Joulurapu rannalla?

Ei, vaan kuivettunutta kesäpalmun kuorta :)

Kodikkuutta vuokrakämppään

Aamuauringon valaisemaa vuokrakämppää: 

uusi matto, jouluseppele ja lasimaljakko sekä punainen postikortti ja jouluisia kukkia.

Vuokrakämppämme (täällä) Fuengirolan rantabulevardilla on kalustettu tosi tylsästi. Yhdistetyssä olohuone/avokeittiössä on neljän hengen ruokapöytä ja kaksi tylsää laatikostoa sekä huoneen kokoon nähden aivan liian iso ja epämukava halpissohva. Ja viime vuonna Ukin pyynnöstä omistajan ostama Ikean nojatuoli, jossa onneksi on hyvä ja tukeva istua, lukea ja katsoa telkkua.

Mutta - ja iso mutta. Asunnon paikka paikallisasukkaiden ja kivijalkakauppojen keskellä on juuri sitä, mistä tykkään. Samoin kuin aamuaurinkoon aukeava iso näköalaparveke (täällä). Ja lisäksi sinne saa ottaa koiran. Nämä kolme asiaa ratkaisivat sen, miksi emme ole vaihtaneet toiseen tätä jo viime vuonna vuokraamaamme kämppää. Ja ehkä tähän on vaikuttanut vähän myös asunnon tuttuus ja iästä johtuva laiskuus…

Tänä vuonna Ukki asuu Fuengirolassa peräti neljä kuukautta, joten halusin yrittää tehdä karusta kämpästä edes hieman kodikkaamman. Toki myös omaksi ilokseni. Aiemmin kirjoitin, että ostaisin Malagan Ikeasta joulukuusen ja maton (täällä). Asunnossahan ei ole yhtään mattoa eikä ainuttakaan taulua…

Lopulta luovuin joulukuusesta ja sen sijaan ostin Fuengirolan joulumarkkinoilta kaksi muovista havuseppelettä, jotka kiinnitin villasukkalangalla verhotankoihin. Ja heti asuntoon tuli vähän kodikkaampaa :)

Muutenkin luovuin hankalaksi kokemastani Ikean matkasta ja suunnittelemani maton ostin kävelymatkan päässä olevasta Dunnes-tavaratalosta. Kaupan ainoa matto oli 170x240 cm:n kokoinen beige-vihreä juuttimatto. Mutta jees - se oli juuri sopiva minulle. Raahasin satasen maton vuokrakämpille ja se istui kuin valettu kämpän lattian ja kalusteiden (tylsiin) väreihin, ja muutti nekin vähemmän tylsiksi :) Matto sopi hyvin myös omistajien hankkimaan vihertävään torkkupeittoon ja minun aiemmin ostamaan kirjavaan sohvatyynyyn. 

Taas tuli todettua, että matto tekee huoneelle kuin huoneelle ihmeitä. Se tuo pehmeyttä ja väriä, ja vähentää huoneen kalseutta ja kaikuvuutta, Ja se myös sitoo tilan irralliset kalusteet toisiinsa. Olenkin joka päivä entistä tyytyväisempi ostokseeni :)

Läheisestä hyväntekeväisyyskaupasta löysin vielä sattumalta lasisen maljakon neljällä eurolla. Ja kirkkoaukion kukkakioskista ostin aiemmin hankkimani joulutähden seuraksi jouluisen ”risukimpun” ja roikkuvan kultaköynnöksen. Edellinen sopi loistavasti uuteen lasimaljakkoon ja jälkimmäisen ripustin roikkumaan sivuikkunan verhotankoon. 

Kummasti kolkko vuokrakämppä muuttui eläkeläisten (suht) kodikkaaksi talvikodiksi. Ukille maaliskuun loppuun asti ja minulle parin lyhyemmän vierailun ajaksi. Hyvä mummi :)

Ripustin vielä asunnon oveen kahden euron käpykoristeen :)

Memoria y Deseo

Giorgio de Chirico: La estatua silenciosa / Hiljainen patsas (Ariadna), 1913

Malagan Picasso-museon vaihtuvan näyttelyn nimi oli Picasso: Memoria y Deseo - suomeksi Muisti ja Kaipuu (tai Himo). Nimensä mukaisesti vaihtuvat näyttelyt vaihtuvat tiheästi. Nykyinen näyttely kestääkin vain viisi kuukautta eli marraskuusta ensi vuoden huhtikuuhun.

