Aurinko pilkisti

Kahden aikaan taivas repesi ja matalalla oleva talviaurinko lävisti luonnon. Se pakotti ulos, vaikka aamulla vielä ajattelin että tänään en jaksa kävelyä. Kiersimme Ukin kanssa lahden rantaa vajaa tunnin, ihastelimme vastaantullutta, puolivuotiasta mäyräkoiran pentua ja minä ruokin yksinäisen joutsenen (Ukki, leipurinpoika: "Minä en heitä leipää linnuille.").

Auringonpilkistyksestä huolimatta mieli halajaa valoon ja lämpöön. Mielessä lokakuun kaksi ihanaa viikkoa Kreetan saarella mukavalla porukalla: Mummin ja Ukin lisäksi Juniori sekä Esikoinen pikkupoikien kanssa; vävy jäi Suomeen tienaamaan matkarahoja. Varattiin Finnmatkojen äkkilähtö, mukava huoneistohotelli Chanian kyljessä aivan rannassa. Alkuun outoa oli se, että perhehotellissa oli vain suomalaisia; mutta siihenkin tottui. Ilmat suosivat, jopa paremmat kuin joillakin Thaimaan matkoillamme. Ja meri oli ihanan lämmin, kirkas ja tyyni. Lisäksi Kreetan tunteva Veli neuvoi hyviä, turisteilta piilossa olevia ruokapaikkoja.