Ystäväni Västäräkki

Västäräkkiä on kutsuttu Hyvän mielen tuojaksi :) Eikä syyttä, sillä sitä se todella on. Olen koko kesän saanut seurata yhtä veikeää yksilöä, joka säännöllisesti joka aamu ilmaantuu Ukin mökin isolle ulkoterassille. Siinä se keikuttaa kutsuvasti häntäänsä istahtaen väliin sukimaan siipiään, ja väliin vipeltää hyönteisten perässä . Parhaimmillaan tuntikausia - perheemme ilona. 

Iloa minulle on tuottanut myös noin kymmenen yksilön kuikkaparvi, joka on jo useampana kesänä viihtynyt järvellämme ja sukeltelee lähes päivittäin Ukin mökin rannassa. Puhumattakaan parista härkälinnusta jotka aika ajoin ovat ilmaantuneet näköetäisyydelle (täällä) - tämän kesän uusi havainto :)

Lasia ja paperia

Milla Vaahteran suupuhalletusta lasista tehtyjä lamppuja ja iso maljakko.

Laitan vielä pari valokuvaa Lokal Galleryn taidenäyttelystä Billnäsistä, vaikka pari viikkoa sitten julkaisin näyttelyn teoksista jo useita kuvia (täällä). Toisella käyntikerralla tykästyin mm. Milla Vaahteran ja Janna Syvänojan teoksiin.

Esillä oli useita kansainvälistä mainetta saaneen lasitaiteilija Milla Vaahteran (s.1981) suunnittelemia suupuhallettuja lasilamppuja, lasimaljakoita sekä kiinnostavia mobiileja. Jäin myös ihailemaan kuvataiteilija Janna Syvänojan (s.1960) paperitöitä, jotka oli värjätty kasviväreillä ja kehystetty alumiinilaatikoilla.

Herkkää, taidokasta ja kiehtovaa lasin ja paperin työstämistä :)

Janna Syvänojan Syys-niminen paperimaalaus alumiinikehikossa.

Best i Billnäs

Sisäänkäynti kahvila Elleniin oli Ison Pajan perältä Cafe-kyltin ohjaamana :)

Jos Billnäsin ruukin ravintola oli pettymys ja vohvelikioskilta päätimme kääntyä uuvuttavan pitkän jonon takia (täällä), niin löytyi Billnäs/Pinjaisista myös paljon hyvää. Kiinnostavaa kesänäyttelyä entisessä tehdashallissa ehdinkin kehua jo aiemmassa postauksessa (täällä). 

Näyttelyn lisäksi ihastuin ruukkialueen kauniisiin jokinäkymiin, mutta ennen kaikkia vanhat, osin kunnostetut rakennukset veivät sydämeni. Osa yhteensä noin 30 rakennuksesta oli isoja betonista tehdashalleja ja osa punamullalla maalattuja puurakennuksia, joista tosin vain harvaan pääsi sisälle. 

Ruukin ravintola -keissin (täällä) jälkeen uskaltauduimme vielä kokeilemaan vieressä olevaa Scarlett O’Karis -nimistä terassiravintolaa. Onneksi - sillä Ukin tilaama grillivarras oli kuulemma herkkua :) Minä tyydyin vain rose-lasilliseen ja seurassamme edellisessä ravintolassa ollut Opiskelijatytön perhe päätti ajaa parin tunnin matkan kotiinsa - syömään :)

Lopuksi Ukki suostui vielä kanssani kahvikupilliselle Iso Paja -nimisen tehdashallin perältä löytämäämme pieneen ja viehättävään Ellenin kahvilaan. Äärestystävällinen emäntä, hyvä valikoima makeaa ja suolaista sekä pari pöytää sisällä ja kymmenkunta ulkopöytää Mustionjoen rannalla. 

Kotiin päästyäni palautin vielä mieleeni, että Billnäsin ”rautatehdas” eli ruukki perustettiin jo 1600-luvulla, ja se jatkoi toimintaansa pitkälle 1900-luvulle asti. Vuonna 2008 yksityinen yrittäjä osti Pohjan kunnalta hylätyn ruukkialueen rakennuksineen ja alkoi kunnostaa aluetta matkailu- ja majoituskäyttöön, kuten jo vuonna 2021 kirjoitin (täällä). 

Hikisen ja pitkän retkipäiväni pelasti kahvila Ellenin herkullinen Ellen Svinhufvudin marenkileivos ulkona nurmikolla - joen rannalla - pienessä tuulenvireessä ja riittävässä varjossa :)

Vanhan tehtaanpiipun juuressa oli mukava terassiravintola Scarlett O’Karis :)

Ellen Svinhufvudin leivos kahvila Ellenin ”terassilla”.

