Patsaita puusta

Ernst Barlach (1870-1938): Jälleennäkeminen (Tuomas ja Kristus), 1926

Serkkuleidien lauantaisella Ateneum-kierroksella museossa oli väkeä ruuhkaksi asti (täällä). Minä tutustuin suosittuun Gothic Modern -taidenäyttelyyn jo toistamiseen, joten saatoin jättää osan ”ruuhkaisimmista ” tauluista väliin ja keskittyä näyttelyn harvoihin veistoksiin, joista useimmat oli sijoitettu ”väljemmille vesille” eli näyttelysalien keskelle.

Siskon kanssa kiertelimme pitkään saksalaisen Ernst Barlachin vuonna 1926 tekemää Jälleennäkeminen -nimistä puuveistosta, joka esitti Kristuksen ja hänen opetuslapsensa Tuomaksen tapaamista. Ihastelimme, miten hienosti ja herkästi kirjailijanakin työskennellyt kuvanveistäjä oli onnistunut kuvaamaan miesten kasvoja ja miten näiden asennoista ja olemuksista välittyi läheisyys ja jonkinlainen helpotus. Ja sitä, miten vahvasti myös vaikeasti työstettävät veistokset voivat välittää tunteita…

Tykkäsin myös paljon belgialaisen George Minnen 1890-luvulta olevasta Rukoilevasta nunnasta ja suomalaisille tutun Hugo Simbergin vain 12,5 senttimetrin korkuisesta puisesta päästä, joka esitti taiteilijan tätiä. Simberg käytti tätiään eli isänsä siskoa Aleksandra Simbergiä usein mallinaan. Tätiä kuvaavista öljymaalauksista lienee kuuluisin Ateneumin kokoelmiin kuuluva muotokuva 77-vuotiaasta Aleksandrasta vuodelta 1898. 

Tuntemattoman taiteilijan varhaiskeskiajalla tekemän Neitset Maria ja Jeesus -aiheista puuveistosta - Bopparder Pieta - kehuin jo edellisessä Ateneum-postauksessani (täällä). Liitin valokuvan veistoksesta vielä tähänkin postaukseen, sillä tykästyin veistoksen sijoitteluun kultakaaren alla lilaa seinää vasten ja taustalla Magnus Enckellin yli 500 vuotta myöhemmin maalaamia alastomia nuoria miehiä :)

Ja viimeisenä valokuva Akseli ja Mary Gallen-Kallelan yhdessä koristellusta puisesta nuottikaapista vuodelta 1897. Sinänsä komea ja korea kaappi, mutta vähän se seisoi outona ja erillisenä lukuisten öljymaalausten ja puuveistosten keskellä…

George Minne (1866-1941): Rukoileva nunna, n.1894

Hugo Simberg (1873-1917): Täti, 1901

Tuntematon: Bopparder Pieta, 1380-1390

Takana häämöttää Magnus Enckellin (1870-1925) öljymaalaus

Ylösnousemus, Tampereen tuomiokirkon alttaritaulun

vasemman puolen esityö vuodelta 1907

Akseli (1865-1931) ja Mary (1868-1947) Gallen-Kallela: Nuottikaappi, 1897

Hetki ennen myräkkää

Tiistaiaamua Kaivarin rannassa

Pastaa Bardotissa

Valkosipulivoissa paistettua hummeria, peperoncinia, hummerikastiketta, 

valkosipulia ja sitruunavoilla maustettua linguine-pastaa

Tapasimme runsas viikko sitten tutulla, viiden naisen serkkusakilla Helsingissä. Kolme-neljä kertaa vuodessa kokoontuvaan naissakkiimme kuuluu kolmen yli 90-vuotiaan sisaruksen (täällä) viisi 55-72 -vuotiasta, osin jo eläkeikäistä tytärtä - kaksi Turusta, yksi Espoosta, yksi Salosta ja minä ainokaisena Hesasta. Tällä kertaa joukkoomme liittyi myös Marjukka Espoosta - vanhojen äitiemme Simo-veljen tytär. Karismaattisen Simo-enon, joka oli sisaruksista vanhin ja joka kuoli 88-vuotiaana joulukuussa 2015 (täällä).