Vaikka kuinka yritin tavata ko näyttelyn englanninkielisiä esitetekstejä, en ymmärtänyt mistä näyttelyssä oikein oli kysy. Mikä oli näyttelyn juoni? Joten kunhan vain ihmetellen kiertelin ja katselin toisen kerroksen isossa näyttelysalissa…

Esillä oli Pablo Picasson ja parin hänen aikalaisensa maalauksia ja piirroksia pääosin saksalaisista nuseoista sekä Picasson lapsena ja teini-ikäisenä tekemiä töitä, jotka oli lainattu taiteilijan lapsuudenkotimuseosta (Casa Natal) Malagasta (täällä). 

Tykkäsin mm. italialaisen Giorgio de Chiricon (1888-1978) parista työstä sekä runoilijana tunnetun espanjalaisen Federico Garcia Lorcan (1898-1936) Suudelmasta. Myös Picasson harmaan ja beigen sävyissä tehty piirros naisen päästä vuodelta 1926 viehätti minua. 

Kun olin kiertänyt Picasso-museon molemmat näyttelyt - ns. pysyvän (täällä) ja tämän ns. vaihtuvan näyttelyn, olin aivan poikki. Ihmettelen, miten jotkut pystyvät kiertämään yhden päivän aikana kolme tai neljäkin näyttelyä tai museota…

Giorgio de Chirico: La confusion del taumaturgo, 1926

Federico Garcia Lorca: El beso (Suudelma), 1927

Pablo Picasso: Cabeza de una joven de frente y de perfil (Naisen pää edestä ja profiilissa), 1926

Pablo Picasso: Estudio con cabeza de yezo (Studio kipsipään kanssa), 1925 

Jonnan ohjeella

Eipä jätä kudin rauhaan Aurinkorannikollakaan :) Iltaisin tulee usein kaivettua puikot esiin. Viimeksi valmistui sini-mustat miesten sukat, joista tykkään kovasti. Pitkä kuviovarsi ja kivat, yksinkertaiset kuviot. 

Kokoa 43 olevat sukat syntyivät nopeasti Seiskaveikka-langasta, 3,5 puikoilla ja 60 aloitussilmukalla. Tämä Jonna Nordströmin suunnittelemien sukkien ohje löytyy ilmaisena Meillä kotona -sivustolta (täällä). 

Murtsi matkassa

Muru pärjää loistavasti Fuengirolassa. Se tykkää kävellä lumettomilla ja lämpimillä kaduilla. Se rakastaa pitkiä aamukävelyjä, joiden aikana ensin kuljetaan pitkä pätkä rantabulevardia ja loppupätkä seikkaillaan sokkeloisilla kaupunkikujilla. Ja loppuviimeksi istutaan maitokahville ison puiston reunalle tuttuun paikalliseen kuppilaan (täällä). 

Mutta eniten se sittenkin ehkä tykkään löhötä vuokrakämpän sohvalla vilttien alla, kuten emäntänsäkin. Litistyksissä emännän kyljessä :)

Picasson naisia

Desnudo acostado con gato (Makaava alaston kissan kanssa), 1964

Olen hurahtanut taidemuseoihin. Ja hurahdus tuntuu vain pahenevan, siitä on tulossa oikea intohimo. Voisi ehkä sanoa, että elämäni on kulkenut kymmenen vuoden hurahdus- eli intohimojaksoissa :) 

Nelikymppisestä viisikymppiseen intohimoni oli perhe - puoliso, viisi lasta ja koira - paritalon puolikas, mökki ja puutarha. Seuraavat kymmenen vuotta elämästäni kului intohimoisen tietokirjoittamisen parissa ja ikävuodet 60:n ja 70:n välillä sydämeni vei lavatanssi. Nyt yli 70-vuotiaana minut on  pikku hiljaa ja lähes huomaamatta vallannut uusi ja minullekin yllättävä intohimo: Taidemuseoissa kiertely ja maalausten, piirrosten, veistosten ja tilateosten tuijottelu, ihmettely ja tutkiskelu. Sekä teosten valokuvaaminen ja niiden herättämistä tunteista ja ajatuksista kirjoittaminen.