Pettymys Pinjaisissa

Ajettiin mökiltä - toistamiseen tänä kesänä - Billnäsiin Mustionjoen rannalle. Tällä kertaa Opiskelijatytön puolison ja yksivuotiaan pikkupojan kanssa. Edelliskerrastani ruukkikylässä oli vain pari viikkoa (täällä). Silloin oli sateista ja antiikkimessujen takia ruuhkaista - nyt puolestaan helteistä ja ihanan rauhallista :)

Tämänkertaisen reissumme ensisijainen kohde oli (taas) helsinkiläisen Lokal Gallerian Sommarstilleben-taidenäyttely, johon ihastuin jo edellisellä käynnillä (täällä), ja toiveissa herkullinen ja rento ravintolalounas - mukavassa seurassa - tavanomaisten mökkisapuskoiden jälkeen.

Mutta toisin kävin… Lounaamme ravintola Billnäsissä oli kaikkea muuta kuin herkullinen, sillä Kaikki ruokailussa meni Tosi pieleen. Ensinnäkin ravintolatilassa - joka sinänsä oli viihtyisä vanha tehdashalli - oli huono ilmanvaihto, mikä lähes 30 asteen helteessä olisi ollut välttämätön. Ravintolan ulkoterassilla oli tosin viitisen pöytää, mutta niistä vain yksi oli suojassa varjon alla. Ja sekin tietty varattu :) Toisekseen tilattuani ison keskioluen sain ison lasin olutta, jossa oli 5-6 isoa jääpalaa. Ei niin kauheaa, mutta outoa -liekö joku uusi tapa… 

Ja sitten itse ruokaan. Tilasimme yhden annoksen paistettua ahventa, yhden Caesar-salaatin kanalla ja kaksi Billnäs-burgeria, joista toinen pyydettiin ehdottomasti ”well done”. 

Saimme pari pikkuruista korpuksi paistettua ahvenfilettä, jotka syöjä epäily toistamiseen lämmitetyiksi, Caesar-salaatin, jossa oli mautonta valkosta kanaa ja kasa sekalaista pussisalaattia ilman mitään (ei edes öljyä) kastiketta. Ei siis tietoakaan Romaine-salaatista, paksusta ceasar-kastikkeesta, krutongin palasista eikä parmesaanilastuista. Sekä kaksi ei-niin-maukasta hampurilaista ranskiksilla, joiden kummankin jauhelihapihvi oli jätetty punaiseksi.

Huomautimme kala-annoksesta, ja henkilökunta ehdotti ystävällisesti sen tilalle Caesar-salaattia, mutta päädyimme yhteisymmärryksessä hyvitykseen. He myös tarjoutuivat tekemään uuden paremmin paistetun burgerin, ja näin sovittiin. Mutta kun olimme odottaneet uutta burgeria pari kymmentä minuuttia, päätimme luovuttaa, maksaa ja lähteä jatkamaan matkaa. 

Lounaskokemus oli kaikkinensa niin epäonnistunut, että salaatista en jaksanut enää valittaa, vaan jätin sen pettyneenä ja nälkäisenä lähes syömättä. Onneksi suolattomat ja maustamattomat kanan palat maistuivat yksivuotiaalle :)

Ulkona päätimme vielä mennä kokeilemaan lähistöllä olevaa, kehuttua kesäkioskia Waffles&Bubbles, josta kuplajuoman lisäksi olisi saanut makeita ja suolaisia vohveleita. Mutta harmiksemme kioskin edessä oli pitkä jono ja paikalla yksi vohvelin paistaja sekä viitisen (varattua) pöytää, jossa istuneilla ei tuntunut olevan kiire mihinkään - minkä toki ymmärsin, sillä paikka näytti viihtyisältä ja vohvelit hyviltä. Mutta pöytäpaikkaa jonottajille ei hyvä kombo :) joten sekin jäi meiltä kokematta. 

Sinänsä kauniissa ja kutsuvassa Billnäs/Pinjaisissa pettymys jäi tällä kertaa kaikille päällimmäiseksi tunteeksi. Ehkä kolmas kerta toden sanoo…

Hikisessä ravintola Bilnässissä löytyi vain jokunen varjoisa ulkopöytä.

Toiveikkaiden jono kiemurteli Vohveleita ja Kuplia -kioskin edessä.