Ohjelmassa oli - minun suosituksestani - Gothic modern -näyttely Ateneumissa (täällä) ja pitkä lounas museon lähellä, Kluuvikadulla olevassa Bistro Bardotissa. Valitsin tuon ranskalaistyylisen ravintolan yhteisen keväisen Ranskan matkamme (täällä) muistoksi :) Ja se kannatti, sillä ravintolan kehuttu hummeripasta Linguine au Homard maistui äärettömän herkulliselta - yksi elämäni parhaimpia pastaruokia. Lempeän maukas, herkän hyvä :) Osa porukastamme valitsi pääruoakseen paistettua vasikanmaksaa ja osa päivän kala-annoksen, ja kaikki maistui erinomaiselta. 

Hummeripastan sisältämä peperoncini jäi askarruttamaan mieltäni. Sanakirjan mukaan italian sana peperoncino kääntyy chilipippuriksi ja paprikaksi.

Serkut ihastuivat myös Ateneumin näyttelyyn, aivan kuin minäkin joku viikko aiemmin (täällä). Ja minulle sopi paremmin kuin hyvin tutustua näyttelyyn vielä toistamiseen. Tällä kertaa näyttelyn paras anti oli ehkä se, että olin etukäteen varannut meille kahdeksan euron liput puoli tuntia kestävään opastukseen, joka kesti puoli tuntia ja joka pidettiin toisen kerroksen luentosalissa. Suosittelen :)

Mukavan päivän ainoa häiriötekijä oli väentungos Ateneumissa. Kehuttu näyttely on todella saavuttanut yleisönsä :) Onneksi ruuhka oli pahimmillaan parissa ensimmäisessä näyttelyhuoneessa ja hellitti loppua kohti. 

Marjukasta taisi tulla SerkkuLeidien uusin jäsen :) Niin hyvin hän sopeutui rentoon ja äänekkääseen naisseuraamme. Ja nautti, kuten mekin. Veri on vettä sakeampaa…

Haravointia ja herkuttelua

Viikonloppu kului ihanasti - hommailun ja herkuttelun merkeissä - suurperheen ympäröimänä. Olimme porukalla Tyttärien tilalla Merimaskussa haravoimassa vanhan maatalon puutarhaa ja nykyisen majoitustilan pihaa. 

Ja hommaa riitti. Paikalle oli tällä kertaa päässyt isäntäväen - Opiskelijatyttö Puolisoineen ja heidän nelikuinen Ilopilleri - sekä Ukin ja minun lisäksi Esikoisen viisihenkinen perhe kolmine poikineen (6-14v) sekä Juniori, joka matkusti molempiin suuntiin Helsingistä junalla. Tilan toinen emäntä - Lontoontyttö - ei sitkeän flunssan takia päässyt paikalle, ja hän jäi parantelemaan itseään kakkoskotiinsa Helsingin Vallilaan. Opiskelijapojan perhettä pidätteli viikonlopun pääkaupungissa perheen poikien futistreenit ja -matsit :)

Meille muille riitti (mukavaa) hommaa eli haravointia, haravointia ja haravointia. Onneksi Opiskelijatyttö oli vuokrannut viikonlopuksi kaksi tehokasta lehtipuhallinta, joita varsinkin teini-ikäiset Pikkupojat rakastivat käyttää. 

Kaikki viihtyivät, ja kaiken kukkuraksi loppusyksyn ilmat hellivät talkooväkeä. Erityiskiitos lauantain ruokavastaaville - Opiskelitytölle superhyvästä kasvislasagnesta, jonka täytteenä oli alkusyksystä poimittuja suppilovahveroita ja tatteja, sekä vanhimmalle lapsenlapselle sopivan makeasta, kinuskilla päällystetystä suklaajuustokakusta, joka syötiin viimeistä murua myöten…

Ja suurkiitos vieraanvaraiselle isäntäväelle. Nähdään viimeistään Taattisten Tilan perinteisissä myyjäisissä joulukuun puolivälissä :)

Muru ja Pablo löysivät sisältä lempipaikkansa :)

Opiskelijatyttö teki talkooporukalle tosimaukasta sienilasagnea :)

Esikoisen 14v esikoispoika loihti taivaallisen makuisen toffee-suklaajuustokakun. 

