme vasta Hämähämähäkkiä ja "Arvon mekin ansaitsemme".

Ääni värisi, mutta uskalsin laulaa, ja oli vielä kivempaa kuin kuvittelin.

Keveyttä elämään

Oltiin Juniorin kanssa eilen leffassa, nähtiin pikkuH:n kehuma ranskalainen Koskemattomat. Halvaantuneesta miljonääristä ja tämän renttu-avustajasta kertova elokuva oli kehujensa arvoinen, suositeltava. Päivänäytöskin Kinopalatsissa oli lähes täynnä, pääasiassa eläkeläisnaisia. Täysin erilainen yleisö kuin iltanäytöksissä, hintaakin vain 7 euroa. Koskemattomat (Intouchables) - en oikein saa kiinni, mihin nimi viittaa. Keveyttä ja huumoria vaikeisiinkin elämäntilanteisiin - siinä olisi opittavaa. Ihana naivi loppu. Odotankin innolla toista pikkuH:n kehumaa leffaa Searching for sugar man, jonka hän näki Tanskassa ja joka netin mukaan tulee maaliskuussa myös Suomeen.

Tänään katsottiin pikkuH:n kanssa vielä Sessons-leffa. Siinä ihana Helen Hunt näyttelee seksiterapeuttia, joka opettaa seksin saloja polioinvalidille. Älyttömän kiva elokuva, voi suositella kaikille.

Pelargonit talvikuntoon

Loppiainen joulun loppu

Loppiainen meni ja tänään heitin kuusen pois parvekkeelta. Yksi kauneimmista kuusistamme, koristeena vain sähkökynttilät. Valvon usein yöllä, joten jään kaipaamaan kaunista kaveria. Nyt parveke näyttää tyhjältä, odottaa kevätkukkia. Laitoin lisää talipalloja; tuli tiaisia, mustarastas ja pörröinen orava. Mummin isot olohuoneen ikkunat ovat sopivan matalalla, että pikkuMinikin pystyy tuettuna seisomaan ja seuraamaan parvekkeen elämää. Molemmat pikkupojat rakastavat katsella vakivierasta, oravaa, joka yrittää saavuttaa talipalloja.

Hedelmäsalaattia kehiin

IsoMummilla ja Poikaystävällä on aina jääkaapissa hedelmäsalaattia; sitä syödään jugurtin ja itsetehdyn myslisekoituksen kanssa. Tarjoilut valmistaa aina Poikaystävä. Jouluna he toivat meillekin hedelmäsalaattia (suklaan lisäksi). Nyt Ukki on alkanut toivoa että meilläkin olisi hedelmäsalaattia jääkaapissa, myös joulun jälkeen. Meillä tarjoilut valmistaa Mummi, vaikka Ukki onkin muuten perheen ruokavastaava. Iso kulhollinen riittää noin kolmeksi päiväksi: aamupalaksi, jälkiruuaksi ja välipalaksi. Ja hyvää on. Näin varhaiseläkeläiset ottavat oppia kokeneemmista, yli 80-vuotiaista konkareista. Tänään sekoitettiin taas paria laatua omenaa, päärynää, banaania, hunajamelonia, mandariinia, viinirypäleitä ja purkkipersikkaa liemineen + hiukka sokeria, vaikka sen Poikaystävä taitaa jättää väliin. Jouluna IsoMummi lisäsi salaattiin kermavaahtoa ja Ukki kinuskikastiketta.

Lontoon tyttö lähti

Niin se taas meni loma ja joulu. Röbö palasi Lontooseen jatkamaan opintojaan. Seuraava loma on pääsiäisenä; ei ollut varma tuleeko Suomeen. Mutta Ukin kanssa katselimme jo Lontoossa pelattavia Chelsean ja Arsenalin kotiotteluita. Harmi, että parhaat pelataan jo tammikuussa.

Onneksi joulukuun alussa ostamani joulutähdet vielä kukkivat kauniina. Ja nyt perunan kuorintaan, Ukki tekee lohikeiton kun tulee lentokenttäkeikalta.

