Kuvakulmia

Ehkä jopa yllättäen olen viihtynyt tosi hyvin mökillä myös näinä alkutalven pimeimpinä päivinä, joita aiemmin olen kammoksunut. Tosin Espanjan valon jälkeen olen elänyt Suomen pimeyttä vasta puolitoista viikkoa ja koko sen ajan minulla on myös ollut enemmän tai vähemmän seuraa, ja mieluista seuraa.

Viimeiset seuralaiset - Lontoontyttö ja Love-kissa (täällä) - lähtivät mökiltä vasta eilen. Ja tänään minä matkaankin jo eteenpäin - Tyttärien Tilalle Merimaskuun hoitamaan Opiskelijatytön 1,5-vuotiasta esikoista. Joten ehkä en voi vielä päätellä, että olisin alkanut viihtyä loppusyksyn ja alkutalven pimeydessä...

Mutta kaunista pimeyden keskellä on - myös sisällä :) Ehkä kysymys on vain näkökulmasta tai kuvakulmasta…

Hyvää Uutta Vuotta

1.1.2026 klo 9.00

Kisuli kaverina

Lontoontytön Love-kissa on viihtynyt joulun Ukin mökillä ja ilahduttanut kujeillaan meitä kaikkia. 

Love (lausutaan Luuve :) rakastaa ahtaita koloja ja koreja. Ja korkeita paikkoja.

Jouluksi kotiin

Tuli ikävä Suomea ja omaa perhettä :) Päätin tulla jouluksi koto-Suomeen ja palata takaisin Espanjaan vasta ensi vuoden puolella. Ukki ja Muru jäivät viettämään joulun aikaa kaksin Fuengirolan vuokrakämppään. 

Lensin Suomeen aatonaattona. Ja aattona ajoin Ukin mökille, jossa jouluna minun lisäkseni yöpyivät Opiskelijatyttö puolisonsa ja 1.5-vuotiaan taaperon kanssa sekä Lontoontyttö Love-kissan kanssa. Ja tietenkin myös Opiskelijatytön Dora-koira.

Pääosan joulusta vietimme Ukin mökistä viiden kilometrin päässä olevalla Esikoisen mökillä, jossa hänen lisäkseen yöpyivät Puoliso, 7-vuotias ekaluokkalainen ja 14-vuotias teini. Toinen perheen teini-ikäisistä oli päässyt viettämään joulua parasystävänsä perheen kanssa Keski-Eurooppaan.

Jouluni oli kaikkinensa ihana - omanlaiseni. Olin tyytyväinen, että päätin sittenkin viime metreillä viettää pyhät Suomessa. Nautin tutuista koti- ja suomijutuista - suurperheen sähellyksestä, tyttärien ja ”vävypoikien” tekemistä joulusapuskoista ja lähimetsästä haetusta tuoksuvasta joulukuusesta. Ja mökillä näkyvästä tähtitaivaasta :)

Ja nautin jopa Suomen ilmoista. Oli kuivaa ja lämmintä, eikä pyhinä edes satanut kertaakaan. Ja aurinkoakin nähtiin…

Eikä minun tarvinnut edes tehdä mitään - sain vain olla ja istua näinä mummoina ja nauttia läheisistäni. Kaikki tehtiin ja tuotiin valmiina. Kiitos Rakkaat. 

Joulurapu rannalla?

Ei, vaan kuivettunutta kesäpalmun kuorta :)

Kodikkuutta vuokrakämppään

Aamuauringon valaisemaa vuokrakämppää: 

uusi matto, jouluseppele ja lasimaljakko sekä punainen postikortti ja jouluisia kukkia.

Vuokrakämppämme (täällä) Fuengirolan rantabulevardilla on kalustettu tosi tylsästi. Yhdistetyssä olohuone/avokeittiössä on neljän hengen ruokapöytä ja kaksi tylsää laatikostoa sekä huoneen kokoon nähden aivan liian iso ja epämukava halpissohva. Ja viime vuonna Ukin pyynnöstä omistajan ostama Ikean nojatuoli, jossa onneksi on hyvä ja tukeva istua, lukea ja katsoa telkkua.