Siistiä saatiin :)

Kolmen K:n kierros

Kahvila Kuiron valikoimaa

Maanantaiaamuna ajoin Ukin mökiltä Salon keskustaan vaihtaakseni vanhat nastarenkaat uusiin, koska minulle oli vihjattu että ne olisivat liian kuluneet. Ajoin ennen yhdeksää keskustan rengasliikkeeseen, jossa kaksi automekaanikkoa tutki renkaitani ja molemmat totesivat, että vanhat renkaat ovat vielä hyvässä kunnossa eikä vaihto ole tarpeen. Ihanan rehellistä toimintaa - eivät puhuneet liikkeensä pussiin :)

Olin puolityhjässä Salossa, ja vaihtoehtoina oli joko lähteä ajamaan heti kotiin Helsinkiin tai jäädä kiertelemään Saloon. Päädyin jälkimmäiseen, ja vietin mukavan päivän tutussa varsinaissuomalaisessa pikkukaupungissa. 

Ensalkuun päätin mennä rauhalliselle ja tuhdille aamiaiselle hotelli Rikalaan, jossa Turun ja Salon sanomat seuranani herkuttelin mm. prinssipiirakoilla, munakokkelilla ja hedelmillä. Aamun lopulta valjettua kävelin Helsingintiellä olevalle Radiokirppikselle. Tuttu paikka, jossa on myynnissä paljon lastenvaatteita, mutta jossa kumminkin aina viihdyn (täällä). 

Perusteellisen kirpparikierroksen jälkeen suuntasin Kikan Kukka & Lahja -nimiseen kauppaan Helsingintien toiselle puolelle. Ihana kukkakauppa, jossa häärää - ja määrää :) - kaksi mukavaa keski-ikäistä naista, ja jossa saa aina yhtä hyvää ja henkilökohtaista palvelua (täällä). Tällä kertaa ostin yhden huonekuusen Äitimuorin iloksi espoolaiseen hoivakotiin ja pari viherkasvia vietäväksi tyttärien Taattisten tilalle.

Ja Salo-päivän päätteeksi istahdin vielä kahvikupposelle Kuiron kahvilaan (täällä), ennen kuin lähdin ajamaan vanhoilla (ja turvallisilla) nastarenkailla kotiin Helsingin Punavuoreen.

Kiva päivä, jonka kruunasi kiireetön kolmen K:n kierros - Kirppari, Kukkakauppa ja Kuiro - tutussa kesäkaupungissani Salossa :)

Ihana Kikan Kukka & Lahja Salossa

Kukkia kotiin :)

Kiertelyä Vartiovuorella

Pistäydyin perjantaina pikaisesti Turussa. Lähdin Helsingistä aamujunalla ja saavuin puoli kahdeltatoista Kupittaan asemalle. Kupittaahan on Helsingistä saapuvien junien pääteasema vielä pari kuukautta, kunnes keskustan asemaremontti valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä. Toivotaan että aikataulu pitää, sillä Kupittaan asemalta matkan jatkaminen ainakin Naantalin suuntaan on ollut hankalaa.

Tarkoitukseni oli tavata tyttäreni lounaan merkeissä Turun kauppahallissa, jonne Kupittaan asemalta oli parin kilometrin matka. Aurinko paistoi ja minulla oli reppu ja aikaa, joten päätin kävellä. 

Kävelin ensin pitkin Sirkkalankatua ja sitten Vartiovuorenmäen poikki Kaskenkadulle ja edelleen Aurajoen yli kauppahallille. Ja taas löysin uutta ja mielenkiintoista :) Rauhallista Sirkkalankatua reunusti kodikkaat pienkerrostalot, kunnes Vartiovuorenmäkeä lähestyessä alkoi näkyä myös vauraita jugendtaloja. 