Ihanat nosturit

Ihana aurinko, tervetuloa! Käveltiin Mustikkamaan ympäri. Parkkipaikka ihan täysi, paljon venäläisiä. Rantareitti oli jäinen ja liukas, mutta hiekotettu. Ukki pärjäsi jopa ilman liukuesteitä. Mustikkamaalta näkyi hienosti Kalasataman nosturit. Yksi vinoumani, mutta nosturit ovat upeita ja kuvauksellisia. Rakastan myös majakoita. Mitähän Freud tuumaisi? Otin jopa I-palan (kuten isoMini sanoo) mukaan kävelylle, jotta saan kuvia nostureista, kun en vielä osaa liittää kameralla otettuja kuvia I-palan teksteihin. Nyt kalkkis-Mummin olisi kyllä korkea aika opetella tämä taito. Saisi paljon parempia kuviakin.

Kävelyllä!

Kun aamulla avasin ulko-oven, ilostuin ja yllätyin. Lintu lauloi selkeällä ja kovalla äänellä ja niin pitkään että ehdin pysähtyä kuuntelemaan. Sydän hypähti ja mieli valostui. Kiitos lintu; laatuja en tunne.

Innostuin jopa kävelemään: Kierrettiin Juniorin kanssa Meilahdessa. Rantatiellä lähes törmäsimme lenkillä olleeseen presidenttiin, joka pipo silmillä ulkoilutti mopsi-koiraansa. Lopuksi kahviteltiin mukavassa Regatassa. Tupa oli täysi keskellä perjantaipäivää ja hyvä tavallinen kahvi, vaikka pahvimukista. Regatan kehutut korvapuustit eivät ole minun makuuni: liian tummia ja kovia, parasta niissä on tuoreus, ei maku. Harmi, sillä olen korvapuustifani.

Paastopäiviä?

Rakastan Mysi Lahtisen keittokirjoja, vanhojen perusruokien ohjeita. Kermaa ja voita voi halutessaan vaihtaa kevvyempiin vaihtoehtoihin. 

Etenkin kaalikääryleiden paras ohje löytyy hänen kirjoistaan. Ihanin käärylemuistoni liittyy vuoteen 2006, jolloin Lordi voitti euroviisut. Olimme viisujen aikaan ystäväporukalla (mm. Siima ja Ilari sekä Heikki vaimoineen) Moskovassa. Mennessä uhosin "jos Lordi voittaa, tarjoan kaikille sampanjaillallisen". Pidin sekä Lordin että Suomen voittoa mahdottomana. Illalla olin jo unohtanut koko euroviisut, aamiaisella ystävät tervehtivät minua suut virneessä: "Koskas se illallinen sitten on?" En uskonut korviani. Syksyllä kotona sitten venytettiin ruokapöytää ja kymmenen hengen matkaporukka nautti Mysin kaalikääryleitä ja venäläistä sampanjaa. Kiitos Mysi tästäkin kivasta illasta.

Ps. Kiitos muuten kommenteista. Olin niin tottunut, ettei niitä yleensä ole, etten alkuun edes huomannut niitä. Eilen illalla vasta jäin tuijottamaan kommentti-ruutua ihmeissäni. Ruokaa meilläkin saa hyvää, Ukin tekemää, mutta mimosat pisti vakavaksi. Ja sade nyt on ihan tuttu juttu.

Kirjeitä menneisyydestä

Puhtaaksikirjoitan 1920-luvulla syntyneiden vanhempieni kirjeitä, joita he ovat kirjoittaneet toisilleen  ennen syntymääni ja avioliittonsa alussa. Kirjeissä on paljon rakkautta ja ihanaa ajankuvaa opiskelijaelämästä 1940-luvun lopussa. Tutustun uusiin piirteisiin vanhemmissani. Katsotaan mitä vielä syntyy. Ainakin olen innostunut, jopa niin ettei meinaa ehtiä plokia päivittämään.

Kävelyt jäi vielä tänään kävelyksi Itiksessä ja sielläkin rajoittui S-marketiin ja käyntiin sen vieressä olevaan Roberts coffeeseen. Se on suosikkikahvilani Itiksessä, se joka on keskustan päässä, ei Stockan päässä. Mukavan pieni, hyvä kahvi ja kolme ihanaa nojatuolia sekä bonuksena mukavat myyjät. Etenkin se tosi puhelias, ystävällinen, palvelualtis nuori tyttö.

Kevennystä

Kuhaa, salaattia ja hedelmäsalaattia. Mutta kävely jäi vielä ajatukseksi, sohvannurkka houkuttaa ja koukuttaa liikaa. Ehkä huomenna? Onneksi on tarjolla hyviä tekosyitä: pimeetä, liukasta, sataa....

Sataa ja sataa