Täällä tulvii

Viikonlopun myrskypäivien jälkeen Rio de Fuengirola -joki, joka erottaa Sohailin linnan Fuengirolan keskustasta, tulvi yli äyräidensä. Joen molempia puolia reunustavat kävely- ja pyöräilyreitit olivat maanantaiaamuna ainakin puoli metriä veden alla. 

Roskakorikin törrötti ihmeissään keskellä tulvavettä…

Maanantaiaamuna myrskypilvet jatkoivat matkaansa horisontin taakse. 

Kuun sirppi oikeassa yläkulmassa :)

Kaupungin kujilla meno oli entisellään. Rauhallista ja kuivaa, eikä tietoakaan tulvista.

Naisia pahvilla

Vaikka en Casa Natal de Picasso -museoon ihastunutkaan (täällä), niin museossa oli yksi juttu johon tykästyin :) Kaksikerroksisen museon ensimmäisessä kerroksessa oli pienen museokaupan lisäksi kaksi huonetta, joissa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. 

Toisen näyttelyhuoneen takaseinä oli peitetty käytetyillä pahvinpalasilla, joille oli akryyliväreillä maalattu kopio Picasson yhdestä kuuluisimmasta maalauksesta Les Demoiselles d’Avignon (Avignonin naiset). Kyseessä on nykytaiteilija Julio Anayo Cabandingin (s.1987) vuonna 2023 tekemä teos, joka on lyhyen aikaa esillä museossa. 

Vuonna 1987 Malagassa syntynyt Cabanding on saanut perinteisen kuvataidekoulutuksen. Nykyään hän kuitenkin tekee paljon katutaidetta ja on työssään erityisen innostunut jäljentämään länsimaisen taiteen klassikkoteoksia. 

Pablo Picasso (1881-1973) maalasi yli kaksimetrisen Avignonin naiset vuonna 1907 Pariisissa. Naisten vääristyneiden muotojen takia maalaus sai ristiriitaisen vastaanoton eikä taiteilija ollut alkuun innostunut esittelemään sitä yleisölle. Vuonna 1939 New Yorkin Museum of Modern Art (MoMA) hankki sen kokoelmiinsa ja tänä päivänä Avignonin naiset on yksi maailmankuulun museon merkkiteoksista.

Nimi Avignonin naiset viittaa Barcelonassa olevaan Avignon-nimiseen katuun, jolla aikoinaan oli paljon etenkin merimiesten suosimia bordelleja. Teosta varten Picasso teki satoja luonnoksia, jotka täyttivät lähes 20 luonnosvihkoa. Yksi näistä vihoista - ainoa Espanjassa säilynyt - on Casa Natal -museon kokoelmissa. 

Tykkäsin Julio Anayo Cabandingin pahville maalatuista naisista. Tosin vielä enemmän tykkäsin Malagan Picasso-museossa alkuvuodesta näkemästäni samasta maalauksesta tehdystä seinävaatteesta, jonka Picasso oli työstänyt yhdessä tekstiilitaiteilija Jaqueline Durrbachin kanssa vuonna 1958 (täällä). 

Ja tutkiessaan Picasson luonnoksia tulevan taideteoksensa naishahmoista huomaa samalla seuraavansa kubismin ensiaskelia…

Museossa oli useita valokuvia Picasson luonnosvihon sivuista.

Casa Natal

Seitsemänvuotias Pablo ja hänen siskonsa nelivuotias Lola

Malagassa voi Pablo Picasson (1881-1873) taiteelle omistetun taidemuseon (täällä) lisäksi tutustua taiteilijan lapsuuden kotiin - Museo Casa Natal - Plaza de la Merced -aukion laidalla. Joskaan lukemani perusteella en ole ihan varma, asuiko perhe juuri tässä talossa vai naapuritalossa, mutta ainakin museossa oleva asunto muistuttaa pitkälti alkuperäistä.

