Hullaannuin Ateneumissa

Jos lokakuussa haluaa hullaantua myös muusta kuin kauniista ruskasta, kannattaa mennä Ateneumin taidemuseoon, kiivetä leveitä portaita toiseen kerrokseen ja hullaantua pari viikkoa sitten avatusta Gothic Modern -taidenäyttelystä. Esillä on kymmeniä upeita maalauksia ja piirroksia - ja jokunen patsas - pääosin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, mutta valikoituja helmiä myös keskiajalta. Tunnettuja ja tuntemattomampia taiteilijoita - suomalaisia ja keskieurooppalaisia. 

Pysähdyin jokaisessa 12 näyttelysalissa lähes kaikkien esillä olleiden teosten eteen ihmettelemään, ihastelemaan, tutkimaan ja nauttimaan. Harvoin minulle käy niin, että kaikki kiinnostaa, jopa pikkuruiset piirrokset, joita harvoin jaksan jäädä tihrustelemaan.

Kuuden salin jälkeen olin täysin ähkynä taiteesta - positiivisessa mielessä - ja ajattelin että tulen kiertämään loput kuusi salia toisella kertaa lähipäivinä. Käytyäni museokaupassa ja istuttuani pitkän tovin alakerran kahvilassa, päätin jaksaa katsoa upean näyttelyn teokset yhdellä kertaa loppuun asti. Ja ehkä tulla kuitenkin toistamiseen :)

Otin paljon valokuvia ja olisin halunnut liittää jokaisen kuvan tähän postaukseen. Kaikki teokset kertoivat omaa tarinaansa ja historiaansa ja lähes jokainen herätti minussa ajatuksia ja tunteita, mielleyhtymiä ja muistoja. 

Minua kiehtoi myös tapa, millä teokset oli laitettu esille eli ripustettu, jota muuten Hesarin Harri Mäcklinkin kehui näyttelyarviossaan (HS 16.10.24). Keskiajalla eläneiden mestarien teoksia oli ripustettu rinnakkain 1900-luvun vaihteen taiteilijoiden kanssa. Aihepiirien mukaan - etsien ja korostaen yhtäläisyyksiä. Aiheita olivat muun muassa niinkin keveät jutut kuin kuolema, kärsimys, uskonto, yksinäisyys, parisuhde, vanhemmuus ja - rakkaus :) 

Tämän takia yritin koota myös postaukseni valokuvat ripustuksen ympärille. Ja tällä kertaa päädyin näihin teoskuviin, toisena hetkenä olisin päätynyt toisenlaiseen valintaan. Ja todennäköisesti kirjoitankin näyttelystä vielä pari jälkipostausta…

Mutta menkää itse katsomaan - ja nauttimaan. Ja valitkaa omat mieliteoksenne kymmenien ihanien joukosta :) 

Hugo Simberg (1873-1917): Kuoleman puutarha, 1896

Taiteilija on maalannut Kuoleman puutarhan freskona Tampereen tuomiokirkkoon,

johon ihastuin huhtikuussa 2022 (täällä).

Simbergin vesivärityö oli ripustettu Schjerfbeckin ja Cranachin maalausten keskelle.

Vasemmalla Helene Schjerfbeck (1862-1946): John Chambers, 

kopio Hans Holbein nuoremman mukaan, 1894

Oikealla Lucas Cranach vanhempi (1472-1553): Nuoren naisen muotokuva, 1525

Lovis Corinth (1858-1925): Magdaleena helmiä hiuksissaan, 1919

Corinthin öljymaalaus oli ripustettu Cranachin ja Munchin maalausten rinnalle.

Vasemmalla Lucas Cranach vanhempi (1472-1553): Lucretia, 1530

Keskellä Edvard Munch (1863-1944): Silmästä silmään, 1899-1900

Käthe Kollwitz (1867-1945): Nälkä, 1923

Sascha Schneider (1870-1927): Riippuvaisuuden tunne, n.1893

Marianne Stokes (1855-1927): Madonna ja lapsi, n.1909

Stokesin temperamaalaus oli ripustettu Gallen-Kallelan ja van Cleven maalausten rinnalle. 