Vadelmia mökkirinteestä

Metsävadelmat ovat ilmeisesti nauttineet oikullisista kesäsäistä - sopivasti sadetta ja viileää sekä aurinkoa ja paahdetta. Ainakin Ukin mökin rinteessä on vadelmia valtoimenaan - ja jopa aika isoja metsävadelmiksi :)

Vadelmapehkut ovat olleet siellä vuosia, mutta aiemmin Ukki on leikannut ne lyhyiksi muun niittotouhun seassa. Viime vuonna pyysin häntä ensi kertaa jättämään rinteessä kasvavat vadelmanvarret niittämättä. 

Ja kas kummaa nyt siellä kypsyy useampi litra (uskon) meheviä marjoja. Jees:)

Kukkia siellä, kukkia täällä

Ukin mökillä valoa riittää niin sisällä kuin ruokailulasikossa ja ulkona mökkiä kiertävällä terassilla. Ja valoahan Suomen kesässä riittää - satoi tai paistoin - joten kukat viihtyvät…

Love luonnossa

Lontoontytön Love-kissa on sisäkissa, mutta väliin se pääsee emäntänsä kanssa hihnassa haistelemaan luontoa :) Ihana kissa, joka rakastaa ihmisiä ja lähes jumaloi Muru-koiraa. 

En ole tiennyt, että noin rakastettavia kissoja on edes olemassa. Olen aina pitänyt kissoja vähän oman tiensä kulkijoina enkä kovin ihmisläheisinä. Tajuan olleeni väärässä. Kissoja on monenlaisia - laidasta laitaan…

 Vajaa yksivuotias Love on ehdottomasti lempikissani :)

Mökki-illan maisemaa :)

Ei valittamista :) Varsinkin kun hellekin hellittää iltaa kohden. 

Luulen, että rannassa lipui juuri kolme härkälintua… Kaikilla oli komea punertava kaula, jota jäin ihmettelemään. Hain sisältä lintukirjan ja mielestäni tunnistin linnut härkälinnuiksi. En ole sellaisesta kuullut, mutta kirjan mukaan se ei ole mikään harvinaisuus - joten hyvin mahdollista…

Patsaita puutarhassa

Edessä Johannes Haapasalon (1880-1965) Lohdutus vuodelta 1938 ja

taustalla presidentin kesäasunnon torni. 

Viimeisenä pyöräilypäivänä tutustuimme Kultarannan puutarhaan osallistumalla 1,5 tuntia kestävään opastettuun kierrokseen. Ja ihastuin - tai oikeastaan ihastuin ennen kaikkea puutarhaan sijoitettuihin veistoksiin :) 

Presidentin kesäasunnon puutarhassa on vuodesta 2011 lähtien järjestetty joka kesä veistosnäyttely. Tämän vuoden näyttelyn nimi on Kerrostumia, ja se esittelee seitsemän suomalaisen nykykuvanveistäjän teoksia. 

En ihan päässyt kiinni, mihin nimi Kerrostumia viittaa. Alfred Kordelinin säätiön - joka Tasavallan presidentin kanslian lisäksi toimii näyttelyn järjestäjänä - nettisivuilla sanotaan: ”Puun ja kiven käyttö kuvataiteessa on yksi kerrostuma näiden materiaalien hyödyntämisen historiassa.” Tämäkään ei asiaa oikein selventänyt…

Niin tai näin, veistosnäyttelystä tykkäsin :) Tykkäsin Emma Jääskeläisen (s. 1988) At Her Fingertips -tilateoksesta, jonka materiaaleina oli käytetty norjalaista punertavaa Rose-marmoria, löydettyjä pikkukiviä ja paksua rautaketjua. Teos pitää tosin nähdä ja kokea luonnossa, sillä ainakaan minun valokuvaamana se ei päässyt oikeuksiinsa. 

Tykkäsin myös Sormenpäiden vieressä olevasta Timo Hannisen (s. 1969) Luotaimet-nimisistä graniittimunista. Sekä Kultarannan uudempaan osaan sijoitetusta Mia Hamarin (s.1976) Momemto mori -naisfigurista. Muun muassa, sillä lähes kaikkia, eri kivilajien lisäksi puusta tehtyjä veistoksia katselin ja tutkin mielelläni. 

Varakas liikemies Alfred Kordelin (1868-1917) rakennutti Kultarannan talon ja puutarhan meren rannalle - valtavalle tontille, jonka hän oli ostanut vuonna 1909. Tontin päärakennus - Lars Sonckin (1870-1956) suunnittelema komea graniittilinna - valmistui 46-vuotiaan perheettömän miehen asunnoksi vuonna 1916. 

Kordelin - yksi aikansa tärkeimpiä ja rikkaimpia suomenkielisiä liikemiehiä - kuoli vain vuosi Kultarannan valmistumisen jälkeen ns. Mommilan kahakassa. Hänet ammuttiin 49-vuotiaana omistamansa Mommilan kartanon lähellä venäläisten sotilaiden ja suojeluskuntalaisten välisessä yhteenotossa omissa syntymäpäiväjuhlissaan - osana Suomen sisällissotaa. 