Minulle rakennuksen toisessa kerroksessa ollut pieni museo oli kuitenkin pettymys. Mielestäni se ei ole mikään oikea kotimuseo, sillä huoneistoa ei ollut edes kalustettu. Asunnossa on vain yksi vanha samettinen sohvaryhmä eikä sekään ole koskaan ollut Picasson perheellä. Ehkä kotitalomuseo kuvaakin kotimuseota paremmin ko museota…

Mitä sitten Casa Natal eli Lapsuuden koti -museossa voi nähdä? Siellä kerrotaan lyhyesti sanoin ja kuvin Pablo Picasson ja hänen lapsuudenperheensä elämästä. Yhdessä vitriinissä on joitakin pikku-Pablon leluja ja vaatteita. Seinille on ripustettu kirjava valikoima maalauksia ja piirroksia, kuten kopioita Picasson lapsuuden aikaisista piirrustuksista, ulkopuolisten tekemiä muotokuvia perheen läheisistä ja joitakin taiteilijan isän Jose Ruiz Blascon maalauksia. Sekä lukuisia Picasson litografioita 1940-, 1950- ja 1960-luvuilta.

Sekä Picasson isä Jose Ruiz Blasco (1838-1913) että hänen äitinsä Maria Picasso Lopez (1855-1938) syntyivät Malagassa. Isä oli poikansa tavoin kuvataiteilija, joskaan ei kovin maineikas. Jose ja Maria menivät naimisiin vuonna 1880. Lokakuussa 1881 syntyneen Pablon lisäksi he saivat kaksi lasta - Doloreksen (1884-1958), jota kutsuttiin Lolaksi, ja Maria de la Conception (1887-1895) -nimisen tytön, joka kuoli kurkkumätään 8-vuotiaana.

Vuonna 1891 kolmilapsinen perhe muutti Corunaan Pohjois-Espanjaan ja parin vuoden päästä, nuorimman lapsen kuoleman jälkeen edelleen Barcelonaan, kun Jose-isä valittiin kaupunkien kuvataidekoulujen opettajaksi. Pablo kävi kesäisin Malagassa, mutta vuoden 1901 jälkeen hän ei enää koskaan palannut synnyinkaupunkiinsa. 

Tästä huolimatta Malagan kaupunki on ominut Pablo Picasson ja sitä markkinoidaan maailmankuulun taiteilijan maineella. Eikä siinä mitään. Picasson taidetta esittelevä Picasso-museo Calle San Agustin -kadulla on useammankin käynnin väärtti (täällä).

Ja vaikka Casa Natal -syntymäkotimuseo ei hääppöinen olekaan, niin museon värikäs ympäristö eläväisine kujineen ja lukuisine kuppiloineen on ehdottomasti tutustumisen arvoinen :)

Jose Ruiz Blasco: Palomar (Kyyhkyslakka), 1878

Pablo Picasso: Modelo reclinada (Makaava malli), 1954

1800-luvulta säilyneitä tinasotilaita, härkiä ja härkätaistelijoita, 

joilla Picasson kerrotaan leikkineen lapsena.

Museo Casa Natal de Picasso Plaza de la Merced -aukion laidalla.

La Peseta

Monumento a La Peseta

Fuengirolan kaduilla ja puistoissa on paljon patsaita ja muistomerkkejä. Useimmista ei löydy mitään merkintää tekijästä, valmistusvuodesta tai muusta. Ja netistäkin tietoa on tosi vaikea löytää. Toisin on Suomessa, jossa patsaiden suunnittelijat, valmistusvuodet ja nimet löytyvät yleensä aina helposti sekä paikalta että netistä. Tosin nettitiedon löytymiseen vaikuttanee se, että en osaa espanjaa…

Fuengirolassa 7 km pitkän rantabulevardin Paseo Maritimon puolessa välissä seisoo suuri rautainen pesetan eli Espanjan oman valuutan muistomerkki. Espanja siirtyi pesetasta euroon vuonna 2022 ja paikallisen kuvanveistäjän Jose Gomez Guerreron suunnittelema muistomerkki pystytettiin vuonna 2007.

Rautahäkkyrä ei ole minun makuuni, mutta se toimii hyvin ”matkamittarina” rantabulevardia kävellessä :)

Kolumbuksen jäljillä

Marras-joulukuun vaihteessa Fuengirolan satamassa vieraili Santa Maria -niminen museoalus. Komea purjehduskelpoinen laiva on (lähes) kopio samannimisestä kolmemastoisesta aluksesta, jolla Kristoffer Kolumbus (1451-1506) miehistöineen vuonna 1492 purjehti Atlannin valtameren yli ja ”löysi ensimmäisenä” uuden mantereen - Amerikan. Nykyään tosin tiedetään, että vikingit olivat rantautuneet Pohjois-Amerikkaan jo 1000-luvun alussa eli 500 vuotta ennen Kolumbusta.