Keskellä Akseli Gallen-Kallela (1865-1933): Madonna, 1891

Oikealla Joos van Cleve (1485-1541): Pyhä perhe, 1521-1543

Vincent van Gogh (1853-1890): Tupakoiva luuranko, 1886

Käthe Kollwitz (1867-1945): Kuolema ja nainen, 1910

Hugo Simberg (1873-1917): Kuolema kuuntelee, 1897

Tuntematon: Bopparder Pieta, 1380-1390

Puut tulevat

Tykkään käydä taidemuseoissa ja -näyttelyissä - ja myös perinteisissä museoissa. Josko joku tätä ei vielä ole huomannut :) Olen todellinen harrastelija ja amatööri ilman minkäänlaista taiteen koulutusta tai syvällisempää taiteen tuntemusta. Ja tämä tosi-innostus on alkanut vasta jäätyäni vajaa kymmenen vuotta sitten eläkkeelle ja hankittuani museokortin…

Katselen, koen, aistin ja tutkin teoksia täysin fiilispohjalta. Ja olen kaikesta näkemästäni päivä päivältä yhä kiinnostuneempi, innostuneempi ja lumoutuneempi. Väliin myös omalla friikillä ja pikkutarkalla tavallani. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että tykkään lukea teosten nimilippuja, joissa teoksen nimen lisäksi yleensä mainitaan ainakin sen valmistumisvuosi, valmistustapa ja omistaja/sijoituspaikka. 

Erityisesti minua kiinnostaa nimi - se on minulle monesti jopa tärkeämpi kuin teoksen tekijä. Minkä nimen tekijä on teokselleen halunnut antaa? Ja mitä nimi minulle kertoo? Eniten tykkään nimistä, joihin liittyy jonkinlaista sanaleikkiä tai jotka saavat minut katsomaan teosta ikään kuin toisin silmin. 

Väliin teosten nimet eivät minulle heti - joskus ei ollenkaan - avaudu, mutta sekään ei hirveästi häiritse. Jääpähän mummille aprikoitavaa :) Näin kävi esimerkiksi Turun taidemuseossa olevassa Elina Merenmiehen Kaikki näkyy -näyttelyssä (täällä). 

Yllä on valokuva näyttelyssä olleesta mustepiirroksesta, jonka nimi oli Puut tulevat. Nimi auttoi minua havaitsemaan, että ihmishahmon takaraivosta alkavat mustat aallot olivat taipuisia nuoria puita tai puun oksia, joiden lehdet avautuivat hahmon kasvoille. Mitä muuta nimi yritti minulle viestittää? Miksi puut valtasivat ihmiskasvot? Muuttuuko metsä ihmiseksi vai ihminen metsäksi…

Usein minusta on myös mielenkiintoista tietää, minkä ikäisenä taiteilija on teoksen luonut ja mitä muuta hän on maalannut/piirtänyt/veistänyt samaan aikaan. Nykyään kiinnostun myös teoksen tekotavasta ja kuka tai mikä taho teoksen omistaa ja/tai missä se on näyttelyn ulkopuolella nähtävissä. 

Mutta ykkösprioriteetti minulle on ehdottomasti taideteoksen nimi. Mitä jännempi tai vieraampi, usein sitä parempi. Puut tulevat - entä sitten :)

Arjen iloja

Tilalla asuva Opiskelijatyttö oli saanut floristituttavaltaan ihanan monivärisen ja -lajisen kukkakimpun, jonka hän oli ripustanut kuivumaan. Kauneutta ja iloa riittää pitkälle syksyyn.

Sunnuntaiaamuna lähtiessäni ajamaan Naantalista kohti pääkaupunkia tyttäreni palasi juuri koiran ja vauvan kanssa metsäretkeltä. Oli kerännyt hattuunsa parikymmentä mustaa torvisientä. Herkkua ja iloa pyhäpäivän lounaalle.

Tyttärien Tilalla riittää iloja - isoja ja pieniä :) 

Liehuvia liekkejä

Liekki, 2021-22

Turun taidemuseossa on parhaillaan Elina Merenmiehen (s.1967) näyttely, joka levittäytyy museon alakerran kahdeksaan huoneen. Esillä on taiteilijan maalauksia ja piirroksia pääosin 2010- ja 2020-luvuilta. Vahvoja värejä ja paksua mustaa viivaa. Metsää ja mystiikkaa - huumoriakin. Ja oransseja liekkejä monessa muodossa.