Tämä näkyy nykyään vahvasti myös blogissani. Väliin minusta tuntuu, että en enää muusta kirjoitakaan. Mutta näillä nyt mennään. Olen aina kirjoittanut tänä blogia pääosin omaksi ilokseni ja sellaisista asioista, jotka kulloinkin ovat olleet mielen päällä - ja lähinnä jutuista, jotka ovat tuottaneet minulle iloa.  Joten sorry teille, jotka ehkä pitkästytte… Ymmärrän kyllä teitäkin :)

Myös Aurinkorannikolla ollessa etsin taidemuseoita, joissa piipahtaa :) Onneksi niitä riittää etenkin läheisessä Malagan kaupungissa. Eilen kävin Malagan Picasso-museossa, joka on minulle tuttu aiemmilta Fuge-matkoilta (täällä, täällä ja täällä). 

Museon pysyvässä näyttelyssä on aina esillä yksinomaa Picasson teoksia sekä museon omasta (aika) suppeasta kokoelmasta että taiteilijan pojan eli Paul/Paulo Picasson (1921- 1975) pojan Bernand Ruiz-Picasson (s.1959) kokoelmasta. Nykyään Bernardin ja hänen vaimonsa hallinnoima säätiö omistaa ison osan niistä Picasson teoksista, jotka olivat taiteilijan hallussa hänen kuollessaan ja jotka periytyivät tämän lapsille. Ja niitä oli ja on paljon, mutta kokoelman teosten tarkkaa lukumäärää ei kerrota.

Malagan museon pysyvä näyttely vaihtuu neljän vuoden välein, jolloin museon ja Bernandin kokoelmista valitaan uusia teoksia, jotka ripustetaan 11 näyttelysaliin. Nykyinen pysyvä näyttely Estructuras de la invencion. La unidad de una obra (Tekniikan rakenteita. Teoksen yhtenäisyys) on avattu viime vuoden maaliskuussa ja se on esillä vuoteen 2028.  

Kiersin näyttelyn - ensimmäistä kertaa, sillä viimeksi käydessäni esillä oli vielä edellinen pysyvä näyttely (täällä). Ja tykkäsin. Vaikka en oikein ymmärtänytkään, mitä näyttelyn nimi tarkoitti tai mihin se viittasi. Lähinnä poimin näyttelystä yksittäisiä teoksia, joista tykkäsin ja joiden edessä viihdyin. Ja niitä oli useita :)

Paljon naisia, ja etenkin alastomia naisia, kuten Picasson teoksissa yleensä. Tässä joitakin näyttelyn naisista. Taiteilijan siskon muotokuva valikoitui lähinnä siksi, että sen maalatessaan Picasso oli vasta 15-vuotias nuori taideopiskelija. Seisova alaston vuodelta 1908 oli taas taiteilijan ensimmäisiä kubistisia töitä, ja harmaan eri sävyillä maalattu Kolme kaunotarta kiehtoi minua muuten vaan :)

Tykkäsin paljon myös makaavaa kylpijää esittävästä isokokoisesta kipsiveistoksesta - sen pyöreistä muodoista ja viekottelevuudesta. Kuten myös groteskista alastomasta naisesta, jonka vatsan päällä seisoi musta kissa - joka muuten muistutti lapsen piirrosta :)

Kiva taidemuseo keskiaikaisessa aatelispalatsissa. Museo, jonne on mukava palata ja katsoa, mikä sillä kertaa vangitsee huomion…

Lola con una muneca (la hermana del artista), 1896

Lola nuken kanssa (taiteilijan sisko)

Desnude de pie (Seisova alaston), 1908

Las tres Gracias (Kolme kaunotarta), 1923

Banista tendida (Makaava kylpijä), 1931

Mujer sentada en un sillon (Nojatuolissa istuva nainen), 1960

Espanjan ekspressionisti

Espanjalaisen kuvataiteilijan Jorge Randon (s.1941) teoksia on pysyvästi esillä hänen nimeään kantavassa museossa Museum Jorge Rando Malagassa (täällä). En ollut aiemmin kuullut taiteilijasta, mutta netistä selvisi, että hän on Euroopassa, Amerikassa ja Kiinassa tunnettu, arvostettu ja palkittu taidemaalari ja kuvanveistäjä. 