Vartiovuorenmäki yllätti positiivisesti. Ihana mäkinen kaupunkipuisto, jonka korkeimmalla kohdalla kohosi yli kaksi sataa vuotta sitten valmistunut Suomen ensimmäinen tähtitorni eli observatorio, jossa nykyään on Åbo Akatemian säätiön toimitiloja. Yliopiston tähtitieteen laitoksen observatorio ehti toimia Turussa vain kymmenisen vuotta, koska vuoden 1827 palon jälkeen Yliopisto ja samalla myös tähtitieteen laitos siirrettiin Turusta uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin.

Arkkitehti Carl Ludwig Engelin (1778-1840) suunnittelema observatorio säilyi tuhoisalta palolta ja vuosina 1836-1967 rakennuksessa toimi Merenkulkukoulu ja viimeiset parikymmentä vuotta se on kuulunut Åbo Akatemian säätiölle. 

Entisen tähtitornin vieressä on mäennyppylä, jonka päällä könöttää outo pieni rakennus. Se on Vartiovuoren sisälle vuonna 1903 rakennetun vesisäiliön pumppu- ja mittarihuone. Vesisäiliö poistettiin käytöstä 1941, ja graniittisten koristeidensa takia usein delfiinipaviljongiksi kutsuttu huoltorakennus muutettiin 1980-luvulla muuntamoksi.

Entistä Vartiovuoren tähtitornia ympäröivä mäkinen puisto sai alkunsa jo 1840-luvulla, jolloin kallioiselle mäelle alettiin siirtää maata sekä istuttaa puita ja muita kasveja. Nykyään puisto on yksi ihanan Turun ihania kaupunkipuistoja. 

Vartiovuorenmäellä sijaitsee myös Turun kesäteatteri - toinen kesäteatteri tunnetumman Samppalinnan kesäteatterin lisäksi. Ja Luostarinmäen ulkoilmamuseo, joka on kaupungin ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 suurpalosta.

Takaisin Helsinkiin tulin vielä samana iltana Merimaskussa asuvan tyttäreni auton kyydissä. Tulipahan käytyä kävelyllä aurinkoisessa Turussa. Ja tutustuttua kauniiseen Vartiovuoren alueeseen :)

As Oy Sirkkala (Sirkkalankatu 11) vuodelta 1924

Kotikatu 2:n komea jugendrakennus

Engelin suunnittelema entinen tähtitorni vuodelta 1819 on edelleen hyvässä kunnossa.

Entisen maanalaisen vesisäiliön huoltorakennus toimii nykyään muuntajana. 

Edessä kyltti jossa kerrotaan, 

että esihistoriallisena aikana (5000 eaa) merenpinta oli tällä korkeudella. 

Onnistui tumpeloltakin :)

Vietin ylipitkää viikonloppua Ukin mökillä ja päätin kokeilla leipoa jotain. Ukkihan tekee mökillään lähes kaikki sapuskat - itselleen, läheisilleen ja vierailleen - joten sen puolen jätin mieluusti hänelle. Enhän muutenkaan ole mikään erinomainen ruoanlaittaja :)

Viikolla ilmestyi uusi Glorian ruoka ja viini - nykyinen suosikkilehteni - ja päätin kokeilla lehden kahta reseptiä - rosmariinifocacciata ja toffee-omenapaistosta. Kumpikin onnistui tosi hyvin. Tosin molemmat ohjeet olivat yksinkertaisia ja helppoja, vaikka focaccia vaatikin aikaa ja kärsivällistä odottelua. 

Focaccian ohje oli minulle juuri tarpeeksi tarkka - kiitos siitä. Noudatin ohjetta tarkasti, ja onnistuin yli odotusteni. Huomasin, että (hyvässä) öljyssä ei kannata säästellä :) Valmiin leivän kuorikerroksesta tuli ihanan rapea, mutta ei liian kova. Ja pinnasta sopivan rasvainen. Ohje jää varmasti vaatimattomaan reseptivalikoimaani :)

Myös superhelppo toffee-omenapaistos onnistui. Tosin en tiedä, miten niin yksinkertaisessa ohjeessa edes voisi epäonnistua. Ohjeen olen kopioinut alle:

6-8 kotimaista omenaa

1 prk (397g) karamellisoitua kondensoitua maitoa

1 tl kaneliaä

2 dl suolapähkinöitä

Voitele uunivuoka (22cm x 28cm). Leikkaa omenat puoliksi ja koverra siemenkota pois. Laita omenat vuokaan. Mausta kondensoitu maito kanelilla ja valuta omenoiden päälle. Paista 20 min 175 asteessa. Lisää suolapähkinät ja paista vielä 10-20 min. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. 