Mutta - ja iso mutta. Asunnon paikka paikallisasukkaiden ja kivijalkakauppojen keskellä on juuri sitä, mistä tykkään. Samoin kuin aamuaurinkoon aukeava iso näköalaparveke (täällä). Ja lisäksi sinne saa ottaa koiran. Nämä kolme asiaa ratkaisivat sen, miksi emme ole vaihtaneet toiseen tätä jo viime vuonna vuokraamaamme kämppää. Ja ehkä tähän on vaikuttanut vähän myös asunnon tuttuus ja iästä johtuva laiskuus…

Tänä vuonna Ukki asuu Fuengirolassa peräti neljä kuukautta, joten halusin yrittää tehdä karusta kämpästä edes hieman kodikkaamman. Toki myös omaksi ilokseni. Aiemmin kirjoitin, että ostaisin Malagan Ikeasta joulukuusen ja maton (täällä). Asunnossahan ei ole yhtään mattoa eikä ainuttakaan taulua…

Lopulta luovuin joulukuusesta ja sen sijaan ostin Fuengirolan joulumarkkinoilta kaksi muovista havuseppelettä, jotka kiinnitin villasukkalangalla verhotankoihin. Ja heti asuntoon tuli vähän kodikkaampaa :)

Muutenkin luovuin hankalaksi kokemastani Ikean matkasta ja suunnittelemani maton ostin kävelymatkan päässä olevasta Dunnes-tavaratalosta. Kaupan ainoa matto oli 170x240 cm:n kokoinen beige-vihreä juuttimatto. Mutta jees - se oli juuri sopiva minulle. Raahasin satasen maton vuokrakämpille ja se istui kuin valettu kämpän lattian ja kalusteiden (tylsiin) väreihin, ja muutti nekin vähemmän tylsiksi :) Matto sopi hyvin myös omistajien hankkimaan vihertävään torkkupeittoon ja minun aiemmin ostamaan kirjavaan sohvatyynyyn. 

Taas tuli todettua, että matto tekee huoneelle kuin huoneelle ihmeitä. Se tuo pehmeyttä ja väriä, ja vähentää huoneen kalseutta ja kaikuvuutta, Ja se myös sitoo tilan irralliset kalusteet toisiinsa. Olenkin joka päivä entistä tyytyväisempi ostokseeni :)

Läheisestä hyväntekeväisyyskaupasta löysin vielä sattumalta lasisen maljakon neljällä eurolla. Ja kirkkoaukion kukkakioskista ostin aiemmin hankkimani joulutähden seuraksi jouluisen ”risukimpun” ja roikkuvan kultaköynnöksen. Edellinen sopi loistavasti uuteen lasimaljakkoon ja jälkimmäisen ripustin roikkumaan sivuikkunan verhotankoon. 

Kummasti kolkko vuokrakämppä muuttui eläkeläisten (suht) kodikkaaksi talvikodiksi. Ukille maaliskuun loppuun asti ja minulle parin lyhyemmän vierailun ajaksi. Hyvä mummi :)

Ripustin vielä asunnon oveen kahden euron käpykoristeen :)

Memoria y Deseo

Giorgio de Chirico: La estatua silenciosa / Hiljainen patsas (Ariadna), 1913

Malagan Picasso-museon vaihtuvan näyttelyn nimi oli Picasso: Memoria y Deseo - suomeksi Muisti ja Kaipuu (tai Himo). Nimensä mukaisesti vaihtuvat näyttelyt vaihtuvat tiheästi. Nykyinen näyttely kestääkin vain viisi kuukautta eli marraskuusta ensi vuoden huhtikuuhun.