Erityisesti Rando on tunnettu ekspressionistista teoksistaan, ja Malagan museo onkin Espanjan ainoa ekspressionistinen museo. Minun piti netistä varmistaa, mitä ekspressionismi tarkasti ottaen on. Lyhyesti Wikipedian mukaan ”Ekspressionismi on 1900-luvun alussa noussut taiteen tekemisen tapa, johon kuuluvat taiteilijan sisäisen tunteen ilmaiseminen sekä voimakkaat värit ja aiheet.”

Mikkelin taidemuseon lähinnä nuorille tarkoitetuilla verkko-oppimismateriaalin sivuilta löysin vähän pidemmän kuvauksen (täällä). Kuvauksen, jonka minäkin jotenkin ymmärsin, toisin kuin monet muut netistä löytyvät (liian taidehistorialliset) selitykset: ”Ekspressionistit kuvaavat esittäviä, olemassa olevia aiheita, mutta liioitellen, voimakkailla sivellinvedoilla ja vahvoilla väreillä. Aiheet ovat usein raakoja, eriskummallisia, irvokkaita ja synkkiä. Ilmaisu on usein groteskia, pessimismin leimaamaa ja jopa väkivaltaista.”

Museossa esillä olleet Jorge Randon maalaukset edustivat selvästi ekspressionismia. Vahvoja värejä ja synkkiä aiheita - köyhyyttä, kuolemaa, syrjäytyneisyyttä, nälkää. Ja ilmaisu oli usein irvokasta ja/tai pessimististä. Tosin näyttelyssä oli myös teoksia, joissa kuvattiin valoisampia aiheita, kuten äitiyttä ja perhosia, mutta silloinkin yhdistettynä suruun, huoleen ja tuhoon.

Jäin kaipaamaan yksittäisten teosten nimiä. Teokset oli jaettu huoneisiin eri teemojen - kuten äitiys, prostituutio, sotilaat, perhoset, Afrikka - mukaisesti, mutta erillisiä nimilappuja ei ollut missään. Museon verkkosivuilta löytyi yksittäisten teosten numeroita ja valmistusvuosia, mutta vanhanaikaisena minä tykkään taiteilijan teoksilleen antamista nimistä (täällä).

Teosten aiheiden synkkyydestä ja nimien puuttumisesta huolimatta tykkäsin niistä. Ja koko museosta, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin (täällä).

Luostarista museoksi

Malagassa on yli kymmenen vuotta ollut pieni taidemuseo, joka vain harvoin mainitaan turistioppaissa, mutta silti se mielestäni on käymisen arvoinen. Museum Jorge Rando löytyy Cruz del Molinillo -kadulta historiallisen keskuksen pohjoispuolelta, lyhyen kävelymatkan päästä ydinkeskustasta. 

Museo on on omistettu Malagassa vuonna 1941 syntyneen kuvataiteilija Jorge Randon teoksille. Nykyään yli 80-vuotias Rando asuu ja (edelleen) työskentelee sekä Malagassa että Hampurissa. Espanjan ja Saksan lisäksi taiteilija on viettänyt pitkiä aikoja myös Afrikassa ja Kiinassa. 

Etenkin rakennuksena ja tilaratkaisuiltaan museo on näkemisen arvoinen. Kaksikerroksinen tila on alkujaan ollut vieressä edelleen olevan, 1800-luvun lopussa rakennetun Mercedarian nunnien luostarin (Monasterio de las Mercedarias) lisäsiipi, joka vuonna 2014 on muutettu museoksi. 