Italiassa syntynyt Kolumbus lähti kolmella laivalla ja noin 50 merimiehen kanssa etsimään meritietä Intiaan. Matkan suojelijana ja rahoittajana oli Espanjan historian ehkä merkittävin hallitsijapari Isabella ja Ferdinand (täällä). Lähdettyään Espanjan mantereelta ja pysähdyttyään Kanarian saarilla laivue saapui runsaan kuukauden avomeripurjehduksen jälkeen Bahamasaarille. He tosin uskoivat saapuneensa Intiaan, ja tämä käsitys Kolumbuksella oli kuolemaansa eli vuoteen 1506 asti.

Paluumatkan alussa joulukuussa 1492 laivueen pääalus Santa Maria haaksirikkoutui ja upposi Haitin edustalla. Laivasta ei jäänyt valokuvia eikä työpiirrustuksia, eikä hylkyä ole yrityksistä huolimatta löydetty, joten tarkkaa tietoa laivan mittasuhteista ei ole säilynyt.

Santa Marian arvioidaan olleen noin 20 metriä pitkä ja 5-8 metriä leveä. Tämän arvion ja säilyneiden päivä- ja lokikirjamerkintöihin perusteella Santa Mariasta on vuosisatojen aikana rakennettu useita mahdollisimman ”aitoja” kopioita eli replikoita. 

Fuengirolassa vieraillut ”Santa Maria” on valmistettu vuonna 2018 Huelvassa Lounais-Espanjassa ja sen pituus oli 28 metriä ja leveys 8 metriä. Tämä eri maiden satamia kiertävä alus on tarkoitettu lähinnä museo- ja näytöskäyttöön. 

Alukseen pääsi tutustumaan maksettuaan kahdeksan euroa. Kannella kävellessä alus tuntui yllättävän pieneltä ja ahtaalta 30 miehelle, vaikka se oli useamman metrin pidempi ja ehkä myös leveämpi kuin alkuperäinen Santa Maria. Vain kapteenille oli erillinen hytti ja vaihtovuorojen välissä miehistö nukkui kannella, sillä ruuma oli pakattu täyteen viiniä sekä kuivattua ja suolattua ruokaa.

Kannella mastojen ja köysien keskellä seistessä tuntui hämmentävältä ajatella, että tällaisella purkilla lähdettiin purjehtimaan kohti täydellistä tuntemattomuutta ”horisontin tuolle puolen”. Ja ilman nykyaikaisia satelliittipuhelimia ja tutkajärjestelmiä…

Kk

Santa Maria matkalla uusiin seikkailuihin…

Etsi kissa :)

Aurinkorannikolla näkee paljon omistajien kanssa kulkevia koiria - niin paikallisilla kuin maassa pidempään viihtyvillä ulkomaalaisilla. Kulkukoiria en ole nähnyt, mutta ainakin Fuengirolassa ja Mijaksessa törmää vapaana kulkeviin, rauhallisiin kissoihin. 

Ehkä Aurinkorannikolla on myös kulkukissayhteisöjä, mutta toistaiseksi en ole sellaisia nähnyt. Harvat vapaana liikkuneet kissat ovat kaikki olleet hyvin voivia ja hyvin hoidettuja. 

Onneksi Muru on tottunut kissoihin, eikä ala räksyttää niille. Hetken se ihmettelee, mutta jatkaa sitten muina koirina matkaansa :)

Good morning

Puutarha rinteellä

Pienestä Mijaksen kylästä löytyy yllättävän paljon mielenkiintoisia juttuja. Yksi ihanimmista on kylän tärkeimmän kirkon - Iglesia de la Inmaculada Concepcion (täällä) - ympärille rakennettu puutarha.

Puutarhassa on mukava kävellä laatotettuja ja helppokulkuisia polkuja pitkin. Hyvin hoidettujen puiden ja kukkien lisäksi voi ihailla vuoren rinteeltä avautuvia maisemia, mitä varten puutarhassa on useita penkkejä ja näköalatasanteita. Kierroksen voi aloittaa joko leikkipuiston ja kuppila/baarin takaa tai kierroksen toisesta päästä - C. Murros -nimisen kadun päästä.

Pienen ja suojaisan puutarhassa jaksaa hyvin kävellä myös helteisenä päivänä. Ja lyhyestä retkestä selviää jopa korkokengissä…

Puutarhan keskelle jää kirkko, härkätaisteluareena, lasten leikkikenttä ja kiva kuppila. 