Lapsettoman Kordelinin kuoltua Kultaranta lahjoitettiin Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle, kunnes vuonna 1922 rakennukset ja puutarha päätyivät valtion omistukseen, Kultaranta onkin toiminut tasavallan presidentin kesäasuntona 1920-luvun alusta alkaen. Kordelinin toivomuksesta valtaisa puutarha - ei rakennukset - on aina ollut avoinna myös yleisölle. 

Helsingin ensimmäinen kaupunginpuutarhuri Svante Olsson (1856-1941) ja hänen poikansa, puutarha-arkkitehti Paul Olsson (1890-1973) suunnittelivat puutarhan vanhimman ja ehkä näyttävimmän osan. Tätä ns. muotopuutarhaa hallitsee tilaan sopiva kaaripergola, joka valmistui vuonna 1916. Pääosa puutarhan muistakin rakenteista on säilynyt vuosilta 1916-1920. 

Kesät 2023 ja 2024 puutarha on ollut suljettuna Kultarannan mittavan remontin takia. Tänä aikana mm. satavuotias, yli kaksimetrinen kuusiaita uusittiin kauttaaltaan istuttamalla sen tilalle lähes kilometrin verran uusia pikkukuusia. Muutenkin puutarhan rakenteita, kuten vanhoja paviljonkeja, palautettiin 1900-luvun alun asuun. 

Sää suosi kolmepäiväistä saaristokierrostamme (täällä) - paitsi Kyltarannan puutarhassa. Koko puolitoistatuntisen opaskierroksen ajan satoi kaatamalla. Onneksi minulla oli mukana sadetakki ja -housut, kuten lähes aina :) 

Sääliksi kävi hellehameissa ja lipsukoissa aamulla matkaan lähteneitä puutarhavieraita. Onneksi kesä kuivaa, minkä kastaa…

Nuoren Wäinö Aaltosen (1894-1966) muotokuva Alfred Kordelinista 

tämän kuoleman jälkeen vuodelta 1919.

Entisöity Harry Röneholmin (1892-1951) suunnittelema Puutarhapaviljonki

ja edessä pätkä uusittua kuusiaitaa. 

Taustalla arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvistin (1882-1964) suunnittelema näyttävä kaaripergola.

Viktor Janssonin (1886-1958) Knock out (Tyrmäys) on jälkivalos 

alkuperäisestä veistoksesta vuosilta 1936-1937. Kultarannan veistos on valettu

Janssonin perikunnalla olleesta alkuperäisestä kipsimuotista vuonna 2021.

Alkuperäisen veistoksen kohtaloa ei tiedetä.

Takana hienosti entisöity Harry Röneholmin puinen Metsäpaviljonki ja

edessä osa Emma Jääskeläisen At her fingertips -nimistä teosta vuodelta 2023.

Jääskeläisen At Her Fingertips -teoksen materiaalina oli käytetty norjalaista Rose-marmoria. 

Osa Timo Hannusen Luotaimet (Avaruuden palasia) -nimisestä installaatiosta vuodelta 2024.

Mia Hamarin Memento mori, 2006-2022

Ilmeisesti arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Musiikkipaviljonki.

 Matti Peltokankaan Merkillinen sade viime yönä -istallaatiolla oli osuva nimi:)

Levähdys Rymättylässä

Nukuttuamme yön Herrankukkarossa (täällä) jatkoimme pyöräilyä Röölän ja Rymättylän keskusten kautta Naantaliin ja edelleen illaksi Turun tuomiokirkolle - rengasreittimme päätepisteeseen. Neljäntenä eli viimeisenä retkipäivänä kertyi noin 45 kilometriä, tosin minä jättäydyin joukosta jo Naantalissa, josta jatkoin autolla Ukin mökille Saloon.

Viimeisen päivän pyöräilin pitkälti yksikseni, jolloin saatoin pysähdellä mieleni mukaan. Kahvittelemaan herkkupullia myyvään Tuulisolmuun, ihmettelemään hylättyjä huviloita, ostamaan tienvarresta vadelmia ja ihailemaan Rymättylän keskiaikaista kivikirkkoa - joka harmikseni oli kiinni. Muun muassa :)

Viihdyn yksikseni jopa pelottavan hyvin - liekö ikääntymisen tuomia juttuja…

Leipomo-kahvila Tuulisolmun herkullinen munkkikroisantti Rymättylän keskustassa :)

Rymättylän kirkko oli omistettu Pyhälle Jakobille.