Moderni ja ”skandinaavinen” museotila tulvii valoa. Näyttelysaleista aukeaa isot ikkunat rakennuksen keskellä olevalle pienelle sisäpihalle, jolle juuri ja juuri mahtuu pari pöytää tuoleineen ja yksi runsashedelmäinen mandariinipuu. Sekä seiniä pitkin kiipeävä, syysväreissään loistava villiviini :)

Heti sisään astuessa törmäsin ehkä museon vaikuttavimpaan teokseen. Kuusi paperimassasta tehtyä ihmishahmoa, jotka liikkumattomina ja lannistuneina nojasivat käytävän seinään. Kyseessä oli Jorge Randon tilateos, joka kuvasi Eurooppaan ”pelastuneita” pakolaisia ja joita viereisessä oleva teksti kuvasi seuraavasti:

”After their long journey, after crossing that black, watery bath, they have only found despair. 

When they reach their destination, the only thing that encouraged them to fight 

have disappeared.”

Museon sisäpihalla kasvaa mandariinipuu, 

jonka luostarin perustaja on istuttanut yli 140 vuotta sitten.

Museum Jorge Rando Cruz del Molinillo -kadulla. 

Täällä tulvii

Viikonlopun myrskypäivien jälkeen Rio de Fuengirola -joki, joka erottaa Sohailin linnan Fuengirolan keskustasta, tulvi yli äyräidensä. Joen molempia puolia reunustavat kävely- ja pyöräilyreitit olivat maanantaiaamuna ainakin puoli metriä veden alla. 

Roskakorikin törrötti ihmeissään keskellä tulvavettä…

Maanantaiaamuna myrskypilvet jatkoivat matkaansa horisontin taakse. 

Kuun sirppi oikeassa yläkulmassa :)

Kaupungin kujilla meno oli entisellään. Rauhallista ja kuivaa, eikä tietoakaan tulvista.

Naisia pahvilla

Vaikka en Casa Natal de Picasso -museoon ihastunutkaan (täällä), niin museossa oli yksi juttu johon tykästyin :) Kaksikerroksisen museon ensimmäisessä kerroksessa oli pienen museokaupan lisäksi kaksi huonetta, joissa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. 

Toisen näyttelyhuoneen takaseinä oli peitetty käytetyillä pahvinpalasilla, joille oli akryyliväreillä maalattu kopio Picasson yhdestä kuuluisimmasta maalauksesta Les Demoiselles d’Avignon (Avignonin naiset). Kyseessä on nykytaiteilija Julio Anayo Cabandingin (s.1987) vuonna 2023 tekemä teos, joka on lyhyen aikaa esillä museossa. 

Vuonna 1987 Malagassa syntynyt Cabanding on saanut perinteisen kuvataidekoulutuksen. Nykyään hän kuitenkin tekee paljon katutaidetta ja on työssään erityisen innostunut jäljentämään länsimaisen taiteen klassikkoteoksia. 

Pablo Picasso (1881-1973) maalasi yli kaksimetrisen Avignonin naiset vuonna 1907 Pariisissa. Naisten vääristyneiden muotojen takia maalaus sai ristiriitaisen vastaanoton eikä taiteilija ollut alkuun innostunut esittelemään sitä yleisölle. Vuonna 1939 New Yorkin Museum of Modern Art (MoMA) hankki sen kokoelmiinsa ja tänä päivänä Avignonin naiset on yksi maailmankuulun museon merkkiteoksista.

Nimi Avignonin naiset viittaa Barcelonassa olevaan Avignon-nimiseen katuun, jolla aikoinaan oli paljon etenkin merimiesten suosimia bordelleja. Teosta varten Picasso teki satoja luonnoksia, jotka täyttivät lähes 20 luonnosvihkoa. Yksi näistä vihoista - ainoa Espanjassa säilynyt - on Casa Natal -museon kokoelmissa. 

Tykkäsin Julio Anayo Cabandingin pahville maalatuista naisista. Tosin vielä enemmän tykkäsin Malagan Picasso-museossa alkuvuodesta näkemästäni samasta maalauksesta tehdystä seinävaatteesta, jonka Picasso oli työstänyt yhdessä tekstiilitaiteilija Jaqueline Durrbachin kanssa vuonna 1958 (täällä). 

Ja tutkiessaan Picasson luonnoksia tulevan taideteoksensa naishahmoista huomaa samalla seuraavansa kubismin ensiaskelia…

Museossa oli useita valokuvia Picasson luonnosvihon sivuista.