Kävely kappelille

Mijaksen kylä (Mijas Pueblo) on Mijas-vuoren rinteessä vajaat 400 metriä merenpinnan yläpuolella noin 8 km päässä Fuengirolasta, mistä kylään pääsee helposti sekä bussilla että autolla. Ja jopa kävellen, kuten tein viime helmikuussa (täällä). Tosin linja-autoasemalta lähtevä bussi nro 122 on kätevin ja halvin matkustustapa - 1,60 euroa, joka maksetaan käteisellä kuljettajalle (täällä). Toisin kuin Fuengirolan paikallisbusseissa, Mijaksen busseissa koirat eivät ole sallittuja, joten kun matkustan kylään Murun kanssa, joudun käyttämään taksia (noin 17 e/suunta). 

Mijaksessa kävellessä ei voi olla huomaamatta ylempänä vuoren rinteessä pilkottavaa pientä valkoista rakennusta Calvarion kappelia (täällä). Se on rakennettu vuonna 1710 kylässä tuolloin vaikuttaneiden karmeliittamunkkien hiljentymispaikaksi. 

Kappeli on ehdottomasti käymisen arvoinen. Tosin se on auki ainoastaan pääsiäispaaston aikana ja silloinkin vain perjantai-iltapäivisin. Mutta pikkuruiseen kirkkosaliin voi kurkistaa kappelin ovessa olevasta pienestä ikkunasta :) 

Parasta kappeliretkessä on itse matka - kävely leveää, mutta kivikkoista polkua - ja ylhäältä aukeava näkymä Mijasin kylään ja kauas Välimerelle. Kylän keskustasta ylös kappelille on vain vajaa kilometrin matka. Suositan kävelyn aloittamista Vapauden aukiolta (Plaza de la Libertad) ylös idyllistä C. San Sebastin -katua, jonka lopussa olevat jyrkät portaat johtavat A-378-autotielle. Tien toiselta puolelta alkaa rautaristeillä merkattu jyrkkä polku kappelille. 

Kivikkoisella rinteellä ei pärjää korkokengissä, mutta muuten lyhyt kävely kappelille ei vaadi erityisvarusteita. Joten eikun menoksi…

Mijas-vuoren kävelyreitit on merkattu eri väreillä, mutta alle puolen kilometrin matka A-387-tieltä kappelille on merkattu puolimetrisillä rautaristeillä. Eli eksyminen on (lähes) mahdotonta.

Calvarion kappeli eli Ermita del Calvario - yllä ulkoa ja alla sisältä :)

Mijas-vuoren kävelyreiteistä lyhyin eli 4 km:n pituinen rengasreitti on merkattu keltaisella värillä.

Calvarion kappeli on heti kävelyreittien alussa.

Calle San Sebastian johtaa Vapauden aukiolta (Plaza de Libertad) ylös vuoren rinteelle -

ohi Secret Garden -ravintolan ja A387-autotien yli.

Kartassa ei näy loppuosan jyrkkiä portaita, jotka sokkeloivat valkoisten talojen välissä, 

kuten alla olevassa valokuvassa näkyy.

Parveke merelle

Parasta Fuengirolan vuokrakämpässä on merelle aukeava parveke. Aamuisin parvekkeelta saa seurata upeaa näytelmää, kun aurinko nousee meren horisontin takaa (täällä). Sama näytelmä toistuu päivästä toiseen, mutta silti joka päivä erilaisena ja ainutlaatuisena.

Jaksan pitkiä aikoja - aamulla, päivällä tai illalla - seistä tai istua partsilla ja vain katsella ja ihmetellä edessä aukeavaa merta ja taivasta. Seurata aaltojen liikkeitä, lokkien lentoa ja vaihtuvia tähtikuvioita. Ja tietysti pilviä, jotka saattavat lyhyessä ajassa muuttaa niin muotoaan kuin väriään. 

Erityisesti tykkään tuijottaa kuuta ja arvuutella, mistä se milloinkin nousee. Ja ihmetellä, miten nopeasti se kasvaa ohuesta sirpistä pyöreäksi täyskuuksi ja päinvastoin.

Väliin parvekkeelta saa seurata myös erityisiä luonnon näytelmiä. Kuten viikonloppuna, jolloin lyhyen sateen jälkeen taivaalle ilmestyi koko taivaan kannen ylittävä sateenkaari. Ja hetken näkyvissä oli jopa kaksi rinnakkaista sateenkaarta :) 

Kyllä meitin kelpaa…