Vaikka kuinka yritin tavata ko näyttelyn englanninkielisiä esitetekstejä, en ymmärtänyt mistä näyttelyssä oikein oli kysy. Mikä oli näyttelyn juoni? Joten kunhan vain ihmetellen kiertelin ja katselin toisen kerroksen isossa näyttelysalissa…

Esillä oli Pablo Picasson ja parin hänen aikalaisensa maalauksia ja piirroksia pääosin saksalaisista nuseoista sekä Picasson lapsena ja teini-ikäisenä tekemiä töitä, jotka oli lainattu taiteilijan lapsuudenkotimuseosta (Casa Natal) Malagasta (täällä). 

Tykkäsin mm. italialaisen Giorgio de Chiricon (1888-1978) parista työstä sekä runoilijana tunnetun espanjalaisen Federico Garcia Lorcan (1898-1936) Suudelmasta. Myös Picasson harmaan ja beigen sävyissä tehty piirros naisen päästä vuodelta 1926 viehätti minua. 

Kun olin kiertänyt Picasso-museon molemmat näyttelyt - ns. pysyvän (täällä) ja tämän ns. vaihtuvan näyttelyn, olin aivan poikki. Ihmettelen, miten jotkut pystyvät kiertämään yhden päivän aikana kolme tai neljäkin näyttelyä tai museota…

Giorgio de Chirico: La confusion del taumaturgo, 1926

Federico Garcia Lorca: El beso (Suudelma), 1927

Pablo Picasso: Cabeza de una joven de frente y de perfil (Naisen pää edestä ja profiilissa), 1926

Pablo Picasso: Estudio con cabeza de yezo (Studio kipsipään kanssa), 1925 

Jonnan ohjeella

Eipä jätä kudin rauhaan Aurinkorannikollakaan :) Iltaisin tulee usein kaivettua puikot esiin. Viimeksi valmistui sini-mustat miesten sukat, joista tykkään kovasti. Pitkä kuviovarsi ja kivat, yksinkertaiset kuviot. 

Kokoa 43 olevat sukat syntyivät nopeasti Seiskaveikka-langasta, 3,5 puikoilla ja 60 aloitussilmukalla. Tämä Jonna Nordströmin suunnittelemien sukkien ohje löytyy ilmaisena Meillä kotona -sivustolta (täällä). 

Murtsi matkassa

Muru pärjää loistavasti Fuengirolassa. Se tykkää kävellä lumettomilla ja lämpimillä kaduilla. Se rakastaa pitkiä aamukävelyjä, joiden aikana ensin kuljetaan pitkä pätkä rantabulevardia ja loppupätkä seikkaillaan sokkeloisilla kaupunkikujilla. Ja loppuviimeksi istutaan maitokahville ison puiston reunalle tuttuun paikalliseen kuppilaan (täällä). 

Mutta eniten se sittenkin ehkä tykkään löhötä vuokrakämpän sohvalla vilttien alla, kuten emäntänsäkin. Litistyksissä emännän kyljessä :)

Picasson naisia

Desnudo acostado con gato (Makaava alaston kissan kanssa), 1964

Olen hurahtanut taidemuseoihin. Ja hurahdus tuntuu vain pahenevan, siitä on tulossa oikea intohimo. Voisi ehkä sanoa, että elämäni on kulkenut kymmenen vuoden hurahdus- eli intohimojaksoissa :) 

Nelikymppisestä viisikymppiseen intohimoni oli perhe - puoliso, viisi lasta ja koira - paritalon puolikas, mökki ja puutarha. Seuraavat kymmenen vuotta elämästäni kului intohimoisen tietokirjoittamisen parissa ja ikävuodet 60:n ja 70:n välillä sydämeni vei lavatanssi. Nyt yli 70-vuotiaana minut on  pikku hiljaa ja lähes huomaamatta vallannut uusi ja minullekin yllättävä intohimo: Taidemuseoissa kiertely ja maalausten, piirrosten, veistosten ja tilateosten tuijottelu, ihmettely ja tutkiskelu. Sekä teosten valokuvaaminen ja niiden herättämistä tunteista ja ajatuksista kirjoittaminen.