Tykkäsin tosi paljon. Oli ihana tutkia maalausten yksityiskohtia ja musteen voimakkaita kiemuroita. Heti ensimmäisessä näyttelyhuoneessa oli näyttelyn nimikkoteos Kaikki näkyy. Keltariskea, pienikokoinen maalaus jäi minulle nimineen osin arvoitukseksi, vaikka useimmat näyttelyn teokset miellyttivät ja puhuttelivat minua.  

Mutta pistipä nimikkoteos mummon taas aprikoimaan :) Ja sehän lienee yksi taiteen tavoitteista…

Sielu etsii ruumista, 2013

Viimeinen tanssi, 2016-18

Hymy, 2023-24

Palava, 2022

Kaikki näkyy, 2023

Näkylaakso, 2010-13

Kaunista syksyä

 

Vietän viikonloppua Tyttärien tilalla Merimaskussa. Tervehdyttyäni yli viikon kestäneestä flunssasta (täällä) saan minäkin jälleen nauttia ulkoilusta ja aurinkoisista syyspäivistä. Ja ihanasta ruskasta, joka täällä Merimaskussa ja Naantalissa näyttäytyy paljon komeampana kuin Ukin mökillä Salossa.

Minusta tuntuu, että Salon mökillä ruska ei koskaan ole ollut kovin näyttävä. Johtuneeko siitä, että lähimetsissä tai -niityillä kasvaa vain jokunen vaahtera tai pihlaja, jotka usein ovat ruskan kuningattaria. Mökillä kasvaa havupuiden lisäksi lähinnä koivuja, haapoja ja pajuja, joten keltaisen ja ruskean sävyissä pysytään syksylläkin :)

Tosin Naantalissakin on paljon keltaisen sävyjä, mutta jotenkin ne näyttävät paremmilta kuin tutulla Salon mökillä…. Ehkä ruoho on vaan vihreämpää aidan toisella puolella :)

Ohi ajettu

Mökkimatkan viimeiset viisi kilometriä on vanhaa maantietä, joka kiemurtelee pienten peltotilkkujen ja lampien välissä. Reitillä on monta kohtaa, joihin joka kerta ohiajaessani kiinnitän huomiota. Miltä pläntin luonto tänään näyttää? Miten valo plänttiin tänään osuu? Minkä väriseltä pläntti tänään näyttää?

Eilen päätin pysäyttää auton ja katsella yhtä näistä lempiplänteistäni lähempää. Pilvisenä ja tihkuisena perjantaiaamupäivänä pläntti oli syksyisen värikäs. Lukuisia vihreän ja ruskean eri sävyjä sekä jännää punertavaa väriä.

Sammalta, kalliota, metsämansikan lehtiä, kuihtunutta heinää ja käkkärämäntyjä. Kaunista myös lähempää katsottuna :)

Japanilaista ja muuta

Ukin rakennusprojekti on loppukesän pitkän tauon jälkeen taas edennyt. Viimeksi kirjoitin hankkeesta heinäkuussa, jolloin rakennuksen iso terassi oli loppumetrellä (täällä). Lokakuussa on viimeistelty puutarhaa ja muuta pihaa. Tai ei ehkä viimeistelty, vaan paremminkin edistetty, sillä vielä jää ensi kesäksi paljon tehtävää. 

Tällä viikolla työmiehet saivat loppuun talon julkisivun edustan. Ukki halusi siihen japanilaista ilmettä, ja tässä mielestäni onnistui aika hyvin :) Toinen iso homma oli nostaa vanhan mökin ruokaterassina aikoinaan toiminut lautalattia puistopuutarhassa kiemurtelevan kävelyreitin varrelle ”näköalatasanteeksi”. Kesällä 2017 Ukin uudesta ”ladosta” otetussa valokuvassa ko lautalattia näkyy uutena (täällä). Hyviä ruokamuistoja monelta vuodelta :)

Kivaa ja kaunista ovat aikaansaaneet, mutta onneksi jäi vielä hommia. Ukki ei nimittäin osaa olla suunnittelematta aina jotain uutta…

Näköalatasanne puistopolun varrella.