Molempia ohjeita suositan muillekin tumpelomummoille. Muut tumpelot taitavat kuitenkin olla harvassa, sillä perinteinen mummohan on loistava kokkaaja :)

Glorian ruoka ja viini 9/2024

Toffee-omenapaistos

Menneet ritarit

Lähes kaksikymmentä vuotta eduskunnan lisärakennuksen edessä olevassa Pikkuparlamentin puistossa on ollut kuvanveistäjä Eila Hiltusen (1922-2003) teräsveistos. Menneet ritarit -niminen Veistos valmistui jo 1982, mutta nykyiselle paikalleen se pystytettiin vasta vuonna 2006. Tällöin Suomen eduskunnan perustamisesta sekä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden säätämisestä oli kulunut sata vuotta. 

Keskeisestä paikastaan huolimatta en ole aiemminhuomannut Hiltusen teosta. Nyt sitä katselin ja kiertelin. Ja tykästyin, vaikka en siitä ritareita hahmottanutkaan. Ainoastaan haarniskan kappaleita - liekö menneiden ritarien jäännöksiä? Onhan Hiltusen veistos nimetty yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden muistomerkiksi, joten veistoksen nimen voisi tulkita hyvästijätöksi menneille ritareille ja sääty-yhteiskunnalle. 

Takana näkyy komea eduskuntatalo, jonka suunnitteli arkkitehti Johan Sigfrid Siren (1889-1961) ja joka valmistui 1931. Julkisivua koristaa 14 komeaa graniittipylvästä, jotka ovat tänä syksynä saaneet yllättävää julkisuutta, ja pääsisäänkäynnille johtaa 46 lähes koko rakennuksen levyistä porrasta. 

Ensimmäiset, eduskuntatalossa kiinni olevat lisärakennukset valmistuivat 1970-luvulla ja uusin, Pikkuparlamentiksi nimetty lisärakennus vuonna 2004. Tämä Pekka Helinin työryhmän suunnittelema Pikkuparlamentti sijoitettiin Pohjoisen Rautatiekadun toiselle puolelle tämän ja Arkadiankadun väliin. 

Eila Hiltusen ritariveistos pääsee oikeuksiinsa aurinkoisella ilmalla, kun sen teräspinnat kimaltelevat kilpaa auringon kanssa :) Samoin kuin taiteilijan 1960-luvulla valmistunut päätyö Sibelius-monumentti, jota valokuvasin viikko sitten Töölössä (täällä)? 

Tähti paikallaan

Aamua Punavuoressa

Jännitystä loppusyksyyn

Valmistaudun Ukin mökillä vaalivalvojaisiin. Toisin kuin minulla Punavuoressa Ukilla löytyy ulkomaisia tv-kanavia ja suoratoistopalveluja joka lähtöön :) Ja Ukin politiikka- ja vaali-innostuksen peesissä myös minä saan nauttia parin vuorokauden Trump-Harris -näytelmästä. Tosin ei ole kyse näytelmästä, vaan kaikki on totista totta.

Samalla olen nauttinut mökin lähiluonnosta, etenkin värikkäistä tienpientareista - puiden lehdethän ovat mökillä jo varisseen. Mutta huippua oli, kun eilen aamulla näin ja kuulin tutun joutsenperheen, joka puiden latvuksia hipoen lensi pienessä aurassa, ja kuinka lintujen siivet välkkyivät matalalla möllöttävän auringon säteissä :)

Sisällä mökissä polttelen kynttilöitä. Ensi yönä niitä tarvitaankin, kun aamuyöstä heräämme jännittämään voittaako Trump vai Harris… 

Takanreunusta Ukin mökillä