Tämä näkyy nykyään vahvasti myös blogissani. Väliin minusta tuntuu, että en enää muusta kirjoitakaan. Mutta näillä nyt mennään. Olen aina kirjoittanut tänä blogia pääosin omaksi ilokseni ja sellaisista asioista, jotka kulloinkin ovat olleet mielen päällä - ja lähinnä jutuista, jotka ovat tuottaneet minulle iloa.  Joten sorry teille, jotka ehkä pitkästytte… Ymmärrän kyllä teitäkin :)

Myös Aurinkorannikolla ollessa etsin taidemuseoita, joissa piipahtaa :) Onneksi niitä riittää etenkin läheisessä Malagan kaupungissa. Eilen kävin Malagan Picasso-museossa, joka on minulle tuttu aiemmilta Fuge-matkoilta (täällä, täällä ja täällä). 

Museon pysyvässä näyttelyssä on aina esillä yksinomaa Picasson teoksia sekä museon omasta (aika) suppeasta kokoelmasta että taiteilijan pojan eli Paul/Paulo Picasson (1921- 1975) pojan Bernand Ruiz-Picasson (s.1959) kokoelmasta. Nykyään Bernardin ja hänen vaimonsa hallinnoima säätiö omistaa ison osan niistä Picasson teoksista, jotka olivat taiteilijan hallussa hänen kuollessaan ja jotka periytyivät tämän lapsille. Ja niitä oli ja on paljon, mutta kokoelman teosten tarkkaa lukumäärää ei kerrota.

Malagan museon pysyvä näyttely vaihtuu neljän vuoden välein, jolloin museon ja Bernandin kokoelmista valitaan uusia teoksia, jotka ripustetaan 11 näyttelysaliin. Nykyinen pysyvä näyttely Estructuras de la invencion. La unidad de una obra (Tekniikan rakenteita. Teoksen yhtenäisyys) on avattu viime vuoden maaliskuussa ja se on esillä vuoteen 2028.  

Kiersin näyttelyn - ensimmäistä kertaa, sillä viimeksi käydessäni esillä oli vielä edellinen pysyvä näyttely (täällä). Ja tykkäsin. Vaikka en oikein ymmärtänytkään, mitä näyttelyn nimi tarkoitti tai mihin se viittasi. Lähinnä poimin näyttelystä yksittäisiä teoksia, joista tykkäsin ja joiden edessä viihdyin. Ja niitä oli useita :)

Paljon naisia, ja etenkin alastomia naisia, kuten Picasson teoksissa yleensä. Tässä joitakin näyttelyn naisista. Taiteilijan siskon muotokuva valikoitui lähinnä siksi, että sen maalatessaan Picasso oli vasta 15-vuotias nuori taideopiskelija. Seisova alaston vuodelta 1908 oli taas taiteilijan ensimmäisiä kubistisia töitä, ja harmaan eri sävyillä maalattu Kolme kaunotarta kiehtoi minua muuten vaan :)

Tykkäsin paljon myös makaavaa kylpijää esittävästä isokokoisesta kipsiveistoksesta - sen pyöreistä muodoista ja viekottelevuudesta. Kuten myös groteskista alastomasta naisesta, jonka vatsan päällä seisoi musta kissa - joka muuten muistutti lapsen piirrosta :)

Kiva taidemuseo keskiaikaisessa aatelispalatsissa. Museo, jonne on mukava palata ja katsoa, mikä sillä kertaa vangitsee huomion…

Lola con una muneca (la hermana del artista), 1896

Lola nuken kanssa (taiteilijan sisko)

Desnude de pie (Seisova alaston), 1908

Las tres Gracias (Kolme kaunotarta), 1923

Banista tendida (Makaava kylpijä), 1931

Mujer sentada en un sillon (Nojatuolissa istuva nainen), 1960