Rauhallinen paikka mm. viereisen lahden joutsenten tarkkailuun :)

Pian ikkuna

Parantelen vielä flunssaa, joten käyn ulkona vain pikkuruisilla happilenkeillä lähi-Alepassa. Muru-koirakin on Ukin hoidossa mökillä, kun minun piti viime viikolla mennä Opiskelijatytön avuksi Merimaskuun. Flunssa siirsi sitäkin reissua… 

Tänään pysähdyin kauppalenkillä ihailemaan Pian Kukan (täällä) - yhden lempparini - ikkunaa, jossa näkyy aina toinen toistaan jännempiä kukkia. Tällä kertaa ikkunanäkymää paransi vielä takaa heijastuneet Fredrikintorikin kerrostalot.

Puolitoista vuotta leikkauksesta

Kirsi Kaulasen Gaia-niminen teräsveistos (2011) Helsingin Musiikkitalon aulassa. 

Mitä kuuluu maaliskuun lopussa 2023 (täällä) leikatulle lonkalleni? Lyhyesti sanottuna: ”Hyvää, ellei peräti erinomaista.”

Viimeksi kirjoitin lonkkaleikkauksestani kesäkuussa 2023, jolloin siitä oli kulunut tasan yhdeksän viikkoa ja toipuminen oli edennyt hyvin (täällä). Toipuminen on edelleen jatkunut normaalisti, eikä leikattu lonkka vaadi enää mitään erityishuomiota. 

Nivelrikko ei enää rajoita elämääni. Pystyn kävelemään ja pyöräilemään niin paljon kuin haluan - tai jaksan. Joskus lonkkaa saattaa jonkun verran jomottaa, mutta se menee itsekseen ohi. Ainoa asia, joka tuntuu selvästi ärsyttävän lonkkaa, on pitkään istuminen ja muu liikkumattomuus. Jos laiskuuden tai esim flunssan takia en pariin päivään pahemmin kävele, lonkkaa alkaa usein jomottaa. 

Viime kuukausina olen jopa palannut rakastamani lavatanssin pariin, vaikka olin sen jo jättänyt nivelrikon, koronasulun ja ikäni takia. Hinku ja into paritanssiin on kuitenkin kytenyt, joten päätin taas - tai vielä - kokeilla. Unohtaa ikäni ja antaa uudelle lonkalle mahdollisuuden. 

Lonkka kestää hyvin, ja pärjään aika hyvin myös herkästi päätään nostavan ikä-kipuiluni kanssa. Varsinkin kun olen löytänyt kaupungin palvelukeskusten järjestämät ilmaiset eläkeläisten päivätanssit, joita riittää lähes joka arkipäivälle. Elävää musiikkia ja kasapäin tanssista innostuneita ikäihmisiä. Ja sekahaku:)

 Ja lonkkakin tykkää tanssista…

Se on syksyä

Ulkona on mitä ihanin syysilma - kuulas ja aurinkoinen. Mutta minä könötän sisällä jo kolmatta päivää syysflunssan kourissa. Räkää, limaa ja yskää riittää ja nenäliinoja kuluu. Onneksi ensimmäisen yön jälkeen olen saanut nukuttua, joten paremman puolella ollaan.

Mitä tautinen tekee, kun ei pääse ulos? Onneksi on Areena ja Netflix. Katsoin ruotsalaisen poliisisarjan Ohuella langalla kaksi ensimmäistä kautta. Tykkäsin, onneksi myös kolmas kausi on juuri alkanut :) Monenlaisia rikoksia - pieniä ja isoja - eikä ne poliisien ihmissuhteetkaan olleet ihan suoraviivaisia. Ja Netflixin puolelta on tullut tuijoteltua amerikkalaista tosi-tv(??)-sarjaa Onko rakkaus sokea? Ja väliin kokoan palapelejä, joiden parissa hurahtaa herkästi parikin tuntia.

Se on syksy se. Hämäriä aamuja ja iltoja - ja kynttilöitä (täällä). Flunssaa ja palapelejä :)

Lisäys: Sain palapelin valmiiksi 8.9 ja aloitin seuraavan, joka taas tuntuu alottaessa äärettömän vaikealta. Ja sitä taitaa ollakin… Mutta sekin tuli valmiiksi :)