Toinen kerta laulutaidottomien laulukerhossa. Kaikki mummot lauloimme antaumuksella, osa jo viimesyksyn konkareita, vuorossa mm. "Lululla on kolme mieltä (ei miestä)" sekä Päivänsäde ja menninkäinen. Illalla istuin cafe Ursulassa, jossa vartti vaille kahdeksan tuli valomerkki; mikä sinällänsä oli vähä outoa. En ole ainakaan kymmeneen vuoteen ollut enää baarissa valomerkin aikoihin. Jäin kuitenkin miettimään viikonlopun iltalehdessä olleita Jungerin sanomaksi pantuja sanoja: "Kuolema on kuin valomerkki - sen tietää tulevan, muttei se estä hauskanpitoa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti